Kuinka nousta kuopasta kompastumatta?
Suomen talouspolitiikassa on sekä lyhyen että pitkän aikavälin huolia. Lyhyen aikavälin uhkana on taantuman syveneminen ja piteneminen. Se johtaisi työttömyyden nousuun ja työllisyyden heikkenemiseen voimakkaammin kuin tässä on ennustettu. Julkisten menojen kasvu kiihtyisi ja verotulovirta heikkenisi entisestään. Julkisen talouden velkaantuminen pahenisi.
Näillä näkymin leikkaustoimet osuvat suhdannepoliittisesti kohtuullisen hyvään aikaan eli tilanteeseen, jossa talouden kasvu alkaa elpyä taantumasta. Vaarana kuitenkin on, että elpymisen käynnistyminen viivästyy ulkoisten tekijöiden vuoksi. Siinä tapauksessa hallituksen leikkausponnistus lähtee ikään kuin lankun takaa.
Vaarana on myös se, että nyt tehtävät päätökset myöhemmin toteutettavista leikkauksista alkavat toteuttaa itseään välittömästi. Tämä riski suurenee, jos suunnitellut leikkaukset ovat kovin mittavia. Silloin kotitaloudet saattavat alkaa varautua niihin heti vähentämällä kulutustaan ja lisäämällä säästämistään enemmän kuin ennusteessamme on arvioitu. Seurauksena on yksityisen kulutuksen heikkeneminen, talouskasvun välitön hidastuminen ja taantuman syveneminen sekä pidentyminen ennustettua enemmän.
Suomella on hyvät eväät pitkälle vahvalle kasvulle
Pitkän aikavälin huolena on julkisen talouden rakenteellinen alijäämä. Sen korjaaminen on syytä aloittaa välittömästi. Jos sopeuttaminen toteutetaan asteittain kiihtyvästi, vähennetään kasvun jähmettymisen riskiä. Jos sopeuttamista tehdään käyttämällä useita välineitä, eli menoleikkauksia, veronkorotuksia ja työn tarjontaa sekä julkisen tuotannon tehokkuutta parantavia rakenteellisia uudistuksia, pienennetään riskiä, että kunkin sopeutustoimen omat kielteiset sivuvaikutukset kohoavat kohtuuttomaksi.
Tulevien vuosien vahva talouskasvu tarjoaisi merkittävää helpotusta julkisen talouden rakenteelliselle alijäämälle. Tälle on hyvät lähtökohdat. Työvoiman osaaminen on edelleen korkealla tasolla, yritysten tutkimus- ja kehitystoiminta on uudistunut, yritykset ovat innovatiivisia, työtä on uudelleenorganisoitu useilla työpaikoilla, työntekijöiden palkkojen kasvuvauhti on reagoinut työmarkkinoiden suhdannetilanteeseen kiitettävällä tavalla, työntekijät ovat liikkuneet vilkkaasti työpaikkojen välillä ja yritysten työpaikkarakenteet ovat uudistuneet voimakkaasti. Nuo kaikki ovat talouden pitkän aikavälin kasvua edistäviä tekijöitä.
Onko maratoonarin akillesjänne katkennut?
Tällä hetkellä uhkana on, että osa kasvun tekijöistä vaurioituu. Taantumien aikana yritysten panostukset erityisesti tutkimukseen ja kehittämiseen tyypillisesti vähenevät, mikä heikentää tulevien vuosien tuottavuuskasvua. Vielä suurempi uhka on työmarkkinoiden uudistumis- ja sopeutumiskyvyn huonontuminen. Kuten erillistekstissä kerrotaan, työntekijöiden palkkojen kasvu on maltillistunut silloin kun työmarkkinoiden tilanne on sitä vaatinut. Lisäksi työntekijät ovat liikkuneet työpaikkojen välillä vilkkaasti silloin kun työpaikkarakenteet ovat olleet muutoksessa. Työmarkkinoiden sopeutumista ja uudistumista on toteutettu yhdessä sopimalla ja vähäisin työtaisteluin.
Työntekijä- ja työantajajärjestöjen välinen peliasetelma on nyt muuttumassa. Seurauksia on vaikea ennakoida. Huonossa skenaariossa työtaistelut lisääntyvät, riittävän kustannuskilpailukyvyn turvaaminen palkkamaltilla vaikeutuu, molempia osapuolia hyödyttävien ratkaisujen saavuttaminen työpaikoilla sopimalla vähenee ja työmarkkinoiden palkkakehityksen sopeutumiskyky makrotalouden shokkeihin heikkenee. Tässä tapauksessa on vaarana, että tulevien vuosien työllisyyden ja talouden kasvu on heikompaa kuin mihin olisi edellytyksiä.
Suotuisassa skenaariossa näiden työtaistelujen jälkeen työmarkkinoilla jatketaan siitä, mihin ennen näitä konflikteja jäätiin. Edellisten vuosien surkea reaalipalkkakehitys alkaa korjautua, kun nimellispalkkojen kasvu kiihtyy joksikin ajaksi ja samaan aikaan inflaatio hidastuu. Riittävästä kustannuskilpailukyvystä pidetään kuitenkin huolta palkkamaltilla. Työelämän kehittämistä sopimalla jatketaan. Jatkuvan uudistumisen ansiosta yritykset pystyvät ottamaan käyttöönsä uutta teknologiaa niin, että tuottavuus, palkat ja työhyvinvointi työpaikoilla jatkavat kohoamistaan. Tässä jälkimmäisessä skenaariossa julkisen talouden korjaaminen on huomattavasti helpompaa kuin edellisessä synkässä skenaariossa.
- Mika Maliranta
- johtaja
- Puh. +358-50 369 8054
- mika.maliranta@labore.fi
- Tutkijaprofiili