Kutsun sinut uusliberaaliin vastarintaliikkeeseen!
Luin jostain, että uusliberalismin aikakausi on ohi. Siksi lienee sopiva hetki julistaa, että olen yhä uusliberaali.
Jaksoin vastustaa nimitystä vuosikausia. Pidin sitä epämääräisenä haukkumasanana, jota vasemmiston ja nykyisin myös uusoikeiston kannattajat käyttävät kaikesta, mistä eivät tykkää.
Nyt kun uusliberalismi on valtavirran sijasta vastarintaa, olen päättänyt kantaa liikkeen lippua ylpeästi.
Uusliberalismin aikakauden tilalle on tulossa kauppasotien, valtiontukien ja yleisen typeryyden aikakausi. Se on ikävää koko maailmalle. Suomen kaltaiselle pienelle maalle tilanne on katastrofi. Katastrofia ei kuitenkaan kuulu suomalaisessa keskustelussa. Siinä on lähinnä juututtu matkimaan isompien maiden kulttuurisotia ja talouskiistoja.
Muistutan siksi kolmesta pienelle maalle elintärkeästä uusliberaalista periaatteesta.
1 Vapaakauppa on elintärkeää
Kaupan merkitys on helppo havaita. Katso mitä tahansa tavaroita ympärilläsi, vaatteita, elektroniikkaa, huonekaluja. Lähes kaikki on tehty ulkomailla. Ne on saatu antamalla vaihdossa jotain yhtä arvokasta Suomessa tehtyä. Sivistynyt elämänmuoto on pienessä Suomessa ulkomaankaupan varassa. Jos kauppa vaikeutuu, köyhdymme.
Sivistynyt elämänmuoto on pienessä Suomessa ulkomaankaupan varassa. Jos kauppa vaikeutuu, köyhdymme.
Kauppasodat ja vähäisemmät kaupan esteet eivät siksi ole mikään kevyen kulttuurisotimisen aihe. Ne ovat kohtalonkysymys. Kun oikeiston somesedät hurraavat Trumpille, he hurraavat Suomen kurjistumiselle.
2 Menestyvää yritystoimintaa ei synny valtion johdolla
Yksi uusliberalismin väistymisen merkeistä on teollisuuspolitiikan, suomeksi tukiaiskilpailun ja valtiojohtoisen talouden paluu.
Suomella on tässäkin vain hävittävää. Poliitikoilla ja byrokraateilla ei ole osaamista eikä kannustimia voittavien yritysten tai toimialojen valitsemiseen. Siksi tukiaiset ja julkiset sijoitukset ovat kallis ja tehoton tapa edistää kasvua. Isoilla mailla on varaa tuhlata rahaa tähänkin, pienellä Suomella ei.
Siksi on surkeaa nähdä, miten innostuneita Suomessakin ollaan ”uudesta” teollisuuspolitiikasta. Osa vasemmistosta yrittää tietysti aina edistää suunnitelmataloutta. ”Missiolähtöinen” teollisuuspolitiikka on vain uusin veruke. Niin sanottu isänmaallinen oikeisto ministeritasoa myöten tuntuu kuitenkin olevan yhtä innokkaasti mukana.
Julkisella sektorilla riittää tehtävää kasvun edistämisessä. Koulutustason nosto, perustutkimuksen rahoitus ja monet muut asiat kuuluvat sen luontevaan tehtäväkenttään. Pääomasijoittaminen kannattaa jättää omilla rahoillaan pelaaville ammattilaisille.
3 Kaupankäynti edistää rauhaa
Uusliberaalina uskon kaupankäynnin rauhaa vahvistavaan voimaan. Johtavat intellektuellimme ovat kuitenkin hautaamassa tätä ajatusta ilman kummoista näyttöä. Se, että konflikteja esiintyy myös vapaakaupan olosuhteissa, ei tietenkään tarkoita, ettei kauppa edistäisi rauhaa. Turvavyön käyttö on hyödyllistä, vaikka joskus käy huonosti siitä huolimatta.
Jokaista talouspäätöstä pitää nykyisin perustella empiirisillä kausaalilaskelmilla. Samaa vaatimustasoa ei syystä tai toisesta sovelleta väitteisiin kaupan ja rauhan muka kadonneesta yhteydestä.
Pidemmittä puheitta kutsun sinutkin mukaan uusliberaaliin vastarintaliikkeeseen. Eläköön vapaa kauppa, kapitalismi ja rauha!
HEIKKI PURSIAINEN
ekonomisti, VTT
