Mitä mittareita työllisyystavoitteelle?
Kaksi tärkeintä työllisyyden mittaria ovat perinteisesti olleet työllisyys- ja työttömyysasteet (Kauhanen 2017). Työvoimatutkimuksen virallinen työllisyysaste kuvaa työllisten osuutta 15–64-vuotiaasta väestöstä. Työttömyysaste puolestaan kertoo työttömien osuuden 15–74-vuotiaasta väestöstä.
Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana hallitusohjelmissa työllisyystavoitteita on ollut tapana pukea myös numeerisiksi työllisyysastetavoitteiksi käyttäen virallista työllisyysastetta mittarina. Nykyisen Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmaan kirjattuna tavoitteena on nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin vuoteen 2023 mennessä. Tuo etappi saavutettiin jo tänä syksynä, kun työllisyysasteen trendiluku oli tämän vuoden lokakuussa 74,4 prosenttia. Vuoden 2021 alusta voimaan tullut työvoimatutkimuksen tilastointitapa uudisti työllisyysasteen laskentatapaa, ja samalla laski työllisyysasteen tasoa lähes prosenttiyksiköllä. Tämä huomioiden 74,4 prosentin työllisyysaste vastaa vanhan laskutavan noin 75,3 prosenttia, ja siis ylitettyä 75 prosentin rajaa.
Korkeamman työllisyyden ja työllisyysasteen tavoittelu puoltaa paikkaansa. Yksilöille työstä saatava palkka on yleensä tärkein toimeentulon lähde. Useimmille työikäisille työ itsessään on myös merkityksellistä. Yhteiskunnan kannalta korkeampi työllisyys edistää sosiaalista yhtenäisyyttä, se on myös tärkeää hyvinvointivaltion rahoittamiseksi ja toimii välineenä hyvinvoinnin lisäämiseksi yhteiskunnassa (Calmfors 2020).
Euroopan Unionin työllisyysstrategiassa työllisyysastetavoitteet on asetettu jo vuodesta 2010 lähtien koskien 20–64-vuotiasta väestöä. Viimeksi päivitetyissä tavoitteissa EU:n tavoitteena on saavuttaa 78 prosentin työllisyysaste vuoteen 2030 mennessä koko EU:n tasolla. Jokainen maa on myös asettanut tässä kehikossa kansalliset tavoitteensa (ks. tarkemmin European Commission 2021). Suomen kansallisena tavoitteena on saavuttaa 80 prosentin työllisyysaste 20–64-vuotiaiden keskuudessa vuoteen 2030 mennessä. Muista EU-maista esimerkiksi Tanskan ja Belgian työllisyysastetavoite on sama kuin Suomella. Suomessa julkista keskustelua työllisyysastetavoitteesta on kuitenkin hallinnut 15–64-vuotiaalle väestölle asetettu tavoite.
Numeeriseen tavoitteeseen liittyen olisi hyvä myös tarkemmin pohtia, mitä ikäryhmää koskien työllisyysastetavoite tulisi asettaa. Professori Markus Jäntin vetämässä työllisyyden tutkijaryhmän raportissa (Busk ym. 2021) toimme esille, että ikäryhmää 15–64-vuotiaiden koskevan työllisyysastetavoitteen kohdalla sekä ikäryhmän ala- että yläikäraja on liian matala. Nuorten 15–19-vuotiaiden jättäminen tavoitteen ulkopuolelle on perusteltua siitä syystä, että tässä ikäryhmässä keskeinen tavoite on kouluttautuminen. Jo ennen oppivelvollisuusasteen ikärajan nostamista 18 ikävuoteen vuonna 2021 15–19-vuotiaiden ikäryhmässä valtaosa, 87 prosenttia (v. 2019 luku), oli päätoimisia opiskelijoita, vaikka osa teki myös töitä opintojen ohessa. 64 vuoden yläraja tuntuu myös liian matalalta, kun ottaa huomioon muun muassa sen, että enenevässä määrin yhä useampi yli 64-vuotiaskin osallistuu työmarkkinoille. Tänä vuonna keskimäärin lähes joka viides 65–69-vuotias on ollut työmarkkina-asemaltaan työllinen. Työllisyyden tutkijaryhmän raportissa esitämme, että tavoite asetettaisiin tulevaisuudessa ikäryhmässä 20–69-vuotiaat ikäryhmän 15–64 sijaan.
Työllisyysastetavoitteissa on hyvä muistaa, että työllisyysaste voi nousta jo pelkästään siksi, jos ikäryhmän väestö supistuu, ilman että työllisten määrä kasvaa. Työlliseksi päätyy työvoimatutkimuksen määrittelyssä jo hyvin alhaisilla työtunneilla. Jos on tutkimusviikolla tehnyt vähintään yhden tunnin ansiotyötä, on työvoimatutkimuksessa työllinen.
Työllisyyden julkista taloutta vahvistavalle roolille merkitystä on kuitenkin sillä, kuinka paljon työlliset tekevät työtunteja (Calmfors 2020). Julkisen talouden kannalta merkitystä on myös syntyvien työpaikkojen laadulla. Siksi työllisyysastetavoitteen rinnalle olisi hyvä tuoda voimakkaammin työllisten tekemien työtuntien määrän ja työpaikkojen laadun seurantaa julkisesti seurattaviin tavoitteisiin. Hyvä asia on, että näitä tavoitteita on myös jo mukana nykyisessä hallitusohjelmassa: ”Työllisyyden kehitystä seurataan hienojakoisemmilla mittareilla. Työllisyysasteen tarkastelussa käytetään rinnakkain myös 20–69-vuotiaille laskettua työllisyysastetta. Työllisyyden kehityksen arvioinnissa tarkastellaan tehtyjen työtuntien määrää, kokoaikatyöksi muutettua työllisyysastetta, työsuhteiden tyyppiä ja niiden laatua”. Soisi kuitenkin, että näiden tavoitteiden painoarvo kasvaisi.
Viitteet
- Busk, H., Järvensivu, A., Kauhanen, A., Kauhanen, M., Pesola, H., Pärnänen, A., Shemeikka, R., Stenholm, P. & Jäntti, M. (2021). Työllisyyden tutkijatyöryhmän raportti. Toim. Markus Jäntti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja (Työelämä) 2021:40. Työ- ja elinkeinoministeriö. url: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-868-4.
- Calmfors, L. (2020). Lars. 2020. The case for numerical employment policy targets. https://cepr.org/voxeu/columns/case-numerical-employment-policy-targets
- European Commission (2021). The European Pillar of Social Rights Action Plan 2021. Luxembourg: Publications Office of the European Union.
- Kauhanen, M. (2017). Työllisyys ja työttömyys – Miten suomalaiset työmarkkinat ovat muuttuneet? Teoksessa: Taimio, H. (toim.) Tuotannon Tekijät – Palkansaajien Suomi 100 vuotta. Palkansaajien tutkimuslaitos, 152-186.
- Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019: osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf?sequence=1&isAllowed=y
