1. T&Y-lehti
2. Hyvää elämää yhden planeetan rajoissa

Hyvää elämää yhden planeetan rajoissa

Dystopiassa eläminen vaatii realististen utopioiden tavoittelua. Se tarkoittaa myös vaurauden epätasaiseen jakautumiseen puuttumista esimerkiksi progressiivisella varallisuusverolla.

AJASSA, JOTA LEIMAAVAT kansainvälisen oikeuden romuttuminen ja kiihtyvällä vauhdilla etenevät ekokatastrofit, meidän on murtauduttava irti näköalattomuudesta ja uskallettava unelmoida. Meidän on uskallettava siirtyä huonosti kirjoitetusta tieteisdystopiasta utopiaan, jossa kaikille olisi tarjolla merkityksellistä ja hyvää elämää, vaikutusmahdollisuuksia ja yhteenkuuluvuutta, yhden planeetan rajoissa.

Utopia ei kuitenkaan ole pakoa todellisuudesta, vaan sen määrätietoista muokkaamista. Se alkaa niistä rakenteista, jotka määrittävät arkeamme.

Digitalisaatio, energiatehokkuus ja uusiutuviin luonnonvaroihin pohjautuva energiaomavaraisuus voivat laskea energian hintaa ja säästää kotitalouksien varoja. Samalla energiaomavaraisuus ja riippumattomuus fossiilisista polttoaineista ovat huoltovarmuus- ja demokratiatekoja, jotka vapauttavat meidät riippuvuudesta ailahteleviin fossiilidiktatuureihin. On syytä muistaa, että kaikki menneet energiakriisit ovat olleet nimenomaan fossiilienergian kriisejä.

ENERGIA ON ARKISTA, MUTTA vielä lähemmäs meitä tulevat vaikkapa valinnat siitä, mitä pukea päälle ja syödä tänään. Planetaarinen ruokavalio tai vaatekaappi ovat konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka terveellisempää ja taloudellisesti kestävämpää elämää voi elää niin, ettei maapallon kantokyky ylity. Tarvitseeko suomalainen todella 38 uutta vaatetta vuodessa vai riittäisikö vähempikin? Voisimme elää kestävämmin, vaikka kaikista ei tulisikaan vegaaneja.

Myös vihreä tuotanto kuormittaa ympäristöä. Todellisen kestävyyden saavuttaminen edellyttääkin kulutuksen vähentämistä ja siirtymistä aitoon kiertotalouteen, jossa kulutus perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen ja hyödykkeiden jakamiseen, vuokraamiseen ja materian ja tavaroiden kierrättämiseen.

Tähän mennessä talouden irtikytkentää päästöistä ja luonnonvarojen ylikulutuksesta ei ole koskaan edes kunnolla yritetty. Ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa on tehty liian varovasti ja tuskallisen hitaasti, koska irtikytkennän on pelätty hidastavan talouskasvua. Koko käsityksemme taloudesta on siis jo lähtökohtaisesti alistettu vain aineellisen talouskasvun premisseille.

Tämä ”juupas eipäs” -asetelmaan jumittuminen estää meitä uudistamasta talousjärjestelmäämme niin, että ytimessä olisi hyvä elämä ja planeetan säilyminen myös tuleville sukupolville.

KYSYMYS KESTÄVYYDESTÄ kytkeytyy erottamattomasti vaurauden epätasaiseen jakautumiseen. Avustusjärjestö Oxfamin mukaan miljardöörien yhteenlaskettu varallisuus on nyt suurempi kuin koskaan. Se kasvoi viime vuonna kolme kertaa nopeammin kuin viiden edeltävän vuoden keskiarvo, ja on nyt arviolta 18,3 biljoonaa dollaria. Tämä varallisuuden lisäys yksin riittäisi poistamaan äärimmäisen köyhyyden maailmasta 26 kertaa. Samalla yksi neljästä maailman ihmisestä kärsii ruokaturvan puutteesta ja lähes puolet elää köyhyydessä. Maailman rikkaimmat käyttivät vain kymmenessä päivässä oman osuutensa ilmastopäästöistä vuodelle 2026.

Me Vihreät Euroopan parlamentissa olemme esittäneet EU:n laajuista progressiivista varallisuusveroa. Ehdotus kohdistuisi EU:n varakkaimpaan 0,5 prosenttiin, joka omistaa lähes viidenneksen koko Euroopan varallisuudesta. Samaan aikaan verotuksen aukot on tilkittävä, sillä nykyiset verojärjestelmät mahdollistavat laajamittaisen veronkierron ja varallisuuden piilottamisen veroparatiiseihin, mikä heikentää julkista taloutta ja kaventaa hallitusten kykyä vastata yhteiskunnallisiin kriiseihin.

EU voisi verottaa esimerkiksi lento­matkustamista, kryptovaluuttoja ja fossiilisten polttoaineiden tuotannosta tai myynnistä syntyviä voittoja.

EU:n varoja tulee vahvistaa esimerkiksi haittaveroilla. Osana EU:n monivuotista rahoituskehystä tarvitsemme enemmän työkaluja, joilla kerätään EU:lle omia varoja ilmastokriisin ja luontokadon pysäyttämiseen. EU voisi verottaa esimerkiksi lentomatkustamista, kryptovaluuttoja ja fossiilisten polttoaineiden tuotannosta tai myynnistä syntyviä voittoja. Lisäksi EU:n tasolla tulisi ottaa käyttöön päästökaupan tapainen järjestelmä luontokadon torjuntaan ekologisen kompensaation mallia hyödyntäen.

KUN PUHUMME VELASTA ja varallisuudesta, emme puhu vain numeroista vaan siitä, millaisessa maailmassa haluamme elää ja millaisen yhteiskunnan jätämme tuleville sukupolville. Kestävä hyvinvointi vaatii, että arvotamme sekä luonnon kantokykyä että ihmisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia hyvään elämään. Jos tämän tavoittelu tuntuu utopistiselta, pyydän katsomaan ympärille ja miettimään uudestaan.