Naiskansanedustajien puhe eriytyi mieskansanedustajista naisten edustuksen kasvaessa 1960-luvulla
Naisten määrän kasvu eduskunnassa ei muuttanut vain sitä, ketkä tekivät politiikkaa, vaan se korreloi myös naiskansanedustajien poliittisen puheen sisällön muutoksen kanssa. European Journal of Political Economy -lehdessä julkaistu suomalaistutkimus tarkastelee naisten ja miesten eduskuntapuheita seitsemän vuosikymmenen ajalta. Tulosten mukaan naiskansanedustajat ovat koko tarkastelujakson ajan puhuneet tilastollisesti mitattuna eri tavoin kuin miehet, mutta erot kasvoivat erityisesti 1960-luvulla, jolloin naisten osuus kansanedustajista ylitti noin 10–20 prosenttia. Tämän jälkeen erot eivät enää kasvaneet naisten osuuden lisääntymisestä huolimatta.
Tutkimus perustuu Suomen eduskunnan puheaineistoon vuosilta 1948–2018, jonka analysoinnissa hyödynnettiin suurteholaskentaresursseja. Tutkijat mittasivat tilastollisella tekstianalyysillä, kuinka erilaista nais- ja mieskansanedustajien kielenkäyttö on ollut eri aikoina. Tilastollinen malli käy läpi eduskuntapuheissa käytettyjä sanapareja ja mittaa, kuinka hyvin puhujan sukupuolen voi päätellä käytettyjen sanojen perusteella, samalla puolue-erot kontrolloiden. Mitä helpompaa tämä päättely on, sitä suurempia ovat erot nais- ja mieskansanedustajien puheiden välillä. Vuonna 2018 noin 60 sanaparin perusteella puhujan sukupuoli olisi voitu päätellä noin 75 prosentin todennäköisyydellä. Sukupuolten väliset puhe-erot olivat samalla mittarilla jopa suurempia kuin aiemmassa tutkimuksessa (Simola ym. 2024) havaitut vasemmiston ja oikeiston väliset erot.
Tutkimuksessa havaitaan myös, että erot eivät johdu vain siitä, että naiset ja miehet puhuvat eri aiheista. Erot ovat jopa suurempia aiheiden sisällä eli siinä, miten samoista aiheista puhutaan.
Käänne tapahtui 1960-luvulla
Suurin muutos puhe-eroissa tapahtui 1940-luvun lopulta 1970-luvun alkuun. Samanaikaisesti naisten osuus eduskunnan paikoista nousi noin 10–20 prosentin tasolle. Tutkimuksessa tätä tarkastellaan niin sanotun kriittisen massan näkökulmasta.
”Muutos ei selity vain sillä, että eduskuntaan tuli uusia naisia, sillä myös jo eduskunnassa aiemmin toimineet naiset muuttivat sitä, mistä he puhuivat samoihin aikoihin, kun naisten edustus kasvoi voimakkaasti. Tämä viittaa siihen, että kyse oli laajemmasta poliittisen ympäristön muutoksesta, joka tapahtui samaan aikaan edustuksen kasvun kanssa”, sanoo Laboren erikoistutkija Jeremias Nieminen.
Naiset nostivat esiin hyvinvointivaltion keskeisiä kysymyksiä
1960- ja 1970-luvut olivat suomalaisen hyvinvointivaltion voimakkaan rakentamisen aikaa. Naiskansanedustajat olivat tutkimuksen tulosten mukaan miehiä useammin äänessä koulutukseen, terveydenhuoltoon, sosiaalipolitiikkaan, perheisiin ja lapsiin liittyvissä kysymyksissä. Samalle ajanjaksolle osuivat esimerkiksi sairausvakuutusjärjestelmän perustaminen, peruskoulu-uudistus ja päivähoitolaki. Tulosten perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, että naiskansanedustajat olisivat aiheuttaneet kyseiset uudistukset.
Tutkijat ja rahoitus
Tutkimuksen toteuttivat Jeremias Nieminen (Labore & Turun yliopisto), Ilona Lahdelma (Universidad Carlos III de Madrid), Salla Simola (Wolt) sekä Janne Tukiainen (Turun yliopisto).
Tutkimus julkaistaan European Journal of Political Economy -lehdessä. Tutkimukseen liittyvää työtä on rahoittanut European Research Council (ERC, INTRAPOL, 101045239).
Tutkimus:
Jeremias Nieminen, Ilona Lahdelma, Salla Simola, Janne Tukiainen,
“Evolution of women’s descriptive and substantive representation: Evidence from 70 years of parliamentary debates”, European Journal of Political Economy, Volume 95, 2026. https://doi.org/10.1016/j.ejpoleco.2026.102895.
- Jeremias Nieminen
- erikoistutkija
- Puh. +358-50 5496 038
- jeremias.nieminen@labore.fi
- Tutkijaprofiili