Kurkistus huipputuloisten päiden sisään

T&Y 3/2019 Lukuvihje Terhi Ravaska
Huipputuloiset – Suomen rikkain promille

Anu Kantola ja Hanna Kuusela: Huipputuloiset – Suomen rikkain promille, Vastapaino, 2019. 360 s.

Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kirja aiheutti jo ennen sen julkistamista valtavan keskustelun lehtien palstoilla. Raflaavat nostot mediassa edesauttoivat myös Twitter-mylläkkää tutkimusmetodeista ja tulosten tulkinnasta. En tiedä, onnistuivatko keskusteluun osallistuneet erimieliset osapuolet lähentymään toisiaan edes millimetrin vertaa. Puolin ja toisin näyttää olevan vaikea ymmärtää toisaalta, mihin laadullisella tutkimuksella pyritään ja toisaalta, mitä tulosten perusteella voidaan sanoa eli mitä yleistettävyydellä tarkoitetaan.

Kirja käsittelee laadullisen tutkimuksen menetelmin Suomen huipputuloisia. Sitä varten on tehty noin 90 teemahaastattelua, mikä on tarkoittanut, että haastateltavat ovat saaneet aika vapaasti kertoa ajatuksiaan itsestään, menestyksestään ja yhteiskunnan ilmiöistä. Kirjan liitteessä kuvataan menetelmä ja opastetaan, ettei samanlaisten ajatusten tai mielipiteiden määrä ole niinkään tärkeä asia vaan ajatustapojen saturoituminen eli se, ettei uusia ajatustapoja enää löydy.

Vaikka haastateltujen näkemykset ovat enimmäkseen hyvin oikeistolaisia, niin joukosta löytyy myös esimerkiksi hyvinvointivaltiota ja veronmaksun tasoa puolustavia puheenvuoroja. Kumpikaan havainto ei liene kovin yllättävä, mutta puhenäytteiden avulla on ihan mielenkiintoista yrittää ymmärtää, miten mielipiteet perustellaan.

Kirjan tutkimusjoukko on valittu keräämällä tilastotietoa verottajan rekisteristä ja Tilastokeskuksen tulonjaon kokonaisaineistosta vuosilta 2007-2016 sekä määrittelemällä ajanjakson yhteenlasketun tulon perusteella suurituloisin promille. Promillesta on tunnistettu kolmenlaisia tyypillisiä huipputuloisia: perijät, yrittäjät ja ammattijohtajat.

Lisäksi Kantola ja Kuusela tutkimusavustajineen ovat muodostaneet uudenlaisen aineiston huipputuloisten verkostoista ja valtapositioista edunvalvontajärjestöissä. Tämä aineisto on koottu tarkastelemalla 12 elinkeinoelämän edunvalvontajärjestön hallitusten kokoonpanoja vuodesta 2006 lähtien ja etsimällä niistä huipputuloisimman promillen edustusta.

Taloustieteilijä Sir Anthony Atkinson puolusti tulohuipun ja eliitin tutkimista kolmesta näkökulmasta. Ensinnäkin tulohuippu hallitsee nimensä mukaisesti tuloja, resursseja ja pääomaa, eivätkä perinteiset eriarvoisuusmittarit tavoita tässä ryhmässä yli ajan tapahtuvia muutoksia. Toisaalta tulohuippu hallitsee myös tavallisia ihmisiä, koska raha voi tuoda valtaa päättää näiden muiden arjesta. Viimeiseksi Atkinson sanoo, että tulohuipulla on merkitystä myös kansainvälisesti, koska maailman taloudet ovat yhä kietoutuneempia yhteen. Kantolan ja Kuuselan aineistoa ja analyysia voidaan myös peilata näihin Atkinsonin näkemyksiin eliittien tärkeydestä.

Raha tuo valtaa päättää muiden ihmisten asioista.

Tulohuipulla suuri osa tuloista on pääomatuloja eli tuottoa sijoitetulle varallisuudelle. Perintöjen kautta nämä varallisuusmassat säilyvät samojen sukujen käsissä ja vaikuttavat pitkässä juoksussa eriarvoisuuteen. Kirjassa usea haastateltu perijä kuvaa, kuinka varallisuutta on tärkeä kasvattaa, jotta seuraava sukupolvi saa enemmän kuin itse on saanut. Varallisuuden hoitoa aletaan opettamaan nuoresta pitäen, ja apuna voi olla esimerkiksi eri varallisuuseriin erikoistuneita sijoitusneuvojia, perhekonsultteja ja -neuvostoja, next generation -koulutusohjelmia sekä harjoitusyrityksiä kuten esimerkiksi jokin pieni taloyhtiö.

Kirjassa pohditaan eliittiä laajasti myös valtanäkökulmasta. Noin puolella koko promillesta on hallituspaikkoja etujärjestöissä, ja haastatellut kuvaavat, miten helppoa poliittisiin päättäjiin on olla yhteydessä. Usea haastatelluista kuvaa myös avoimesti sitä, miten helppo oma näkemys on saada läpi päättäjille.

Kirjasta jää kuitenkin avoimeksi, minkä mekanismin kautta haastateltu rahaeliitti voi vaikuttaa poliittiseen eliittiin. Onko se esimerkiksi puhdas raha vaalirahoituksen muodossa vai jokin epämääräisempi etu, jota päättäjille luvataan? Vai ihaileeko poliittinen eliitti suurituloisia niin, ettei konkreettisia apuja tarvita? Tästä näkökulmasta olisi ollut tärkeää keskustella.

Toinen kuuma aihe yleisissä keskusteluissa aika ajoin on osaajien ja suurituloisten muutto ulkomaille pakoon korkeaa verotusta. Verotuksen kausaalista vaikutusta muuttopäätöksiin on ollut hyvin vaikea todentaa, ja tiedämmekin aiheesta hyvin vähän.

Kantolan ja Kuuselan haastattelemien joukossa näkemykset tästä tuntuvat hajaantuvan paljon. Ihmetystä herätti se, miten samassa haastattelussa voidaan niin voimakkaasti kritisoida suomalaista yhteiskuntaa mutta kuitenkin pitää kotimaata niin tärkeänä, ettei täältä voida missään tilanteessa muuttaa pois. Tällaisia ajatuskulkuja ei voida rekisteriaineistosta päätellä, joten itseni kaltaiselle taloustutkijalle oli piristävää lukea tämä kirja ja nähdä tutkimieni numeroiden taakse.

Kirjoittaja

Terhi Ravaska
vanhempi tutkija
PALKANSAAJIEN TUTKIMUSLAITOS
terhi.ravaska at labour.fi