Ekstraverteillä on etulyöntiasema uralla etenemisessä
Professori Hideo Owan esitteli Laboren seminaarissa tutkimusta, joka tarkastelee Big Five -persoonallisuuspiirteiden yhteyttä uralla etenemiseen. Tulokset osoittavat, että ekstraverteillä työntekijöillä on selvä etu ylennyksissä.
TUTKIMUS OSAKSI KESKUSTELUA
Labore järjestää säännöllisesti tieteellisiä seminaareja, joissa esitellään ajankohtaista taloustieteellistä tutkimusta.
Seminaarit tarjoavat foorumin tutkimustiedon esittelylle ja siitä käytävälle keskustelulle. Tilaisuudet ovat avoimia ja niihin voi osallistua myös etäyhteydellä.
Lisätietoa tulevista seminaareista löytyy Laboren verkkosivuilta.
Laboren seminaarissa 27. toukokuuta esiintyneen japanilaisen Wasedan yliopiston professorin Hideo Owanin tutkimus Personality Traits and Career Success: Understanding Workplace Dynamics pureutuu monen tunnistamaan työelämäkysymykseen: vaikuttaako persoonallisuus uralla etenemiseen?
Tutkimuksen vastaus on kyllä: ekstraverttejä työntekijöitä ylennetään selvästi muita todennäköisemmin. Tulokset osoittavat, että keskimääräistä korkeampi ekstraversio liittyy 20 prosenttia suurempaan ylennystodennäköisyyteen.
Aineisto perustuu japanilaisen liiketoimintapalveluja tarjoavan yrityksen henkilöstötietoihin vuosilta 2020–2024. Yritys työllistää noin 5500 henkilöä. Analyysiaineisto rajattiin 2562 asiantuntijatehtävissä työskentelevään työntekijään. Havaintoja kertyi 10925 henkilövuotta.
Persoonallisuustiedot on muodostettu 43 kysymyksen soveltuvuustestin perusteella. Lisäksi hyödynnetään työntekijöiden tehtävätasoja, suoritusarvioita, ylennyshistoriaa sekä puolivuosittaisia arvioita 12 eri osaamisalueesta.
Vaativat tehtävät avaavat tien ylennyksiin
Tutkijat selvittivät persoonallisuuden ja ylennysten välisen yhteyden lisäksi, minkä mekanismien kautta persoonallisuus vaikuttaa uralla etenemiseen. Tutkimuksessa testattiin kolmea mahdollista selitystä: vuorovaikutustaitoja, itseluottamukseen perustuvaa itsensä esiin tuomista sekä suhteiden rakentamista esihenkilöihin.
Keskeiseksi mekanismiksi osoittautui tehtävien vaativuus. Ekstravertit työntekijät saavat useammin vaativia vastuutehtäviä, jotka kasvattavat näkyvyyttä ja avaavat mahdollisuuksia seuraaviin uravaiheisiin. Juuri se näyttää selittävän ison osan ulospäinsuuntautuneisuuden ja ylennysten välisestä yhteydestä.
Lyhyen aikavälin suoritusarviot sen sijaan eivät selitä persoonallisuuden ja ylennyksen välistä yhteyttä yhtä vahvasti. Tämä on olennaista: uralla eteneminen ei riipu vain siitä, miten työntekijä suoriutuu nykyisissä tehtävissään, vaan myös siitä, kenelle annetaan mahdollisuus osoittaa kykynsä vaativammissa tehtävissä.
Mahdollinen selitys ekstraverttien paremmalle etenemiselle olisi se, että he osaavat markkinoida itseään esihenkilöilleen tai yliarvioivat osaamisensa. Nämä tulkinnat eivät saa tutkimuksesta tukea.
Ylivarmuutta tarkasteltiin vertaamalla työntekijöiden itsearvioita esihenkilöiden arvioihin. Tulosten mukaan itseään yliarvioivat työntekijät eivät saaneet enemmän vastuullisia tehtäviä. Päinvastoin, ylivarmuus oli yhteydessä vähäisempiin vastuisiin.
Ekstraverttien etu näyttää syntyvän muuta kautta. Ensinnäkin ekstraverteillä työntekijöillä on jo yritykseen tullessaan paremmiksi arvioituja vuorovaikutustaitoja. Ne ovat tärkeitä erityisesti tehtävissä, joissa korostuvat tiedon kokoaminen, koordinointi, asiakastyö ja yhteistyö.
Toiseksi ekstravertit rakentavat vahvempia suhteita esihenkilöihinsä. Tämä näyttää lisäävän luottamusta ja johtavan siihen, että heille annetaan useammin vaativampia tehtäviä.
Suhde esihenkilöön voi vaikuttaa tehtävien jakoon
Esihenkilösuhteen merkitys herättää kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta. Tutkijat hyödynsivät esihenkilöiden vaihtumista luonnollisena kokeena ja havaitsivat, että uuden esihenkilön myötä ekstraverttien etu tehtävien jaossa katoaa hetkellisesti, mutta palautuu, kun suhde uuteen esihenkilöön vahvistuu.
Tämä viittaa siihen, että kyse ei ole vain työntekijän taidoista tai tuottavuudesta, vaan myös sosiaalisesta dynamiikasta. Ekstraverttien on helpompi rakentaa esihenkilöihin sellaisia suhteita, jotka vaikuttavat tehtävien jakautumiseen.
Olennaista on myös se, etteivät esihenkilöt, joiden alaisissa on enemmän ekstraverttejä, itse suoriudu paremmin. Tämä viittaa siihen, että suhteisiin perustuva vinouma tehtävien jaossa ei välttämättä paranna koko organisaation tuloksia, vaikka se edistäisikin yksittäisten työntekijöiden uria.
Tutkimus toi esiin myös sukupuolten välisiä eroja. Aineistossa miehillä on keskimäärin korkeammat ekstraversiopisteet kuin naisilla, mikä tutkijoiden mukaan selittää noin 19 prosenttia miesten ja naisten välisestä ylennyserosta. Ylennysjärjestelmät voivatkin suosia tietynlaisia vuorovaikutustyylejä ja toimintatapoja tavalla, joka voi tuottaa järjestelmällisiä eroja työntekijäryhmien välille.
Tutkijat ehdottavat käytäntöjä, jotka vähentäisivät persoonallisuuteen perustuvaa vinoumaa ylennys- ja tehtävänjakopäätöksissä. Keinoja olisivat tiimipohjaiset arviointikäytännöt, yksittäisen esihenkilön harkintavallan rajaaminen sekä sukupuolineutraalimpien tehtävänjakokäytäntöjen kehittäminen.
