Kilpailukykykeskustelussamme on 1980-lukulainen juonne

Labore-blogi Pekka Sauramo

Stora Enso on ilmoittanut suunnitelmistaan vähentää henkilöstöään maailmanlaajuisesti 2500:lla, joista 650 Suomessa. Suomen osuus vähennyksestä, noin 25 prosenttia, vastaa myös Suomen osuutta Stora Enson koko henkilöstöstä eilen ilmestyneen raporttimme mukaan. Loput 75 prosenttia työskentelevät eri puolilla maailmaa.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori on jo ehtinyt käyttää Stora Enson suunnitelmia perusteluna sille, että Suomessa tarvitaan maltillinen palkkaratkaisu kilpailukyvyn kohentamiseksi. Vapaavuori antaa ymmärtää, että Stora Enson johdon tavoite supistaa henkilöstöä Suomessa johtuu suomalaisten palkkakustannusten liiallisesta noususta ulkomaihin verrattuna.

Vapaavuori vetää mutkat suoriksi: Stora Enson suunnitelmiin kuuluu vähentää henkilöstöä myös muualla, jopa Saksassa, jonka hintakilpailukyvyn erinomaisuutta ovat suomalaisessa kilpailukykykeskustelussa kadehtineet erityisesti Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) edustajat.

Vapaavuoren puheenvuoro on yksi esimerkki suomalaisen kilpailukykykeskustelun omituisuudesta: siinä on vahva 1970- tai 1980-lukulainen painotus. Suomalaisia monikansallisia konserneja voidaan pitää samanlaisina yrityksinä kuin kansainvälistyneet suomalaisyritykset olivat 1980-luvulla.

Vielä tuolloin kansainvälistynyt suomalainen yritys tarkoitti lähinnä vientiyritystä, jonka tuotantolaitokset sijaitsevat kotimaassa. Nykytilanteeseen verrattuna niiden monikansallistuminen oli alkutekijöissään, vaikka esimerkiksi Stora Enson yhdellä edeltäjällä, Enso-Gutzeitilla, olikin tuotantolaitoksia myös Suomen rajojen ulkopuolella.

1980-lukulaiseen painotukseen on kuulunut se, että vientiyritystemme markkinaosuuksien laskua on selitetty 1980-luvun tapaan heikentyneellä hintakilpailukyvyllä eli liian suurilla palkankorotuksilla – ja unohdettu monikansallisten yritysten monikansallisuus.

Kotimaassa toimivien tytäryhtiöiden markkinaosuus voi laskea sen takia, että konsernit halutessaan olla lähellä kasvavia markkinoita laajentavat toimintaansa ulkomailla eivätkä kotimaassa. Jonkun konsernin ulkomailla sijaitsevat omat tytäryhtiöt voivat vähentää konsernin kotimaassa sijaitsevien tytäryhtiöiden markkinaosuutta.

Tämänkaltaisella markkinaosuuden laskulla ei tarvitse olla mitään tekemistä hintakilpailukyvyn heikkouden kanssa. Se voi olla suoraa seurausta monikansallisen yrityksen kansainvälistymisstrategiasta.