Suomalaisyritykset maailmalla – tuottiko pääoma? Suomalaisyritysten ulkomaanyksiköiden kannattavuus vuosina 1994–2004

Muut julkaisut Raportteja 12 Ritva Pitkänen

Tässä raportissa käsitellään suomalaisyritysten ulkomaisten tytäryhtiöiden kannattavuutta, jota verrataan kotimaassa harjoitetun yritystoiminnan tuottoon vuosina 1994–2004. Ulkomaanyksiköiden kannattavuus kokonaisuutena on ollut heikompi kuin kotimaan yritystoiminnan kannattavuus. Tilanne on jatkunut samana suomalaisyritysten kansainvälistymisekspansion koko 25-vuotisen historian ajan.

Syynä tuottavuuseroon voivat olla ulkomaisi yrityksiä ostettaessa maksetut ylihinnat. Ylihintoja ulkomaisista kohteista maksettiin yhteensä noin 16 miljardia euroa. Raportissa tarkastellaan yrityskohtaisesti suurimpia suomaisia yrityskauppoja, joissa oston kohteena on ollut ulkomainen yritys. Näissä yrityskaupoissa maksettiin ylihintoja 7 miljardia euroa. Tuotto-odotusten pettäessä ylihinnat vähennettiin kuluina. Summan voi hyvin rinnastaa 1990-luvun alun pankkikriisin aiheuttamiin kustannuksiin. Sitä ei voi pitää vain yritysten tai sen osakkeenomistajien tappioina. Kyseessä oli menetty kansantuloa, ja saamatta jääneet verotulot olivat kaksi miljardia euroa.

Suuret ylihinnat ja useassa tapauksessa epäonnistuneet suuret yrityskaupat eivät kuitenkaan yksin riitä selittämään kannattavuuden eroja. Syitä voidaan etsiä konsernien harjoittamasta voittojen siirrosta eri maiden välillä verotuksen ja voitonjaon kannalta edullisimmalla tavalla. Jos tuottoero johtuu voittojen siirrosta, se viittaa siihen että Suomi on menestynyt verokilpailussa hyvin. Voittojen siirron määrää ei voi luotettavasti arvioida.

Syynä voivat myös olla erot toimintaolosuhteissa. Suomessa sekä teollisuuden että kaupan alan yritysten kannattavuus on parempi kuin keskeisissä kilpailijamaissa, joten olisi yllättävää, jos suomalaisyritysten ulkomaanyksiköt olisivat tuottaneet paremmin kuin kotimaantoiminta.

Ulkomaanyksiköiden tuottoasteessa on suurta toimialoittaista vaihtelua. Metsäteollisuuden menestys on ollut heikko. Metalliteollisuudessa ulkomaanyksiköt ovat mahdollisesti tuottaneet paremmin kuin kotimaantoiminta, jos yrityskohtainen vaihtelu otetaan huomioon. Toimialan ulkomaantoimintojen keskimääräistä tuottoa alentavat Nokian suuret likvidit sijoitukset kansainvälisille pääomamarkkinoille. Palvelualojen huonoon tuottoasteeseen vaikuttavat olennaisesti telealan epäonnistuneet sijoitukset. Kemianteollisuudessa ja muussa teollisuudessa ulkomaanyksiköiden tuottoaste on kotimaanyksiköiden tasolla tai hieman parempi.

Ulkomaille suuntautuneiden suorien sijoitusten motiiveja on perusteltua etsiä muualta kuin välittömän paremman tuoton hakemisesta. Syyt ovat strategisia – niillä haetaan sijaintia kasvavien markkinoiden tuntumassa ja markkinavoimaa.

Julkaistu: 19.11.2007
ISBN: 978-952-209-049-2
ISSN: 1795-2832
Hinta: 13,50 €
Lehdistötiedote