Yritysverotus ja investoinnit
Johdanto
Yritysten tuloverotuksen perustana oleva lainsäädäntö on Suomessa pyritty rakentamaan siten, että se olisi luonteeltaan ensisijaisesti taloudellista kasvua vahvistava. Tämän päämäärän saavuttamiseksi yrityksille on myönnetty kansainvälisestikin katsoen laajat mahdollisuudet tasata verotettavaa tulostaan kiinteään ja liikkuvaan pääomaan sidotuilla ennakollisilla kulukirjauksilla. Toinen yritysverotuksemme keskeinen piirre on, että yritysten verotettavasta tuloksesta perittävä vero on asetettu kansainvälistä keskitasoa korkeammaksi.
Käytännössä on havaittu yritysten usein pyrkivän tasaisen verotettavan tulon näyttämiseen suhdannetilanteesta riippumatta voidakseen siten pitää osakkeenomistajilleen maksetut osingot mahdollisimman tasaisina. Ajoittain onkin herännyt epäilyksiä, että tähän tavoitteeseen päästäkseen yritykset joutuvat korkeasuhdanteessa tekemään ns. veropaineinvestointeja, etteivät suhdannevoitot joutuisi verotetuksi. Tämä taas lisäisi Suomen muutenkin suhdannealttiin kansantalouden suhdannevaihteluita, minkä seurauksena tuotantokapasiteetin ja työvoiman keskimääräinen käyttöaste ja tuottavuus laskevat.
Viime vuosina taloudellisen kasvun hidastuminen ja teknologian uusien sovellutusten käyttöönotto ovat nostaneet työttömyyden huolestuttavan korkeaksi. Eräs työttömyyden syy on myös tuotannontekijöiden suhteellisten hintojen poikkeaminen tasapainoarvostaan. Kiintoisaa onkin nähdä, millaisia vaikutuksia verotusjärjestelmällämme on suhteellisiin hintoihin ja millä keinoin verotuksen rakennetta muuttamalla päästäisiin tilanteeseen, jossa kansantaloutemme vajaakäyttöiset työvoimaresurssit olisivat nykyistä tehokkaammassa käytössä.
Tässä tutkimuksessa pyritään tarkastelemaan, miten yritysten tuloverotussäännöstö vaikuttaa yritysten investointikäyttäytymiseen. Pääpaino asetetaan kiinteästä pääomasta tehtävien ennakollisten kulukirjausten vaikutusten selvittämiseen.
Osassa 2 esitellään ns. neoklassinen investointimalli, johon merkittävä osa verotuksen vaikutuksia analysoineesta ekonometriasta on perustunut. Mallin avulla johdetaan ns. pääoman varjohinta, johon omalta osaltaan myös verotustekijät vaikuttavat. Pääoman varjohinnan avulla voidaan päätellä, miten ennakolliset kulukirjaukset vaikuttavat pääoman käytöstä yrityksille aiheutuneisiin kustannuksiin ja tuotantopanosten suhteellisiin hintoihin. Alkuperäinen tarkoitus oli soveltaa kyseistä mallia myös Suomen oloihin, mutta jäljempänä mainittavista syistä tämä osoittautui mahdottomaksi.
Osassa 3 ulotetaan tarkastelu koskettamaan verotuksen vaikutuksia talouden kasvuun. Tarkastelu tapahtuu tasaisen kasvumallin avulla, jolloin päästään tutkimaan esimerkiksi verorasituksen riippuvuutta yrityksen investointien kasvusta ja pääoman tuottavuudesta.
Yritysten tuloverojärjestelmän ominaisuuksia suomessa esitellään lähemmin osassa 4. Samassa yhteydessä kerrataan maassamme ajoittain vilkkaanakin lainehtinutta verokeskustelua. Lopuksi pyritään karkean investointimallin ja kerätyn tilastoaineiston perusteella tarkastelemaan verotuksen mahdollisia vaikutuksia suhdannevaihteluihin.
- ISSN: 0357-9603
- ISBN: 951-9281-25-8
- Julkaisu PDF-muodossa
