Cambridge ja Kiina ovat valmistelleet Sakari Puistoa elinkeinoministeriksi
Cambridgessä väitellyt ja Kiinassa työskennellyt Sakari Puisto on pitkään ollut perussuomalaisten hiljainen
taustavaikuttaja. Ensi kesänä hänestä tulee ministeri.
ENERGIAVEROTUKI, innovaatiotuki, kuljetustuki, markkinatuki.
Kansanedustaja joutuu kansantalouden menopuolella lymyilevien yritystukien kanssa tekemisiin aina, kun eduskunta päättää tulevan vuoden budjetista. Yritystukia on moneen lähtöön, ja niiden lisäksi olemassa on monenlaisia yritystuiksi laskettavia verotukia.
”Yritystuet eivät käsitteellisestikään ole yksiselitteinen asia”, sanoo tamperelainen toisen kauden kansanedustaja Sakari Puisto (ps).
SAKARI PUISTO
Syntynyt Tampereella vuonna 1976.
Perussuomalaisten kansanedustaja.
Filosofian tohtori, Cambridgen yliopisto 2004.
Puoliso ja yksi lapsi.
Harrastaa hyötyliikuntaa ja lukemista.
Yritystuet ovat muodostaan huolimatta yhtä kaikki julkisia varoja, joiden käytössä “kriittisyys on ehkä tavallistakin tärkeämpää”, hän sanoo.
Kriittisyys kuulostaa itsestään selvältä ja yksinkertaiselta vaatimukselta. Reaalimaailmassa yritystukien tarpeellisuuden arvioinnin tekee kuitenkin Puiston mukaan hankalaksi paitsi tukien moninaisuus, myös poliittinen ristiveto. Eri puolueilla on erilaisia näkemyksiä siitä, mihin tukia pitäisi kohdistaa ja mikä niiden tehtäväksi nähdään.
”Puolueet voivat vaihtoehtobudjeteissaan ja kannanotoissaan esittää omia näkemyksiään, mutta kun puolueista muodostetaan koalitio, asia muuttuu heti monimutkaisemmaksi. Se vain on poliittinen realiteetti”, Puisto sanoo.
Puistoa pidetään yhtenä perussuomalaisten tärkeimmistä talousosaajista. Hän on keväästä 2023 lähtien johtanut eduskunnan talousvaliokuntaa, ja hän on eduskunnan pankkivaltuuston jäsen. Ensi kesänä Puisto siirtyy Wille Rydmanin (ps) paikalle elinkeinoministeriksi hallituksen loppukaudeksi.
TAVALLISET KANSALAISET, taloustutkijat ja myös poliitikot peräänkuuluttavat kriittisyyttä yritystukien jakamiseen, mutta tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin perustuvien yritystukien hyödyistä ja tarpeellisuudesta on kuitenkin laaja parlamentaarinen yhteisymmärrys. Niille on löytynyt perusteita myös taloustieteellisestä tutkimuksesta.
Suomessa tuli vuonna 2023 voimaan tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoituslaki. Lain kunnianhimoisena tavoitteena on nostaa tutkimus- ja kehittämismenojen osuus bruttokansantuotteesta neljään prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
”Se on maailman mittakaavassakin hyvin kunnianhimoinen tavoite, ja pääsemme tutkimus- ja kehitysrahoituksessa maailman kärkipäähän, jollei ihan kärkeen”, sanoo Puisto.
Pelkkä rahoituslaki ja valtionbudjettiin osoitetut miljoonat eivät kuitenkaan automaattisesti johda tulokselliseen tutkimukseen ja merkittäviin innovaatioihin. Tutkijataustaisena Puisto tiedostaa tämän hyvin.
”Se tutkimus pitää myös tehdä, ja löysä raha tuo omat haasteensa. Tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoituksen lisäämisen taustalla oleva tavoite on oikea ja erinomainen, mutta laadulliseen puoleen pitää kiinnittää huomiota.”
PUISTO OPISKELI Cambridgessa vuosina 1998–2004 ja valmistui fysiikan tohtoriksi. Valmistuttuaan hän työskenteli Kiinassa muun muassa Foxconn-teknologiayhtiössä. Vuosina 2015–2017 Puisto oli oikeus- ja työministeri Jari Lindströmin erityisavustajana työ- ja elinkeinoministeriössä perussuomalaisen puolueen hajoamiseen asti.
Kun Lindström lähti puheenjohtajakisan hävinneen Sampo Terhon perässä Siniseen tulevaisuuteen, Puisto joutui jättämään erityisavustajan tehtävät. Puiston katsotaan kuuluvan nykyisen eduskunnan puhemiehen Jussi Halla-ahon aatteellisiin kumppaneihin, ja Puisto saikin pian tämän jälkeen kutsun tulla töihin perussuomalaisten puoluetoimistolle. Puolueen poliittisena suunnittelijana Puisto työskenteli Halla-ahon oikeana kätenä ja oli yksi perussuomalaisten tärkeimmistä taustavaikuttajista. Hän on ollut esimerkiksi perussuomalaisten edustajana hallitusneuvotteluissa.
Kansanedustajaksi Puisto nousi vuoden 2019 vaaleissa. Kun Jussi Halla-aho luopui puheenjohtajuudesta puoluekokouksessa Seinäjoella elokuussa 2021, Sakari Puisto pyrki hänen paikalleen. Valituksi tuli kuitenkin Riikka Purra.
KOSKA SUOMI EI ole eristäytynyt saareke, kansainvälisen kauppapolitiikan ja talouden muutokset heijastuvat myös yritystukiratkaisuihin. Viime vuosina maailmalla korostuneet teknologian politisoituminen, suurvaltakilpailu sekä turvallisuuspolitiikan korostuminen ovat asioita, jotka Puiston mukaan on huomioitava myös Suomessa.
”Meistä riippumattomista syistä politiikka, kuten esimerkiksi Yhdysvaltain IRA, on tullut mukaan yritystukiratkaisuihin.”
Yhdysvaltain huomiota herättänyt valtava IRA-tukipaketti (inflation reduction act) sisältää lähes 400 miljardin euron tuet vihreään siirtymään ja houkuttelee investointeja myös Euroopasta valtameren taakse. Samalla asialla on kuitenkin myös Euroopan unioni.
”Vaikka korostamme Yhdysvaltoja, Euroopassakin suunnitellaan vastaavia tukipaketteja.”
Myös Kiinan ja muiden autoritääristen maiden nousu ja niiden teknologiahankkeet pakottavat hänen mukaansa Euroopan reagoimaan.
”Teknologia ei ole neutraalia, vaan siihen sisältyy paljon erilaisia latauksia kuten kriittistä teknologiaa. Se tuo paljon haasteita, kun tukipolitiikkaa on kuitenkin tehtävä reaalimaailmassa. Tätä asetelmaa on pakko miettiä”, Puisto sanoo.
Turvallisuuspolitiikan korostuminen heijastuu Puiston mukaan myös Euroopan unionin tuotantoketjujen toimitusvarmuutta vahvistavissa ratkaisuissa.
Muutos näkyy hänen mukaansa esimerkiksi EU:n pyrkimyksessä strategiseen autonomiaan eli kykyyn tehdä ja viedä läpi taloudelliseen turvallisuuteen liittyviä päätöksiä. Muutos näkyy myös viime vuonna hyväksytyssä nettonollateollisuutta koskevassa säädöksessä, jolla EU nopeuttaa siirtymistä ilmastoneutraaliuteen. Unionin strategisen autonomian ja ilmastoneutraaliuden edellytyksenä ovat kriittisten raaka-aineiden, kuten nikkelin, litiumin ja koboltin, saatavuus ja niiden tuotantoketjujen varmistaminen. Kriittisiin raaka-aineisiin tai teknologiatuotteisiin eivät Puiston mukaan päde samat teoriat kuin tavanomaisiin kulutushyödykkeisiin, eikä niihin voi soveltaa kansantalouden perinteisiä kysyntä- ja tarjontakäyriä ja oletuksia suuresta joukosta hyödykkeen tarjoajia ja ostajia.
Niinpä kriittisten materiaalien saatavuuden varmistaminen tietää lisää yritystukisatsauksia EU:ssa, kun unioni vahvistaa läpimurtoteknologioiden käyttöönottoa ja hyödyntämistä ilmastoneutraaliuden ja strategisen autonomian saavuttamiseksi.
KIINASTA ON TULLUT taloudellinen ja poliittinen suurvalta, joka herättää lännessä myös epäluuloa tiedustelu- ja vakoiluaktiivisuutensa sekä esimerkiksi Taiwania kohtaan osoittamansa vihamielisyyden vuoksi.
Siinä missä Yhdysvallat on pitkään puhunut Kiinasta suorasanaisesti vastustajana, on EU:lla Sakari Puiston mukaan ollut Kiinan suhteen kolmijakoinen strategia: Kiina on ollut sekä yhteistyökumppani, kilpailija että systeeminen haastaja.
Ristiriitainen suhtautuminen näkyy myös Suomessa. Suomi on ilmaissut halunsa päästä eroon Kiina-riippuvuudestaan, mutta samaan aikaan kiinalaisten investointeja odotetaan edelleen kiivaasti esimerkiksi Kymenlaaksossa.
Valtionyhtiö Suomen Malmijalostus eli entinen Terrafame suunnittelee yhdessä kiinalaisten kanssa Kotkaan ja Haminaan miljardien eurojen akkumateriaalitehtaita, joita varten Malmijalostus on perustanut kaksi yhteisyritystä kiinalaisten teknologiajättien kanssa. Kiinalaissijoittajilla on yhteisyrityksissä osake-enemmistö eli päätäntävalta.
Tehtaat ovat herättäneet paikallisissa huolta Suomenlahden kasvavista suola- ja muista päästöistä. Tehdashankkeiden poliittisesta riskistäkin on varoiteltu.
”Ilman muuta riskiin varsinkin liiallisen teknologisen riippuvuuden suhteen on suhtauduttava hyvinkin vakavasti.”
KIINASSA ASUNEENA Puisto on perehtynyt maahan keskivertokansanedustajaa lähemmin. Kiina on Puiston mukaan autoritäärinen yksipuoluejärjestelmä, jossa talous aina kytkeytyy politiikkaan. Tässä suhteessa Kiina ja Venäjä muistuttavat toisiaan.
”Kiinan talouden ja politiikan yhteys pitää muistaa etenkin, jos vaarana on intressiristiriita”, Puisto varoittaa.
Kiinalaiselle yritysmaailmalle on hänen mukaansa tyypillistä myös pitkän tähtäimen ajattelun rinnalla kulkeva nopea opportunismi.
Puisto arvioi, etteivät suomalaiset pitkään aikaan ymmärtäneet Kiinassa käynnistynyttä perustavaa laatua ollutta muutosta, joka teki siitä globaalin talousvallan. Suomalaiset investoivat innolla Kiinaan, mutta kiinalaisia investointeja ei juuri Suomessa nähty – eikä niitä uskottu tulevankaan.
”Kiina kasvoi ihan valtavaa vauhtia, mutta Suomessa kiinalaisten ajateltiin olevan halpaa työvoimaa, jotka kykenevät lähinnä tuotteiden kokoonpanoon. Kyse oli Kiinan kroonisesta aliarvioinnista”, Puisto arvioi.
Kiinalaiset ovat kuitenkin työteliäitä ja nopeita oppimaan, ja länsimaisissa yliopistoissa oli kasvamassa suuri joukko kiinalaisia asiantuntijoita. Puisto arvioi, että erityisesti finanssikriisin aikaan vuosien 2007–2008 tienoilla kiinalaisten itseluottamus kasvoi merkittävästi. Hänen mukaansa tuolloin oli nähtävissä, että Kiinasta oli tulossa lännen haastaja.
”Kiinalla oli paljon omaa osaamista, mikä aliarvioitiin pitkään. Oli nähtävissä, että kiinalaiset tulevat kilpailemaan lännen kanssa kaikilla keskeisillä alueilla.”
Sittemmin Kiinan aiheuttamat riskit on jo joidenkin vuosien ajan hänen mielestään otettu Suomessa vakavammin erityisesti tutkimus- ja kehityspuolella.
”Mutta ehkä aikaisempi havahtuminenkin olisi ollut paikallaan.”
MITEN EUROOPAN UNIONI menestyy maailmassa, jossa totuttu idän ja lännen blokkijako on hämärtynyt ja valtakeskittymiä on useita? Dynaaminen Pohjois-Amerikka on porskuttanut taloudellisesti vahvana, kun taas Eurooppa on rämpinyt pitkään talouskasvu- ja kilpailukykyongelmissa.
”EU:lla on peiliin katsomisen paikka, ja olen sitä mieltä, että tähän ollaan myös heräämässä.”
Puisto suhtautuu optimistisesti perinteisen lännen eli Euroopan, Yhdysvaltain ja niiden eteläamerikkalaisten ja itäaasialaisten kumppanimaiden tulevaisuuteen.
”Länsi on kuitenkin aika kova, eikä meidän kannata itseämme kovin paljon aliarvioida.”
Vaikeasta maailmantilanteesta huolimatta Puisto pitää myös Suomen asemaa hyvänä.
”Meillä on yllättävän paljon juuri sitä kriittistä teknologiaa, mitä tulevaisuudessa tarvitaan. Tässä minulla on itse asiassa aika paljonkin optimismia.”
Suomen valteiksi Puisto nimeää korkean teknologian osaamisen esimerkiksi infraturvallisuudessa, ilmailussa, kriittisissä mineraaleissa ja avaruus-, puolustus- ja ilmailuteollisuudessa sekä 5g- ja 6g-teknologioissa.
”Meillä on paljon myös näiden alojen koulutusta. Vaikka olemme aika paljon tippuneet Pisa-mittauksissa, meillä kuitenkin on osaamista.”
NIIN, PISA-TULOKSET! Ne ovat viime vuosina olleet suomalaisittain surullista luettavaa.
Sakari Puisto arvioi koulutuksen tasoa ja merkitystä Cambridgen yliopistossa vuonna 2004 väitelleenä fysikaalisen kemian tohtorina. Väitöskirjassaan Puisto tutki metallipintojen nanorakenteita ja niillä tapahtuvia kemiallisia reaktioita.
Kun Puisto vuosituhannen taitteessa opiskeli Cambridgessä, hänen ohjaajanaan oli Sir David King, eteläafrikkalaislähtöinen professori. Kingin uralle mahtuu muun muassa ilmastonmuutosteemaan perehtyneen tieteellisen pääneuvonantajan pesti brittihallituksessa sekä Tony Blairin että Gordon Brownin pääministerikausilla.
Puisto sanoo olleensa suomalaisopiskelijana maailmalla juuri sopivaan aikaan. Suomi loisti niin Pisassa kuin kilpailukyvyssäkin.
”Oli kyse melkein mistä hyvänsä, Suomi tuntui olevan tilastoissa aina ykkösenä.”
Suomen menestyksen noteerasi myös professori King, joka usein otti asian esille ja kehaisi Puistolle milloin mitäkin Suomen ykkössijaa.
SAKARI PUISTO ESITTELI vuonna 2018 perussuomalaisten koulutuspoliittisen ohjelman. Suomen Pisa-tulosten lasku oli alkanut jo vuonna 2006, mutta Puisto muistaa, että vielä vuonna 2018 opetuksen ongelmista puhuminen oli eräänlainen tabu.
Nyt asioista puhutaan avoimemmin. Puiston mukaan reaalimaailma yksinkertaisesti pakottaa nostamaan ongelmat keskusteluun. Koulutuspolitiikka on kuitenkin hyvin pitkäjänteistä työtä, ja paluu kestävälle pohjalle voi hänen mukaansa viedä kokonaisen sukupolven. Puisto arvelee, että ongelmien taustalla voi olla Suomen turtuminen menestykseen, mikä johti virheisiin koulutuspolitiikassa. Aina 1990-luvulta lähtien koulumaailmassa on tehty uudistuksia, joille ei Puiston mukaan välttämättä ole ollut selkeitä perusteita.
Peruskouluissa alkoi esimerkiksi olla runsaasti avoimia oppimisympäristöjä perinteisten luokkien sijaan, ja kouluissa alettiin käyttää runsaasti digitaalisia laitteita kynän, paperin ja kirjojen sijaan. Lisäksi oppimisvaikeuksista kärsiviä oppilaita siirrettiin muiden joukkoon ilman riittäviä lisäresursseja.
Puisto arvelee, että Suomessa koulumaailman muutoksia tehtiin osittain vain muuttamisen halusta, ja itse kukin ehkä halusi jättää koulutukseen oman kädenjälkensä.
”Totta kai asioita pitää muuttaa, kun maailma muuttuu, mutta siinä mentiin liian pitkälle. Ankkuri päästettiin irti ja lähdimme ajelehtimaan, ja nyt on hirveän vaikeaa löytää takaisin. Veikkaan, että se on aika pitkä tie. Henkilökohtaisesti sanoisin, että olin onnekas, kun kävin perinteisen koulun.”
Puiston mukaan koulutuksessa ja opetuksessa on asioita, jotka eivät aikojen muuttuessa muutu miksikään. Lahjakkuudessa on eroja, mutta loppujen lopuksi esimerkiksi matematiikkaa oppii vain harjoittelemalla.
”Se työ on vain tehtävä”, sanoo Puisto.
Kovan työn ja kurinalaisuuden merkitystä Puisto oppi huippuyliopisto Cambridgessä.
”Vaatimukset olivat tiukkoja, ja luentojen ohella keskeisessä asemassa oli 1–3 opiskelijalle kerrallaan pidetty henkilökohtaisempi ohjaus. Näille tunneille oli hankala mennä heikosti valmistautuneena, kun opettajana oli yksi alan kovimmista nimistä. Se oli melko paineista, mutta siellä myös oppi todella paljon.”
Toisaalta hän arvostaa esimerkiksi suomalaisten yliopistojen tarjoamaa valinnanvapautta, minkä ansiosta voi syntyä poikkeuksellisia ja siksi arvokkaita tutkintokokonaisuuksia. Liiallisen vapauden hän kuitenkin arvioi kääntyvän itseään vastaan.
KOULUTUSPOLITIIKAN EPÄONNISTUMISILLA on Puiston mukaan myös hintalappu, vaikka tarkkaa hintaa onkin mahdotonta sanoa. Esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellisten aineiden osaamisen jyrkkä pudotus heijastuu kuitenkin ennen pitkää tutkimukseen ja työelämään, kun entistä heikommat taidot omaavat nuoret siirtyvät työelämään.
Puisto huomauttaa, että suomalaisia on vain 5,5 miljoonaa. Yrityksillä ei siis missään oloissa ole rajatonta määrää vaihtoehtoja rekrytoitaviksi, ja osaamistason lasku vähentää määrää entisestään.
Myös voimistunut koulutuksen periytyvyys eli vanhempien esimerkin vaikutuksen kasvu lapsen koulutustasossa on Puistosta huolestuttava ja vaikeasti korjattava ilmiö. Hän huomauttaa, että menetämme paljon, jos osaamispotentiaalia jää hyödyntämättä.
”Siihen Suomella ei ole varaa.”
Osaamispohjan heikkeneminen kaventaa myös yritysten rekrytointipohjaa.
”Tämän vaikutus tulee valitettavasti näkymään tulevaisuudessa”, arvioi Puisto.
Perussuomalaisena Puisto yhdistää maahanmuuton koulutuksen periytyvyysongelmaan. Puiston mukaan laajamittainen ja liian väljin kriteerein vastaanotettu maahanmuutto on ollut omiaan kärjistämään ongelmaa.
”Osa on sopeutunut hienosti ja hyvä niin. Mutta kun huomattava määrä sopeutuu heikosti ja kun myös valmiudet ovat heikot, tilannetta on hankala korjata.”
Mitä ongelmalle sitten pitäisi tehdä?
”Maahanmuuton negatiivisten lieveilmiöiden torjumiseksi on vältettävä sellaista maahanmuuttoa, joka tulee aiheuttamaan ongelmia.”
ASIASTA TEHTY TUTKIMUS kuten opetus- ja kulttuuriministeriön Sivistyskatsaus 2023 kertoo koulutuksen periytyvyyden näkyvän erityisesti siinä, että matalammin koulutetusta taustasta tulevat jatkavat ammatilliseen koulutukseen ja paremmin koulutetusta taustasta lukioon. Koulutuksen periytyvyys on Sivistyskatsauksen mukaan koko suomalaisen väestön läpäisevä ilmiö, ei vain maahanmuuttajataustaisten.
Puisto haluaa kuitenkin korostaa erityisesti maahan saapuneille asetettavia vaatimuksia ja omaa vastuuta. Pysyvän oleskeluluvan edellytyksenä hän pitää nuhteettomuutta, riittävää toimeentuloa ja kielitaitoa.
”Asumisaikavaatimusta kansalaistamisessa on tämän hallituksen aikana myös jo nostettu merkittävästi. Keskeistä on, että tulija omaksuu suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöt. Tämä on tosin helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin, jos henkilöllä ei ole aikomustakaan aidosti sopeutua.”
Tulevaisuuteen suuntaavat maahanmuuttoa rajoittavat päätökset eivät kuitenkaan auta jo Suomessa olevia maahanmuuttajataustaisia lapsia tai perheitä eivätkä myöskään niitä kouluja ja päiväkoteja, joissa jo tehdään työtä esimerkiksi heikon suomen kielen taidon tai muiden integraatio-ongelmien korjaamiseksi. Poliitikot voisivat esimerkiksi päättää, että opetukseen tai perheiden varhaiseen tukeen osoitetaan lisää varoja.
”Toki kannatan oppimisen tukea ja varhaista puuttumista ja panostusta kotimaisen kielen oppimiseen. Ja mahdollisuuksien mukaan mieluusti pienempiä ryhmiä ja erityisopetusta”, Puisto myöntää.
Hän on kuitenkin pessimistinen.
”Yhteiskunnan tukitoimilla on merkityksensä, mutta varsinkin ongelmien jo kasaantuessa vaikutusmahdollisuudet ovat mittasuhteisiin nähden rajalliset.”
LUO GUANZHONG
Julkaistu ensimmäisen kerran 1300-luvulla.
SAKARI PUISTON KIRJAVINKKI
“En ole edes yrittänyt lukea kirjaa kannesta kanteen, mutta tässä yhteydessä nostan esiin kiinalaisen klassikon The Romance of the Three Kingdoms (pinyin: Sānguó yanyì), joka kertoo kolmen kuningaskunnan (Han, Wei, Wu) ja niiden voimahahmojen valtataistelusta. Muinaisessa Kiinassa vaikuttanut kenraali, strategi ja filosofi Sun Tzu on monelle tunnetumpi hahmo, mutta tämä 1300-luvun klassikkoteos on jäänyt länsimaissa vähälle huomiolle, vaikka se on erittäin merkityksekäs ja toiminut suurena inspiraation lähteenä kiinalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa.”
