1. T&Y-lehti
2. ”Ajattelin alussa, että tästä tulee vielä vaikeampaa”, Arto Satonen sanoo

”Ajattelin alussa, että tästä tulee vielä vaikeampaa”, Arto Satonen sanoo

Hallitus perustelee työmarkkinauudistuksiaan vaikealla taloustilanteella. Työministerin tehtävästä väistynyt Arto Satonen on halunnut näitä muutoksia jo kauan sitten.

KAHDEN MILJARDIN euron vastuu. Siitä lähti liikkeelle kaksi vuotta työministerinä toimineen Arto Satosen pesti kesällä 2023.

Hallitus sitoutui vahvistamaan julkista taloutta 6 miljardilla eurolla, josta 4 miljardia on suoria säästöjä ja 2 miljardia työllisyyttä vahvistavia rakenteellisia uudistuksia.

Tässä hallituksen aikaansaannoksia: Ansiosidonnaista työttömyysturvaa heikennettiin porrastamalla. Ansiopäivärahan työssäoloehtoa pidennettiin. Poliittisia lakkoja ja tukilakkoja rajattiin. Seuraamusmaksuja lakoista korotettiin. Aikuiskoulutustuki ja vuorotteluvapaa lakkautettiin. Luotiin vientivetoinen palkkamalli, jossa muiden alojen korotukset eivät saa ylittää vientialojen korotuksia. Käsittelyssä ovat muun muassa laki suojelutyöstä, henkilökohtaisen irtisanomisen helpottaminen, määräaikaisuuden perusteiden höllentäminen ja takaisinottovelvoitteen poisto alle 50 hengen yrityksiltä.

Jo hallituskauden alussa oli selvää, että työntekijöihin iskevät toimet tulevat aiheuttamaan kovaa vastustusta. On ollut poliittisia lakkoja ja mielenilmauksia. SDP esitti Satoselle epäluottamuslausetta. Satosta ryöpytys ei ole yllättänyt eikä häirinnyt.

”Uskon vahvasti, että olemme oikealla asialla. Kun sain kuulla, että tämä tehtävä on minulle tulossa, ajattelin, että tästä tulee vielä vaikeampaa kuin se oli. Nämä muutokset menivät loppujen lopuksi helpommin läpi kuin ajattelin.”

SATONEN ON HILJATTAIN palannut rivikansanedustajaksi, kun ministerin tehtävä siirtyi hallituskauden puolivälissä ennalta sovitusti puoluetoveri Matias Marttiselle.

Satonen päättää pestinsä tyytyväisenä ja sanoo, että laskennalliset kahden miljardin uudistukset on jo saavutettu. Hän viittaa valtiovarainministeriön joulukuiseen arvioon työllisyystoimien tilanteesta.

Mutta miksi se ei näy käytännössä? Hallituksen piti luoda 100000 työpaikkaa lisää. Sen sijaan työllisyys on heikentynyt reippaasti.

Riippuu täysin suhdanteista, milloin vaikutukset alkavat näkyä, sanoo Satonen.

”Ukrainan sota on lopettanut Venäjän kaupan ja turismin Venäjältä. Nyt vaikuttavat USA:n tullit. Geopoliittinen tilanne on tosi hankala. Jos ei ole talouskasvua, työllisyys niiaa väkisinkin.”

Hallitus on perustellut työmarkkinatoimia vaikealla taloustilanteella. Satosen kaltaiselle oikeistolaiselle talousliberaalille uudistukset eivät kuitenkaan ole pakon sanelemia kipeitä ratkaisuja. Ne ovat pitkän ajan tavoitteita, joita vihdoin päästiin toteuttamaan.

”Kirjoitin jo vuonna 2017 pamfletin Työn linja, jossa oli melkein kaikki nämä uudistukset mainittu.”

Satonen naurahtaa, että pamfletti ei ilmestyessään herättänyt hirveästi kiinnostusta mutta sitä on kyllä kyselty myöhemmin.

Hallituksen uudistukset pohjautuvat kolmeen perusajatukseen. Ensiksi työn tekemisen pitää kannattaa suhteessa sosiaaliturvaan ja kokoaikatyön suhteessa osa-aikatyöhön. Toiseksi työttömien työnsaantia tulee nopeuttaa. Tässä Satonen uskoo kuntien muodostamien työllisyysalueiden toimivan valtiovetoisia TE-palveluita paremmin.

Kolmanteen kategoriaan lukeutuvat toimet, jotka ovat herättäneet laajimpia ristiriitoja. Hallituksen tavoitteena on madaltaa työllistämisen kynnystä, siis lisätä työn kysyntää.

HALLITUKSEN TYÖN KYSYNTÄÄ lisääviä toimia on kritisoitu siitä, että ne heikentävät työntekijöiden asemaa työnantajapuolen eduksi. Samanaikaiset sosiaaliturvan leikkaukset kanavoituvat vahvasti samoille ihmisryhmille, jotka ovat työmarkkinoilla heikoilla. Eikö työntekijöiden aseman turvaaminen ole tärkeää?

”Totta kai on, mutta viimeiset sata vuotta työmarkkinoita on kehitetty työntekijöiden oikeuksien näkökulmasta. Edelleen se on lähtökohta, että työntekijää suojellaan, koska hän on se heikompi osapuoli. Nyt viisuria kuitenkin pikkaisen siirrettiin työnantajan suuntaan, että saataisiin rekrytointikynnystä alemmaksi.”

Satonen uskoo vakaasti työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan lakiin. Hänen mukaansa esimerkiksi vientivetoinen palkkamalli on Suomen kilpailukyvylle välttämätön eikä aiheuta julkiselle puolelle ongelmaa, vaikka oppositio on sanonut sen tuomitsevan naisvaltaiset julkiset alat ikuiseen palkkakuoppaan.

”Järjestelmämme on toiminut niin, että jos julkisella puolella halutaan nostaa vaikkapa sairaanhoitajien palkkoja, muidenkin palkat nousevat riippumatta siitä, onko toimialalla työvoimapula vai ei. Edelleen voi sopia mistä tahansa, ja esimerkiksi Helsingin kaupunki on maksanut päiväkodissa työskenteleville enemmän kuin on TESin perusteella pitänyt maksaa. Uskon, että työvoimapula heijastuu aina palkkoihin tavalla tai toisella.”

Satoselle yksittäisten lakimuutosten sijaan isoin saavutus on kulttuurin muutos. Työlainsäädännön tekemisen tulee olla kuin minkä tahansa lainsäädännön tekemistä.

”Kolmikantaosapuolet ovat valmistelussa mukana ja joka ikiseen hankkeeseen on jotain muutettu palkansaajapuolen näkökulmasta. Mutta millään etujärjestöllä ei voi olla veto-oikeutta sanoa, että tällaista lakia ei tehdä ollenkaan.”

SATONEN ON POLITIIKAN vakiokasvo, joka on paahtanut uraansa vuosikymmeniä puolueelle uskollisena, asiakeskeiseen tapaansa: Vammalan ja Sastamalan kaupunginvaltuutettuna vuodesta 1997, eduskunnassa vuodesta 2003.

Vaikka asiat voivat riidellä, henkilötasolla Satonen vaikuttaa tulevan ihmisten kanssa hyvin toimeen. Jopa SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta sanoi Ylen kysyessä, että Satonen on ”joviaali ihminen kaikin puolin” – näin lakkokeväänä 2024, jolloin ay-liikkeen ja hallituksen poliittiset välit olivat varsin tulehtuneet.

Satonen kasvoi yrittäjäperheessä Vammalassa, joka tuli myöhemmin kuntaliitoksessa osaksi Sastamalaa. Satosen isä oli K-kauppias Toivo Satonen. Kotoa hän kertoo oppineensa työnteon ja yritteliäisyyden kunnioittamisen.

Satosen vanhemmat eivät olleet poliittisesti aktiivisia, mutta hänellä itsellään oli halu vaikuttaa. Hän toimi koulussa oppilaskunnan puheenjohtajana ja liittyi 15-vuotiaana kokoomukseen, jota hän piti ”ahkerien ja yritteliäiden ihmisten puolueena”.

Satonen kuvaa ajatteluaan talousliberaaliksi, joissakin arvoasioissa konservatiiviksi. Nettisivuillaan hän nimeää peruspilareikseen perinteiset kodin, uskonnon ja isänmaan. Nuorena hän ei ajatellut politiikasta ammattia: se oli ehkä haave mutta hän ei laskenut sen varaan. Oli vain into olla joukossa mukana ja tehdä töitä puolueen eteen.

Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Satonen ei heti päässyt opiskelemaan, ja hän perusti serkkupojan kanssa grillikioskin. Pienyrittäjän elämäntapa tuli tutuksi.

”60 tunnin työviikot olivat ihan normaaleja yrittäjän hommissa.”

KOKOOMUSLAISEN POLITIIKAN ytimessä on työntekoon kannustaminen. Kun kokoomuslaiset itse silminnähden arvostavat työntekoa, miksi he tuntuvat potevan jatkuvaa epäilyä siitä, että kaikki eivät sitä arvostaisi tai että ihmisiä pitäisi laajamittaisesti patistaa työhön?

OECD:n arvion Faces of Joblessness in Finland (2020) mukaan vain neljällä prosentilla pitkäaikaistyöttömistä ensisijainen työllistymisen este oli taloudellisten kannustinten puute. Useimmin esteet liittyivät työpaikkojen puutteeseen, epävakaaseen kiinnittymiseen työmarkkinoille sekä osaamis- ja työkykyvajeisiin. Miksi keskittyä kannustinloukkuihin tai työttömien kurittamiseen, kun todennetusti syyt ovat muualla?

Satonen sanoo, että pitkäaikaistyöttömillä toki vaikuttavat monet muut asiat. Juuri siksi suurimmat leikkaukset kohdistuvat niihin, joilla on paras mahdollisuus työllistyä ja joille kannustimilla on merkitystä, siis ansiosidonnaisella oleviin.

”Minulla on käsitys, että jokainen ihminen lähtökohtaisesti ottaa työn vastaan, jos se vastaa aiempaa työtä, on riittävän lähellä kotia ja palkkataso suurin piirtein sama. Mutta jos työpaikka edellyttää muuttoa, siihen on aikamoinen kynnys. Tai jos se edellyttää uuden asian oppimista tai jos työ on muutaman satasen huonommin palkattu.”

Satosen mukaan vaikeimmin työllistyvät tarvitsevat muutakin kun kannustimia: aktiivisia työvoimapalveluita ja tukea. Tässä myös esimerkiksi järjestöillä on iso rooli.

Mutta järjestöiltäkin hallitus on leikannut?

”Kyllähän tämä tietysti on selvää, että kun Suomen valtio elää kuin ihminen, joka tienaa 2 000 euroa ja käyttää 2 300, niin meillä on rahapula joka puolella. Mutta kun ollaan tiukemmilla ajoilla niin on tosi tärkeää, että kohdennus osuu oikein.”

Haastatteluajankohtana hallitus jakoi vielä pelkkää niukkuutta. Muutama viikko myöhemmin puoliväliriihessä hallitus ilmoitti yli kahden miljardin euron veronkevennyksistä, joissa palkkaveroale kohdentuu eniten suurituloisille. Näitä hallitus perustelee dynaamisilla vaikutuksilla eli talouskasvun kiihdyttämisellä.

SATONEN PUHUU PALJON hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisesta – siitäkin hän on aikanaan kirjoittanut pamfletin.

Sama käsite merkitsee politiikan osapuolille eri asioita. Toiset ajattelevat, että laaja julkinen panostus hyvinvointiin nykyhetkessä takaa hyvinvoinnin tulevaisuudessa ja ennaltaehkäisee ongelmia ennen kuin ne käyvät kalliimmiksi. Toiset näkevät, että jos ei nyt pidetä kustannuksia kurissa, myöskään hyvinvointia ei tule olemaan tulevaisuudessa.

Satonen myöntää, että yhtälö ei ole helppo. Vaikka hän olisi valmis tekemään lisääkin kovia uudistuksia, hän näkee, että sosiaalinen koheesio täytyy pitää yllä.

Tämä haaste, että saadaan kaikki pidettyä mukana veneessä, ei tule olemaan helppoa
tulevallekaan hallitukselle riippumatta siitä, minkä värinen se on.

”Tämä haaste, että saadaan kaikki pidettyä mukana veneessä, ei tule olemaan helppoa tulevallekaan hallitukselle riippumatta siitä, minkä värinen se on.”

Satonen sanoo tuntevansa huolta siitä, onko Suomi tulevaisuudessa sellainen yhteiskunta kuin se on nyt. Hän sanoo, että jos katsotaan työllisyysastetta ja velkaantumisen tasoa, Ruotsi, Norja ja Tanska ovat 30 vuoden päästäkin pohjoismaisia hyvinvointiyhteiskuntia. Mutta ei ole varmaa, olemmeko me siinä kelkassa mukana.

Mitä tapahtuisi, jos emme olisi?

”Tuolloin muuttuisi olennaisesti se, mikä on yhteiskunnan vastuu ja mikä ihmisten vastuu. Pidämme nykyisen kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa yllä verotuloilla ja lainalla. Yhtälö on pakko saada tasapainoon. Ei ole muuta tapaa rahoittaa sitä kestävästi kuin talouskasvu, työllisyysasteen kasvu ja kilpailukyky.”

SATOSELLA ON KANSANTALOUTEEN myös akateemista kiinnostusta. Hän valmistui 1997 yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta ja teki opintoja Cambridgen yliopistossa. Hän teki gradunsa thatcherismin vaikutuksesta Suomen lama-ajan hallituksen politiikkaan. Hän toimi yhteiskunnallisten aineiden tuntiopettajana useissa ammattikorkeakouluissa ja aloitti väitöskirjaa, joka politiikkaan siirryttyä jäi kesken.

Miten tutkimustieto vaikuttaa käytännön politiikan teossa? Millä työllisyystoimilla on tutkimuksin vahvistettu työllisyysvaikutus ja millaista tietoa pitäisi olla enemmän?

Satonen luottaa valtiovarainministeriön laskelmiin. Hänen mukaansa vahvimmin tutkimustietoon perustuvat työttömyys- ja sosiaaliturvauudistukset, joiden kannustinmekanismeille on kansainväliseen tutkimukseen perustuvat laskentamallit.

Sen sijaan esimerkiksi paikallisen sopimisen tai työrauhasäännösten vaikutuksille ei ole laskentamenetelmiä. Valtiovarainministeriö tyytyi määrittelemään työllisyystoimien tilannearviossaan joulukuussa, että näiden vaikutus on ”vähäinen”.

”Siksi tarvitaan seurantaa, ja eduskunta onkin pistänyt keskeisimpiin uudistuksiin seurantapykälän. Jos vaikutukset eivät toteudu, mietitään, pitääkö yksityiskohtia muokata. En ollenkaan väitä, että Suomi tulee valmiiksi näillä uudistuksilla. Mutta siitä olen varma, että ne ovat merkittäviä uudistuksia oikeaan suuntaan.”

KEVÄÄLLÄ SATONEN JOUTUI uutisotsikoihin, kun Kelan pääjohtajahaku muuttui farssiksi. Satosen nimityksen piti olla varma, mutta yllättäen Kelan kokoomuslaiset ja perussuomalaiset valtuutetut halusivat kutsua kisasta jo pudonneen Heli Backmanin uudestaan haastatteluun.

Toiset valtuutetut tulkitsivat sen näytelmäksi, jolla kokoomus ja perussuomalaiset siirsivät valinnan kunta- ja aluevaalien yli. Kohun myötä omien tuki Satoselle alkoi rakoilla. Lopulta pääjohtajaksi valittiin HUSin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen.

Tämän haastattelun aikaan huhtikuussa kohua ei vielä ollut. Satonen tyytyi toteamaan, että tehtävä kiinnostaa mutta jos hän ei tule valituksi, hän jatkaa politiikassa, kuten sitten kävikin. Toukukuussa Satonen suostui kommentoimaan Kela-hakua vain sen verran, että onnitteli Lehtosta ja kiisti väitteen, että hänen nimitystään olisi missään vaiheessa pidetty varmana. Tämä oli hänen mukaansa vain joidenkin lehtien tulkintaa.

Onko Satonen saavuttanut urallaan haluamiaan asioita vai onko tullut pettymyksiä?

”Aina jotain pettymyksiä on. Minulle ei kuitenkaan ole ollut kauhean tärkeää, missä positiossa olen tai olenko jonkin paikan menettänyt jossain äänestyksessä, vaan se, että saan tärkeiksi kokemiani asioita eteenpäin. Sillä on tietysti merkitystä, että on pääsy eduskunnan istuntosalin puolelle. Muuten ei pysty vaikuttamaan.”

Satonen on jopa kerran kieltäytynyt hänelle tarjotusta maa- ja metsätalousministerin paikasta.

”Koin, että minulla ei ollut riittävää osaamista, vaikka olin ollut eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Tai ehkä juuri sen takia koin, että tiedot eivät ole riittävät, vaikka se on ehkä minun seuraavaksi paras alani.”

Jotkut hyppäävät ministerin tehtäviin varsin köykäisellä substanssiosaamisella. Pitäisikö ministereiltä vaatia jotain pohjaosaamista omaan tehtäväalueeseen?

”En lähtisi rajaamaan vaatimuksia. Oma ratkaisuni oli henkilökohtainen. Pidän itseäni sektoripoliitikkona: työmarkkinoihin, työllisyyteen ja sosiaaliturvaan liittyvät asiat ovat perusosaamistani. Meillä on kuitenkin erittäin laaja-alaisia poliitikkoja, jotka kykenevät ottamaan nopeasti haltuun monia sektoreita.”

VAIKKA TYÖ VALTAKUNNANPOLITIIKASSA vie valtaosan Satosen ajasta, hän on myös näkyvä aktiivi kotikunnassaan Sastamalassa: niin urheiluseuratoiminnassa, kauppakamarissa kuin kehitysvammaisten tukitoiminnassa. Myös omaishoitajien asia kiinnostaa, ja hänen lakialoitteestaan syntyi aikanaan ”Lex Satonen” eli omaishoitajien hoitovapaa.

Satonen on innokas urheilumies, ykköslajina lentopallo. Hän pelaa itsekin mutta on toiminut erityisesti taustajoukoissa, aikoinaan muun muassa Lentopalloliiton johtajana.

HHän on myös harrastanut shakkia murrosikäisestä asti.

”Kokeilin nuorena monia urheilulajeja. En oikein missään pärjännyt kovin hyvin mutta shakissa rupesin pärjäämään. Se toi positiivista itsetuntoa.”

Satonen toimi aikanaan silloisen Suomen keskusshakkiliiton puheenjohtajana. Vuonna 2010 hän tuli kolmanneksi shakin avoimissa SM-kilpailuissa ja oli voittamassa Vammalan Shakkikerhon nopean shakin joukkueiden Suomen mestaruutta 2012.

Shakkiharrastus yhdistää muun muassa Satosta ja Sauli Niinistöä.

”Kun joku kysyy, voitanko Saulin, sanon että yleensä kyllä. Jos joku kysyy, onko iso ero, sanon että sama kuin politiikassa mutta toiseen suuntaan. Politiikassa hän on vähän edellä meikäläistä.”

Shakki on Satosen mielestä hyvää vastapainoa työlle, ja toisaalta ei kovin hyvää.

Kun shakkipeli on käynnissä, ei pysty ajattelemaan mitään muuta, koska silloin häviää välittömästi. Siinä saa täyden breikin kaikista muista asioista.

”Sillä tasolla jolla pelaan, se on kuluttavaa: aivot käyvät täysillä. Mutta kun shakkipeli on käynnissä, ei pysty ajattelemaan mitään muuta, koska silloin häviää välittömästi. Siinä saa täyden breikin kaikista muista asioista.”