1. Julkaisuhaku
2. Investoinnit, säästäminen ja työllisyys

Investoinnit, säästäminen ja työllisyys

Johdanto

Nykyaikainen talousjärjestelmä ei pysty tarjoamaan pysyvästi työtä kaikille, jotka sitä haluavat tehdä. Tätä pidetään yleisesti yhtenä järjestelmän pääheikkoutena ja sille esitetään jatkuvasti parannuskeinoja. Taudinmäärityksen tulee kuitenkin edeltää lääkemääräystä, ja seuraavat sivut pyrkivätkin avustamaan lukijaa sairau­den ymmärtämisen ensimmäisiin alkuvaiheisiin.

Lukija saattaa ehkä kysyä: “Jos kerran on mahdollista ymmärtää kuinka talouselämä saadaan kukoistamaan, niin miksi emme heti ryhdy varmistamaan sitä?” Tämä onkin todella vaikea kysymys. Talouselämä asettaa meidät jatkuvaan valintatilanteeseen, missä yksikään politiikka ei ole kaikkien kannalta paras. Löytyy aina myös niitä, jotka pitävät itse sairautta parempana vaihtoehtona kuin mahdollisia hoitokäsittelyjä, joten parannuskeinot pysyvät riidanalaisina vaikka taudinmäärityksestä päästäisiinkin yhteisymmärrykseen. Ensimmäinen luku pyrkiikin opastamaan lukijan itse ongelman ymmärtämiseen, joskaan ei vielä kertomaan mitä sille olisi tehtävä.

Yksityiseen yritystoimintaan perustuvassa talousjärjestelmässä työnantajien, pääasiassa teollisuusyrittäjien, päätökset määräävät yksiselitteisesti ja selkeästi työväestölle tarjolla olevien työtilaisuuksien määrän, kun taas yrittäjiin kohdistuu heidän päätöksiinsä tavalla tai toisella vaikuttavia vaikutuksia, ja kunkin päätökset vaikuttavat vuorostaan muiden päätöksiin. Koska ei ole olemassa keskitettyä valvontaa eikä toimintasuunnitelmaa, ovat talouselämän todelliset tapahtumat lukemattomien toisistaan riippumattomien päätösten seurausta. Kunkin yksilön kannalta paras omien etujen ajamistapa osuu vain harvoin yhteen parhaaksi arvioidun koko yhteiskunnan etuja edistävän tavan kanssa. Jos talousjärjestel­mämme joskus näyttääkin käsittämättömältä tai jopa sairaalta – esimerkiksi silloin kun elintarvikkeita hävitetään ihmisten kävellessä samanaikaisesti nälkäisinä – on syytä muistaa ettei suinkaan ole yllättävää, että vapaiden yksilöllisten päätösten keskinäinen vuorovaikutus johtaa usein järjenvastaisiin, kömpelöihin ja hämmentäviin lopputuloksiin.

Tässä järjestelmässä tavaroita ja palveluksia tuotetaan sen vuoksi että ne voidaan myydä voitolla. Tuotettavien tavaroiden ja palvelujen kokonaistuotanto riippuu näin ollen niiden kysynnästä. “Kysyntä” tarkoittaa rahamenoa, ei siis halua tai tarvetta. Vaikka ihmisen ravinto-, vaatetus- ja huvitteluhyödykkeiden tarve olisikin rajaton ei hän voi muuntaa niiden tuottamista kenellekään kannattavaksi, ellei hänellä ole rahaa maksuksi. Tarpeeseen ei siten sisälly “kysyntää” ellei siihen samalla liity myös rahanmenoa. Kuten aivan liian hyvin tiedämme sattuu talousjärjestelmässämme usein nijn, että samanaikaisesti kun tuotantovoimavaroja on käyttämättä – miehiä vailla työtä, koneita toimettomi­na, maata poissa viljelystä – vallitsee rajaton tarve hyödykkeistä joita ne kykenisivät tuottamaan. Kokonaistuotanto putoaa mahdollisen enimmäismääränsä alapuolelle, eikä suinkaan siksi että tarpeet olisi tyydytetty, vaan riittämättömän kysynnän vuoksi.

Miten kysyntä sitten jää riittämättömäksi? Yksilöllisten kuluttajien hyödykkeiden kysynnän määräävät pääasiassa heidän tulonsa. Mitä suuremmat ovat yksilön tulot, sitä suuremmat ovat hänen juoksevat kulutusmenonsa. Mutta tulot ovat samalla myös menojen seurausta. Ihmiset ansaitsevat tulonsa tyydyttä­mällä toinen toistensa kysyntää. Yhden ihmisen menot tuottavat toisten tuloja, ja yhden ihmisen tulot syntyvät toisten ihmisten menoista. Tämän perusteella voisimmekin kenties väittää, että joutilaat voimavarat tietyllä hetkellä johtuvatkin pelkästään sattumasta tai asioiden huonosta hoidosta, sillä välttämätöntähän olisi vain taloudellisen toimeliaisuuden lisääminen, minkä seurauksena tulot kasvaisivat ja loisivat kysynnän tuotettaville lisähyödykkeille.

Kaikki eivät kuitenkaan käytä koko tuloaan juoksevaan kulutukseensa. Mikäli yksilön elintaso on tietyn tiukan vähimmäisrajan yläpuolella hän haluaakin mahdollisesti säästää osan tuloistaan kerätäkseen varallisuutta. Sitähän kasataan luomaan turvallisuutta tulevia hätätilanteita varten, tyydyttämään omistamisen halua tai hankkimaan uutta tuloa lainaamalla sitä korkoa vastaan. Yksilöt panevat tämäntapaisten syiden vuoksi syrjään osan tuloistaan ja hankkivat varallisuutta kuluttamalla vähemmän kuin mitä heidän tuloillaan voitaisiin ostaa. Tästä ei aiheutuisi vaikeuksia, jos säästämispäätökset johtaisivat välittömästi reaalipääoman – talojen, koneiden, laivojen jne. – kysyntään. Silloin säästetty tulonosa antaisi työtä pääomatavaroiden valmistuksessa aivan samoin kuin kulutukseen käytetty tulonosa antaa työtä kulutushyödykkeiden valmistuksessa. Tällöin säästämishaluk­kuus ei olisi työttömyyden syy.

Pääomatavaroiden kysyntä ei kuitenkaan johdu säästämisen perusteella, vaan tämä kysyntä syntyy näitä tavaroita tuotannossaan käyttävissä yrityksissä. Yksikään yrittäjä ei halua hankkia pääomatavaroita ellei hän odota sen tuottavan voittoa. Pelkästään se tosiasia, että yksilöt haluavat säästää osan tuloistaan yksityisen varallisuutensa lisäämiseksi, ei rohkaise millään tavoin yrittäjiä odottamaan suurempaa voittoa pääomalleen. Pääomatavaroiden kannattavuus riippuu niillä tuotettavien kulutushyödykkeiden kysynnästä. Jos siis yksilöt päättävätkin säästää, eli jättävät käyttämättä tulojaan välittömään kulutukseen, he pikemminkin vähentävät kuin lisäävät yrittäjien halukkuutta hankkia uusia pääomahyödykkeitä. Säästämispäätökset supistavat näin ollen kulutushyödykkei­den kysyntää lisäämättä kuitenkaan samalla pääomatavaroiden kysyntää.

Työttömyys voi syntyä tästä syystä. Sitä syntyy siis silloin, kun yrittäji­en rahamääräiset päätökset siitä, paljonko heidän kannattaa hankkia uusia pääomatavaroita, jäävät pienemmiksi kuin yksityinen säästäminen. Säästäminen vähentää kulutushyödykkeiden kysyntää, sillä se merkitsee luopumista juoksevasta kulutuksesta. Yrittäjät eivät puolestaan kykene paikkaamaan syntynyttä aukkoa eivätkä luomaan riittävää pääomahyödykkeiden kysyntää kuilun täyttämiseksi. Kysyntä on näin ollen riittämätöntä. Miehet ja koneet seisovat toimettomina, ei siksi etteikö ihmiskunnalla olisi tarvetta niiden palveluksille, vaan koska kysyntä on riittämätöntä yrittäjille, jotka voisivat hankkia voittoja työllistämällä ne.

Seuraavissa neljässä luvussa seurataan edellä löytämäämme johtolankaa: että kysynnän taso ja sen seurauksena työllisyys riippuvat säästämishalukkuuden ja reaalipääomaan investointihalukkuuden vuorovaikutuksesta. Toinen luku (In­vestoinnit ja säästäminen) hahmottelee tämän ajatusrakennelman. Kolmannessa luvussa (Kerroinvaikutus) kuvaillaan yksityiskohtaisemmin investointimuutoksen vaikutusta työllisyyteen. Neljännessä luvussa käsitellään investoinneissa esiintyvien vaihteluiden syitä. Viides luku (Säästämishalukkuuden muutokset) on omistettu säästämishalukkuudelle. Tämän jälkeen hallussamme onkin työllisyysteorian pääosa, mutta lisäksi löytyy vielä joitakin paloja, jotka on aseteltava paikoilleen täydellisen kuvan muodostamiseksi.

Lisäksi on tarkasteltava hintoja ja rahajärjestelmää. Eräiden kuudennen luvun sekalaisiin kohteisiin vilkaisun jälkeen käännymme hintatason puoleen seitsemännessä luvussa. Kahdeksas luku esittelee korkotason tärkeän otsikon ja osoittaa kuinka rahajärjestelmän toiminta liittyy työllisyyttä määrääviin tekijöi­hin. Seuraavat kaksi lukua (Korkotason vaikutukset ja Rahan tarjonnan muutokset) merkitsevät eräässä mielessä poikkeamaa pääteemastamme, joskin niiden käsittelemillä seikoilla onkin suuri merkitys. Yhdestoista luku (Ulkomaan­kauppa) käsittelee vain pintapuolisesti oman kirjansa vaativaa aihetta ja osoittaa, kuinka koko maailman näkökulmasta tarkastelemamme seikat näyttävät erilaisilta yhden maan näkökulmasta katsottuna. Kahdestoista luku (Työllisyyden muutokset) kokoaa palaset yhteen ja tarjoaa kuvan työllisyyden vaihteluista nykyaikaisessa talousjärjestelmässä. Eräitä kiistanalaisia kohtia käsitellään erityises­ti kymmenennen luvun (Rahan kvantiteettiteoria) ja yhdennentoista luvun (Vapaakauppa) liitteissä. Joitakin taloudellisten kiistakysymysten heijastumia esitellään lopuksi viimeisessä luvussa.

• ISSN: 1236-7176
• ISBN: 951-9282-92-0