Työajan lyhentäminen ja työllisyys

Työpapereita 152 Jaakko Kiander

Johdanto

Tässä raportissa esitetään tiivistetysti tutkimustuloksia työn jakamisesta, työajan lyhentämisestä ja työaikamuutosten työllisyysvaikutuksista. Raportti perustuu Euroopan Sosiaalirahaston rahoittamiin osatutkimuksiin, joita on raportoitu aiemmin ilmestyneissä julkaisuissa (ks. Antila [1998], Böckerman [1998a,1998b] sekä Böckerman ja Kiander [1998a,b,c])1.

Raportin rakenne on seuraava. Aluksi jaksossa 2 keskustellaan lyhyesti työn jakamisen taustasta; työajan pitkän aikavälin muutoksista teollisuusmaissa, työajan lyhenemisen taustatekijöistä sekä työn jakamisesta ratkaisuna työttömyysongelmaan. Tuottavuuden nousun myötä keskimääräiset työajat ovat lyhentyneet merkittävästi teollisuusmaissa viimeisten sadan vuoden aikana. Työttömyyden noustua ongelmaksi erityisesti 1970-luvun jälkeen työajan lyhentämisestä on alettu keskustella myös keinona jakaa työtä ja alentaa työttömyyttä.

Jakso 3 käsittelee työn jakamisen ongelmia. Useimmat taloustieteilijät suhtautuvat varauksin työn jakamiseen. Taustalla on erilainen näkemys työttömyyden luonteesta; jos työttömyys on rakenteellista, se ei välttämättä ole parannettavissa työaikaa lyhentämällä.

Keskimääräisen työajan ja työllisyyden välisiin kytkentöihin keskitytään yksityiskohtaisemmin jaksossa 4. Yksinkertaisen työpanoksen kysyntämallin avulla hahmotellaan työaikamuutosten vaikutusta työvoiman kysyntään. Jaksossa hyödynnetään palkanmuodostusta ja työvoiman kysyntää käsittelevää kirjallisuutta. Periaatteessa työllisyyttä voidaan parantaa lyhentämällä työaikaa. Edellytyksenä positiivisille työllisyysvaikutuksille ovat kuitenkin toisaalta palkkapaineita vähentävät veromuutokset ja toisaalta riittävän suuret ylityökorvaukset.

Johtopäätöksiä työn jakamisen mahdollisuuksista esitetään lopuksi jaksossa 5. Tutkimustulosten mukaan työajan lyhentäminen johtaa tuottavuuden nousuun sekä todennäköisesti myös entistä korkeampiin tuntipalkkoihin. Nämä tekijät heikentävät lyhyemmän työajan työllisyysvaikutuksia, mutta voivat kyllä parantaa työntekijöiden elintasoa. Positiivisten työllisyysvaikutusten syntymisen edellytys on, että ylitöiden pitkäaikainen lisääminen ei ole yrityksille mahdollista tai kannattavaa. Työttömyyden alentuminen työajan lyhentämisen seurauksena edellyttää myös sitä, että työttömyys ei ole täysin rakenteellista. Työajan lyhentämisen positiivisia työllisyysvaikutuksia voidaan lisätä, jos työajan lyhentämiseen liittyy työhön kohdistuvan verokiilan supistuminen.