Inventions, the Structure of the Market and Ownership Changes

Työpapereita 176 Eero Lehto

Tiivistelmä

Tässä tutkimuksessa tarkastelemme tilannetta, jossa monta keksijäyritystä ja tuotemarkkinayritystä käyvät kauppaa keksinnöillä. Ensin analysoidaan tuotemarkkinayritysten motiiveja investoida omaan T&K:hon sekä keksijäyritysten markkinoille tuloa. Me osoitamme, että julkinen rahoitus, joka helpottaa keksijäyritysten tuloa markkinoille, vähentää osaltaan tuotemarkkinayritysten omaa T&K:ta. Kuitenkin toimialan luonnollisen kasvun myötä, joka ilmenee tuotemarkkinayritysten määrän nousuna, myös itsenäisten keksijäyritysten määrä pyrkii nousemaan, kuten myös tuotemarkkinayritysten keskimääräinen panostus T&K:hon. Tuotemarkkinayrityksen eivät luovu omasta T&K:sta, koska ne haluavat säilyttää neuvotteluvoimansa markkinoilla. Myös tuotemarkkinayritysten kyky kohdentaa oma T&K vastaamaan niiden omia tarpeita ylläpitää omaa T&K:ta. Tämä tulos tukee käsitystä, jonka mukaan teknologian markkinoilla ei tapahdu sellaista erikostumista, jossa tuotemarkkinayritykset tyytyvät vain ostajan rooliin.

Tämän tutkimuksen toisessa osassa me kiinnitämme huomion itse kaupan muotoon. Vaihtoehtoina olisi myydä keksintö kiinteän hintaan tai sitten sopia sellaisesta järjestelystä, jossa keksijäyrityksestä tehdään ostavan yrityksen osakkeenomistaja. Jälkimmäinen kaupanteko voitaisiin toteuttaa siten, että yritysosto suoritetaan ostavan yrityksen osakkeilla. Oletamme, että epätäydellinen informaatio ei anna mahdollisuutta tehdä sitovia sopimuksia innovaatioihin ja niiden kaupallistamiseen tähtäävästä toiminnasta. Me oletamme lisäksi, että myynnin kohteena olevasta keksinnöstä saatavat tuotot jakaantuvat ostajan ja myyjän kesken niiden neuvotteluvoiman perusteella. Neuvotteluvoima riippuu muun muassa siitä, kuinka paljon potentiaalisia ostajia ja myyjiä on markkinoilla. Osakekauppa osoittautuu varteenotettavaksi vaihtoehdoksi silloin, kun keksinnön syntymisen jälkeiseen kaupallistamiseen ja keksinnön jatkokehittelyyn tarvitaan myös keksijäyrityksen panostusta. Me osoitamme, että yrityskaupassa, johon liittyy omistusjärjestelyitä, syntyy tarve voimistaa vastapuolen kannustimia lisätä niitä ponnistuksia, jotka suunnataan keksinnön kaupallistamisen onnistumiseen. Tuotemarkkinayritys on siten keksijäyritystä innokkaampi keksijäyrityksen kannustimia vahvistavaan yrityskauppaan. Me johdamme myös tuloksen, jonka mukaan yleisen hyvinvoinnin kannalta olisi suotavaa, että maksutapaa – kiinteä maksu tai osakekauppa – koskeva päätöksenteko on sillä osapuolella, jonka oma panos kaupallistamisvaiheessa on suhteellisen tehoton nostamaan keksinnön arvoa.