Recent Trends in Income Inequality in Finland

Tiivistelmä

Tulonjakomittojen hajotelma-menetelmän avulla pyrimme selvittämään miksi pitkään jatkunut tuloerojen tasoittuminen kääntyi voimakkaaseen kasvuun Suomessa 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Viimeaikaisille kehitystrendeille ja -vaiheille haetaan selityksiä muutoksista, jotka ovat tapahtuneet työllisyysasemassa, tulojen koostumuksessa ja julkisen vallan tulojen uudelleenjakopolitiikassa. Tutkimuksestamme on vedettävissä useita johtopäätöksiä. Sosioekonomisiin ryhmiin perustuvien hajotelmien yksiselitteinen tulos on, että ryhmien sisäisillä tuloeroilla on suurempi vaikutus kokonaistuloeroihin kuin ryhmien välisillä eroilla. Tuloerot näyttävät kasvaneen suhteellisesti enemmän niissä sosioekonomisissa ryhmissä, joissa pääomatulojen osuus kasvoi. Voimakkaimmin osuus kasvoi 1990-luvulla yrittäjien keskuudessa. Vaikka pääomatulot edustavat vain 17.5 prosenttia (v. 1999) kotitalouksien käytettävissä olevasta (ekvivalentista) tulosta, niiden vaikutus kokonaistuloeroihin on suurin. Vuoden 1993 veroreformi, nk. eriytetty tuloverojärjestelmä, on epäilemättä yksi keskeinen taustalla oleva tekijä. Kasvava työttömyys 1990-luvun alkupuolella, ehkä yllättäen, ei aluksi lisännyt tuloeroja. Työttömyydellä oli muita vakavia seuraamuksia. Se on ennen muuta lisännyt köyhyyttä. Vuodesta 1991 lähtien työttömien kotitalouksien keskimääräiset käytettävissä olevat reaalitulot ovat laskeneet. Tämä epäilemättä johtuu tulonsiirtoihin kohdistuneista leikkauksista. Tästä syystä käytettävissä olevissa tuloissa mitatut tuloerot ovat kasvaneet nopeammmin kuin tuotannontekijätulojen erot. Tutkimuksemme osoittaa myös, että verojen ja tulonsiirtojen tuloja uudelleenjakava vaikutus on voimakkaasti vähentynyt 1990 luvun puolen välin jälkeen.