Kauppasotaa tuskin tulee, mutta kaupan säännöistä sopiminen saattaa vaikeutua entisestään
Yhdysvaltain presidentti Trump ilmoitti viime keväänä, että maa ottaa käyttöön 25 prosentin suuruisen teräksen ja 10 prosentin suuruisen alumiinin tuontitullin. Euroopan unionin osalta tullit tulivat voimaan kesäkuun alussa. Myöhemmin kesäkuussa (22.6.) EU asetti vastatulleja joukolle yhdysvaltalaistuotteita. Yhdysvallat on kohdistanut tulleja myös teknologisesti kehittyneempiin ja yhdysvaltalaisyritysten teollisoikeuksia loukkaaviksi väitettyihin kiinalaistuotteisiin, ja Kiina on asettanut vastatulleja joukolle amerikkalaistuotteita.
Trumpin tasapainoton käytös ja vapaakauppaa kohtaan tuntema vastenmielisyys ovat herättäneet pelon maailmanlaajuisesta kauppasodasta, johon tullien ja vastatullien vastavuoroinen asetteleminen saattaisi pahimmillaan johtaa. Toisinaan tänä vuonna toteutunut kehitys on jopa rinnastettu 1930-luvun ”suuren laman” aikaisiin tapahtumiin. Vuonna 1930 Yhdysvalloissa astui voimaan uusi tullilaki (ns. Smoot-Hawley -laki), johon muut maat vastasivat vastatullein ja joka johti kohoavien tullimuurien kierteeseen. Vuosina 1929–1932 maailmankaupan arvioidaan alentuneen – osin tullimuureista ja osin laman mukanaan tuomasta kysynnän supistumisesta johtuen – noin 30 prosenttia.1
Globaalia tullimuurien nousua tuskin koetaan
On kuitenkin epäuskottavaa, että nyt kohenneet tullimuurit johtaisivat samanlaiseen kierteeseen kuin Yhdysvaltojen vuoden 1930 tullilaki. Tämä näkyy myös tullien voimaantulon jälkeen laadituissa talousennusteissa, jotka ovat vain vähäisessä määrin aiempia ennusteita pessimistisempiä. Esimerkiksi Euroopan komissio arvioi heinäkuun talousennusteessaan EU:n talouskasvun tänä vuonna 0,2 prosenttiyksikköä hitaammaksi kuin kahta kuukautta aiemmin kevään talousennusteessaan. Muutoksen on toisinaan tulkittu kuvastavan komission näkemystä uusien tullien (suorista ja epäsuorista) vaikutuksista Euroopan talouskasvuun.
Uusien tullien vaikutus maailmantalouden kasvuun jäänee Smoot-Hawley –lain mukaisten tullien rinnalla vähäiseksi jo siksikin, että Yhdysvaltojen rooli maailmantaloudessa on muuttunut sitten 1930- luvun vähemmän keskeiseksi. Toisin kuin 1930-luvulla, Yhdysvaltojen eristäytyminen saattaa edistää vapaakaupan suosiota muualla. Esimerkiksi Kiina on pyrkinyt aktiivisesti parantamaan kauppasuhteitaan EU:n kanssa tullien astuttua voimaan ja esittänyt EU:lle mm. läheisempää yhteistyötä WTO:n kehittämiseksi. Vaikka EU on tuskin halukas liittoutumaan Kiinan kanssa Yhdysvaltoja vastaan, EU:n ja Kiinan välinen kauppa voi kasvaa tullimuurien seurauksena.
Maailmantalouden aiempaa suurempi avoimuus ja pidentyneet tuotantoketjut saavat tullien kielteiset vaikutukset näkymään nopeammin amerikkalaisissa yrityksissä. Esimerkiksi Ford ja General Motors alensivat heinäkuussa voitto-odotuksiaan ja perustelivat muuttunutta tilannearviotaan kohonneilla alumiinin ja teräksen hinnoilla. Kiina ja EU ovat pyrkineet kohdentamaan vastatullinsa niihin Yhdysvaltojen maakuntiin, joissa Trumpin kannatus on keskimääräistä voimakkaampaa, ja siksi tullit haittaavat esimerkiksi autoteollisuutta ja (Yhdysvaltojen vientituotteeksi harvemmin mielletyn) soijapavun tuotantoa.
Presidentti Trumpin mahdollisuuksia toteuttaa tullipäätöksiään rajoittaa myös republikaanipuolueen sisäinen oppositio. Hänen radikaaleista päämääristään on toistaiseksi toteutunut vain joulukuussa 2017 hyväksytty verouudistus, joka vastaa republikaanipuolueen Trumpista riippumatta kannattamia tavoitteita. Sitä vastoin Trumpin vaalikampanjassa keskeinen mutta republikaanipuolueen perinteisiin tavoitteisiin kuulumaton Meksikon ja Yhdysvaltojen välinen rajamuuri ei näytä olevan toteutumassa. Myös New York Timesin äskettäin julkistama asiakirja viittaa siihen, että osa Trumpin hallintoonsa nimittämistä henkilöistä yrittäisi aktiivisesti estää Trumpia toteuttamasta niitä impulssejaan, joita henkilöstön piirissä pidetään haitallisimpina.
Tullipäätökset murentavat kansainvälisten sopimusten arvoa
Presidentti Trumpin linjauksien vahingollisimmat seuraukset eivät kenties olekaan tullimuurien (suoria ja epäsuoria) vaikutuksia kauppaan. Vielä suurempi haitta saattaa aiheutua kansainvälisten instituutioiden toiminnan lamaantumisesta.
Trumpin hallinto perusteli teräs- ja alumiinitulleja ”kansallisella turvallisuudella”, joka on yksi Maailman kauppajärjestön (WTO:n) jäsenten välisissä vapaakauppasopimuksissa mainittu peruste poiketa tavanomaisista vapaan kaupan säännöistä. Yhdysvaltojen tullipäätöksen jälkeen WTO:n on väitetty jopa olevan kuollut: näyttäähän siltä, ja jos Yhdysvaltojen uusille tulleille esittämä perustelua aletaan pitää hyväksyttävänä, että miltei mitä tahansa kaupan rajoitetta voidaan vastaisuudessa perustella kansallisella turvallisuudella.
Koko WTO:n kattavia kansainvälisiä sopimuksia on toki mahdollista osin korvata yksittäisten maiden tai alueiden (kuten EU:n) neuvottelemilla sopimuksilla. Parhaassa tapauksessa rajoitetummat neuvotellut voivat tuottaa eri maiden olosuhteisiin paremmin soveltuvia ja demokraattisemmin menettelytavoin hyväksyttyjä sopimuksia, mutta kahdenkeskiset sopimukset voivat olla myös ongelmallisia silloin kun yritysten tuotantoketjut ovat pitkiä ja ulottuvat eri puolille maailmaa.
1Madsen, J.B. (2001), Trade Barriers and the Collapse of World Trade During the Great Depression, Southern Economic Journal, 67, 848–868.