Onko eläkeiän nosto köyhien kannalta parasta politiikkaa?

Labore-blogit Ilpo Suoniemi

Näin on hiljattain väitetty (HS 15.11.), mutta riittääkö köyhien elinaika eläkeikään? Teesiltä, jonka mukaan köyhät kärsivät alhaisesta eläkeiästä hyvinvointivaltion rahoituksen vaarantumisen kautta, puuttuu tukeva tutkimuspohja. Sen sijaan huoli siitä, selviävätkö köyhät vanhuuseläkeikään, on ollut pitkään keskustelunaiheena ja tutkimuskohteena tarkasteltaessa ulkomaiden, esimerkiksi Yhdysvaltojen julkisten eläkejärjestelmien ongelmia.

On esitetty, että taloudellinen asema on merkittävin yksittäinen terveyteen ja kuolleisuusriskiin vaikuttava tekijä ja että toimeentulotasolla ja tuloeroilla on merkittävä vaikutus vertailtaessa sairastavuutta ja elinajanodotteita eri maiden välillä. Toisaalta sairastavuus ja liikakuolleisuus ovat keskeisiä tekijöitä arvioitaessa eriarvoisuutta ja yleistä hyvinvointia. Niiden huomioon ottaminen yleensä entisestään kärjistää muuten, esimerkiksi tuloerojen avulla mitattua käsitystä eriarvoisuudesta (Hyvinvoinnin moniulotteisuudesta ja sen arvioinnista ks. Stiglitz, Sen ja Fitoussi 2009).

Suomessa tutkimus on viime aikoina löytänyt huomattavia eroja tulo- ja sosiaaliryhmien välillä sairastavuudessa, mikä heijastuu kuolleisuuteen ja odotettuun elinaikaan. Esimerkiksi miehillä 35-vuotiaiden elinajanodotteen ero ylimmän ja alimman tuloviidenneksen välillä kasvoi 7,4 vuodesta 12,5 vuoteen (naisilla 3,9 vuodesta 6,8 vuoteen) aikavälillä 1988–2007 (Tarkiainen ym. 2011). Lisäksi muissa tuloryhmissä jatkunut elinajanodotteen kasvu pysähtyi alimmassa tuloviidenneksessä 1990-luvun alkupuolella.

Tuloluokkien mukainen tarkastelu antaa selvästi negatiivisemman kuvan kuolleisuuserojen kasvusta kuin muut sosioekonomista asemaa kuvaavat taustamuuttujat. Elinajanodotteiden erot kasvoivat ääriryhmien välillä miehillä yli viisinkertaisesti ja naisilla yli kolminkertaisesti, kun käytetään tuloviidenneksiä verrattuna ammattiin perustuviin sosiaaliryhmiin. Terveys 2015-kansanterveysohjelma asettaa tavoitteeksi sukupuolten, koulutusryhmien ja ammattiryhmien välisten kuolleisuuserojen pienentymisen viidenneksellä vuoteen 2015 mennessä. Jos elinajanodotteen kehityksen seuraaminen keskittyy ainoastaan näiden väestöryhmien välisiin eroihin, jää pienituloisten heikko kehitys huomaamatta.

Työeläkejärjestelmän (rahoituksen) kestävyyden turvaamiseksi on otettu käyttöön ns. elinaikakerroin, jonka perusteella nuorempien syntymävuosikohorttien eläkkeitä leikataan vastaamaan pidentyvää keskimääräistä elinajanodotetta. Pyrkimyksenä on se, että (tulevaisuudessa) 63-vuotiaan (leikatun) eläkepääoman nykyarvo on yhtä suuri kuin vuonna 2009 eläkkeelle siirtyneen, jos molemmat elävät elinajanodotteensa mukaisesti ja nykyarvo lasketaan kahden prosentin vuosikorolla. Karkeasti on arvioitu (tarvittava aika riippuu karttuneesta eläkkeestä), että pidentyvästä elinajasta vähän alle puolet tulisi käyttää eläkettä kartuttavaan työntekoon, jotta elinaikakertoimen vaikutus eläkkeen määrään tulisi kompensoitua. Mitä merkitystä elinajanodotteiden eroilla on käytettäessä elinaikakertoimen laskentaperusteita? Jääkö köyhille eläkeaikaa ja eläkettä?

Tarkiainen1 ym. (2011) tarkasteli 35-vuotiaiden elinajanodotteita. Jotta näistä päästäisiin 63-vuotiaan elinajanodotteisiin, pitäisi nuorempien odotteita ketjuttaa asianmukaisilla ikäryhmittäisillä kuolemanvaaraluvuilla. Iso osa alimmasta tuloviidenneksestä, erityisesti miehistä, ei lainkaan saavuta vanhuuseläkeikää. Jos sinne saakka selviävien miesten (ylimmän ja alimman tuloviidenneksen välisestä) elinajanodotteen erosta säilyisi eläkeiän kynnykselle vaikkapa 60 prosenttia, olisi jäljellejäänyt ero 7 vuotta. Vuonna 2007 35 vuotta täyttäneet ovat 63-vuotiaita vuonna 2035. Tuolloin ennustetaan 63-vuotiaiden miesten kohorttikohtaisen elinajanodotteen olevan 25,6 vuotta, Risku ym. (2011) Lakisääteiset eläkkeet: pitkän aikavälin laskelmat 2011. Pienituloisten miesten 7 vuotta tätä lyhyempi elinajanodote vastaisi noin 23 prosentin leikkausta keskimääräisen elinajanodotteen mukaiseen työeläkkeeseen, jos säilytetään elinaikakertoimen laskukaavan mukainen eläkepääoman nykyarvo. Esitetyt laskelmat ovat karkeita, mutta suuntaa-antavia. Tämän lisäksi vuonna 2035 elinaikakertoimen ennustetaan vähentävän kaikkien eläkkeitä 13,6 prosentilla vuoden 2010 tilanteeseen verrattuna. Jo tämän kompensoiminen edellyttää noin 2 vuoden lisätyöskentelyä.

Suomen eläkekeskustelussa on käsitelty laajalti eri sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Alimpaan tuloviidennekseen kuuluu määritelmän perusteella yli miljoona suomalaista. Heille eläkeiän nosto olisi isku vasten kasvoja. Heille, jotka ovat muutenkin heikoimmassa asemassa ja tekevät ikääntyneinä ne raskaimmat työt, joista jopa terveiden hyväosaisten olisi vaikea selvitä, tämä olisi julmaa politiikkaa. Pitäisikö eläkeikää porrastaa, jos keskimääräistä eläkeikää on nostettava? Olisiko jo syytä laajentaa eläkekeskustelua kasvaneiden tuloerojen aiheuttamien elintaso- ja elinaikakuilujen suuntaan?

 

1 Tarkiainen, L., Martikainen, P., Laaksonen, M. ja T. Valkonen (2011) Tuloluokkien väliset erot elinajanodotteessa ovat kasvaneet vuosina 1988–2007. Suomen Lääkärilehti 48/2011, 3651–3657.