1. T&Y-lehti
2. Mistä palkkaerojen kasvu johtuu?

Mistä palkkaerojen kasvu johtuu?

Palkkahajonta on kasvanut Suomessa tasaisen varmasti. Taustalla vaikuttavat erityisesti toimialarakenteen muutokset ja ammattien palkkaerojen kasvu, jotka muovaavat työmarkkinoiden dynamiikkaa.

Taloudellisen eriarvoisuuden kasvu kehittyneissä maissa puhuttaa niin tutkijoita, päättäjiä kuin tavallisia kansalaisiakin. Tutkijat ovat yrittäneet ymmärtää ilmiötä paremmin tutkimalla mittausongelmia¹ sekä kehitystä vauhdittavia voimia, kuten teknologista kehitystä ja sen seurauksia. Eriarvoisuudella on niin taloudellisia kuin sosiaalisia ja poliittisiakin vaikutuksia, lähtien kärjistyvästä polarisaatiosta ja populististen liikkeiden noususta.

Kun eriarvoisuutta yritetään mitata, usein keskustelussa keskitytään varallisuuteen ja siitä syntyviin pääomatuloihin. Valtaosalle etenkin työikäisestä väestöstä tärkein, ellei ainoa, tulonlähde on kuitenkin työstä saatu korvaus. Suomessa itsensä työllistävien osuus kaikista työllisistä on ollut vuosina 2009–2024 keskimäärin noin 13 prosenttia. Suurin osa saa työstänsä tulonsa palkansaajana.

Tarkastelen tässä artikkelissa palkkahajonnan kehitystä Suomen yksityisellä sektorilla. Keskityn erityisesti siihen, miten työmarkkinoiden ja toimialarakenteen muutokset ovat ovat heijastuneet palkkahajonnan kehitykseen. Sovellan Haltiwangerin ym. (2022) kehittämää hajotelmatekniikkaa arvioidakseni, kuinka suuri osa tuloeriarvoisuudesta johtuu hajonnasta yritysten sisällä ja välillä sekä toisaalta toimialojen sisällä ja välillä. Yrityksen tai toimialan sisäisellä hajonnalla tarkoitan palkkojen vaihtelua kyseisen ryhmän sisällä. Esimerkiksi yrityksen sisäinen hajonta kuvaa saman yrityksen työntekijöiden välisiä palkkaeroja. Vastaavasti yritysten tai toimialojen välinen hajonta kuvaa eri yrityksissä tai toimialoilla työskentelevien työntekijöiden keskimääräisten ansioiden vaihtelua yritysten tai toimialojen välillä. Mittaan hajontaa varianssilla. Se on tilastollinen tunnusluku, joka kertoo, minkä verran havainnot – eli tässä tapauksessa palkat – keskimäärin poikkeavat keskiarvosta.

Yksi käyttämieni hajotelmatekniikoiden hyödyllisistä ominaisuuksista on se, että niiden avulla voidaan tunnistaa, mitkä toimialat ovat vaikuttaneet eniten tuloeriarvoisuuden muutoksiin, minkä vaikutusmekanismin kautta ja mihin suuntaan.

Lisäksi tarkastelen lyhyesti sitä, miten kokonaispalkkahajonta kytkeytyy talouden ammattirakenteeseen: miten eri ammattien palkkatasojen erot selittävät yleistä eriarvoisuutta.

On tärkeää huomata, että käsittelen tässä artikkelissa bruttopalkkoja, eli palkkoja ennen veroja. Koska Suomen verojärjestelmä on progressiivinen, esitetyt palkkahajonnan arviot ovat todennäköisesti suurempia kuin verojen jälkeen. Bruttopalkkojen eriarvoisuuden tarkastelu on silti kiinnostavaa, kun halutaan arvioida, miten markkinavoimat – kuten toimialarakenteen muutokset – vaikuttavat palkkakehitykseen.

Kokonaispalkkahajonta on kasvanut

Käyttämäni aineisto keskittyy yksityiseen sektoriin sekä työntekijöihin, jotka työskentelevät yrityksissä, joissa on vähintään kymmenen työntekijää. Tämä rajaus sulkee pois melko suuren määrän yrityksiä, ja aineistossa painottuvat jonkin verran toimialat, joilla suuret yritykset ovat yleisempiä, kuten teollisuudessa. Riittävän suuri työntekijämäärä on tarpeen, jotta analyysiin valittuja menetelmiä voidaan soveltaa². On myös hyvä huomata, että rajauksesta huolimatta aineisto kattaa hyvin suuren osan yrityssektorin työvoimasta, noin 74 prosenttia.

Tärkein tarkastelemani mittari on Tilastokeskuksen palkkarakennetilastosta saatu kuukausipalkka, johon sisältyvät ylityökorvaukset, muunnettuna luonnolliseen logaritmiin. Ylityökorvausten poisjättäminen ei muuta analyysin johtopäätöksiä. Logaritmimuunnosta käytetään usein tällaisessa analyysissä, koska se vähentää poikkeavien arvojen vaikutusta ja mahdollistaa muutosten tulkinnan kasvuprosentteina. Alle kymmenen työntekijän yritykset, eli mikroyritykset, maksavat yleensä matalampia palkkoja, joten tässä analyysissä esitetty palkkahajonta edustaa todennäköisesti alarajaa.

Kuvio 1. Kuukausipalkkojen kokonaisvarianssi

Kuten kuviosta 1 nähdään, kokonaispalkkahajonta on kasvanut ajan mittaan, mutta ei kovin poikkeuksellisesti. Koko aikajaksolla palkkahajonta on kasvanut noin 6 logaritmipistettä eli noin 6 prosenttia. Vertailun vuoksi Briskar ym. (2023) havaitsivat, että palkkahajonta Italian taloudessa on kasvanut 9,5 prosenttia, kun taas Yhdysvalloissa Haltiwanger ym. (2022) arvioivat tulojen hajonnan kasvaneen noin 12 prosenttia. Näiden tulosten vertailu ei ole suoraviivaista, koska tarkastellut ajanjaksot eroavat hieman – esimerkiksi Briskarin ja kumppanien (2023) aineisto alkaa jo vuodesta 1985 – mutta on silti mielenkiintoista havaita samankaltaisia kehityssuuntia varsin erilaisissa talouksissa.

Toimialojen rooli tulojen hajonnan kasvussa

Käyttämäni varianssihajotelman avulla on mahdollista arvioida, kuinka paljon yritysten sisäiset ja yritysten väliset erot sekä toimialojen sisäiset ja toimialojen väliset erot selittävät kokonaisansioiden hajontaa eri aikoina – ja miten nämä tekijät ovat muuttuneet ajan mittaan. Hajotelman keskeiset tulokset ovat taulukossa 1, jossa tarkastelen palkkahajonnan muutosta otoksen ensimmäisten ja viimeisten viiden vuoden välillä.

Taulukko 1. Hajonta toimialojen ja yritysten sisällä ja välillä

Taulukossa toimialojen välinen sarake kuvaa sitä, kuinka paljon eri toimialojen keskipalkat poikkeavat toisistaan. Yritysten välinen, mutta saman toimialan sisäinen sarake puolestaan mittaa sitä, kuinka paljon palkkahajontaa syntyy siitä, että saman toimialan eri yrityksissä työskentelevien työntekijöiden palkat eroavat toisistaan. Lopuksi yrityksen sisäinen sarake kuvaa saman yrityksen eri työntekijöille maksettujen palkkojen hajontaa.

Saman yrityksen eri työntekijöille maksettujen palkkojen erot ovat tärkein tuloerojen selittäjä.

Keskitytään ensin palkkahajonnan taustalla vaikuttaviin tekijöihin tietyn ajanjakson aikana. Kuten taulukon 1 alaosasta voidaan nähdä, suurin osa palkkaeriarvoisuudesta selittyy yrityksen sisäisellä hajonnalla. Saman yrityksen eri työntekijöille maksettujen palkkojen erot ovat siis tärkein tuloerojen selittäjä. Tämän suhteellinen merkitys on kuitenkin hieman vähentynyt ajan myötä.

Sen sijaan yritysten välinen hajonta – ja erityisesti toimialojen välinen hajonta – on ajan myötä tullut aikaisempaa merkittävämmäksi. Se selittää yli puolet havaitsemastamme palkkaerojen kasvusta. Tämä tulos on samansuuntainen kuin Briskarin ym. (2023) ja Haltiwangerin ym. (2022) tutkimuksissa. Kuten osoitan Fornaro (2025) -tutkimuksessa, tutkimusten tulokset lähenevät toisiaan entisestään, kun koronavuodet jätetään analyysin ulkopuolelle.

Koska toimialojen välinen hajonta on ollut keskeisessä roolissa palkkaerojen kasvussa, on kiinnostavaa tarkastella, mitkä toimialat ovat olleet tämän kehityksen vetureita. Taulukossa 2 esitän, kuinka paljon eri toimialat ovat vaikuttaneet toimialojen välisen hajonnan kasvuun: eli kuinka moni toimiala on lisännyt palkkaeroja ja kuinka moni vähentänyt niitä, ja kuinka paljon.

Taulukko 2. Kuinka moni toimiala lisää ja kuinka moni vähentää palkkaeroja

Taulukon 2 tuloksista voidaan nähdä, että suurin osa eri toimialojen välisten ansioerojen kasvusta johtuu pienestä joukosta toimialoja. Samanaikaisesti toinen pieni ryhmä toimialoja on vaikuttanut merkittävästi ansiotuloerojen pienenemiseen. Koska palkkahajontaa kasvattavat toimialat ovat vahvasti keskittyneet, näiden toimialojen tunnistaminen on erityisen kiinnostavaa.

Taulukossa 3 esittelen kahdeksan toimialaa, jotka ovat vaikuttaneet eniten ansioiden hajonnan kasvuun. Näytän myös, kuinka suuri osa niiden vaikutuksesta johtuu suhteellisten ansioiden muutoksista ja kuinka suuri osa työllisyysosuuden muutoksista.

Taulukko 3. Ansioiden hajonnan kasvuun eniten vaikuttaneet toimialat

Tietyn ajanjakson työllisyysosuus tarkoittaa kyseisellä toimialalla työskentelevien ihmisten keskimääräistä määrää, jaettuna yksityisen sektorin työllisten kokonaismäärällä. Suhteelliset ansiot kuvaavat kyseisen toimialan keskipalkan ja koko yksityisen sektorin keskipalkan välistä eroa. Esimerkiksi negatiivinen suhteellinen ansio tarkoittaa, että kyseisen toimialan keskipalkka on pienempi kuin koko yrityssektorin keskiarvo.

Monissa tapauksissa palkkahajontaa lisäävä tekijä on ollut työllisyysosuuden kasvu sellaisilla toimialoilla, joiden suhteelliset ansiot ovat laskeneet.

Mielenkiintoista on, että monissa tapauksissa palkkahajontaa lisäävä tekijä on ollut työllisyysosuuden kasvu sellaisilla toimialoilla, joiden suhteelliset ansiot ovat laskeneet. Esimerkiksi vähittäiskaupan toimialalla työllisyys­osuus on kasvanut kaksi prosenttiyksikköä samalla kun sen suhteelliset ansiot ovat laskeneet ajan myötä. Toisin sanoen, vähittäiskaupan keskipalkka on etääntynyt koko talouden keskiarvosta, ja sen merkitys työllistäjänä on kasvanut, mikä on osaltaan lisännyt kokonaispalkkahajontaa.

Toisenlaisen kehityskulun tarjoaa ohjelmistoala, jonka merkitys taloudessa on kasvanut – kuten sen korkeampi työllisyys­osuus osoittaa – mutta jonka suhteelliset ansiot ovat pysyneet korkeina ja vakaina. Tämä on johtanut palkkaerojen kasvuun erityisesti toimialojen välillä.

Ammattien välisillä eroilla on merkitystä

Seuraavaksi tarkastelen muita mahdollisia tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet aiemmin kuvaamaani kokonaispalkkahajonnan kasvuun. Erityisesti tarkastelen sitä, miten eri ammattien välinen palkkaero vaikuttaa kokonaispalkkahajontaan tietyllä hetkellä ja miten se on muuttunut ajan myötä.

Taulukossa 4 esittelen, kuinka paljon ammattien välinen palkkavaihtelu suhteessa saman ammattiryhmän sisäiseen vaihteluun selittää kokonaisvaihtelua sekä tietyllä ajanjaksolla että sen muutoksissa ajan kuluessa.

Taulukko 4. Kuinka moni toimiala lisää ja kuinka moni vähentää palkkaeroja

Tulosten perusteella palkkojen hajonta eri ammattien välillä ja niiden sisällä on selittänyt kokonaisvaihtelua suunnilleen yhtä paljon tarkastelluilla ajanjaksoilla. Kuitenkin ammattien välisten palkkaerojen merkitys on selvästi kasvanut ajan myötä, mikä tarkoittaa, että eri ammattien palkat ovat eriytyneet toisistaan yhä enemmän. Vaikka en voi tarjota yksiselitteistä selitystä tälle kehitykselle, yksi mahdollinen tulkinta liittyy kasvaviin osaamislisiin (skill-premia), joita on dokumentoitu useissa tutkimuksissa³.

Lisää tutkimusta tarvitaan

Kaiken kaikkiaan aineisto osoittaa, että palkkaerot ovat kasvaneet. Pitäisikö tästä olla huolissaan?

Vastaus ei ole yksiselitteinen. Ensinnäkään analyysissäni ei ole otettu huomioon tulojen uudelleenjakoa verotuksen ja tulonsiirtojen kautta, jotka todennäköisesti hillitsevät palkkahajonnan kasvun vaikutuksia. Lisäksi suurempi palkkojen hajonta voi johtua monista tekijöistä, jotka voivat olla joko myönteisiä tai kielteisiä.

Esimerkiksi palkkahajonnan kasvu, joka johtuu uusien, erittäin tuottavien työpaikkojen syntymisestä, voidaan nähdä myönteisenä kehityksenä. Toisaalta palkkojen lasku, joka johtuu mahdollisesti kasvavasta monopsonivoimasta (eli yritysten kyvystä maksaa palkkoja, jotka jäävät työn marginaalisen tuottavuuden alapuolelle), olisi selvästi kielteinen kehityssuunta.

Esittämäni tulokset eivät anna yksiselitteistä vastausta siihen, johtuuko palkkaerojen kasvu positiivisista vai negatiivisista tekijöistä. Olemme kuitenkin nähneet, että suuri osa toimialojen välisten palkkaerojen kasvusta liittyy aloihin, joiden suhteelliset palkat ovat laskeneet, mutta joiden työllisyysosuus on kasvanut. Lisäksi olemme havainneet, että myös ammattien välinen ansiohajonta on kasvanut, vaikka en olekaan tässä yhteydessä tarkemmin tarkastellut tämän kehityksen taustalla olevia mekanismeja.

Olisi hyödyllistä tutkia tarkemmin, miten teknologinen kehitys ja muut makrotaloudelliset tekijät ovat mahdollisesti vaikuttaneet eri koulutusalojen (esimerkiksi STEM-alojen, eli luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan) ja ammattien palkkatasoihin. Tämä olisi luonnollinen jatkotutkimuksen kohde, joka voisi auttaa ymmärtämään näitä ilmiöitä paremmin.