Income mobility, income risk and age – Finnish experiences in 1995–2008
Tutkimuksessa tarkastellaan laajan, rekisteripohjaisen tulopaneeliaineiston avulla ikäryhmittäistä tuloliikkuvuutta ja tuloriskejä vuosina 1995–2008. Aineisto sisältää tietoja tulojen rakenteesta, omaisuus- ja palkkatuloista ja muista, uudelleenjakoon vaikuttavista tulonlähteistä, julkista tulonsiirroista ja maksetuista veroista. Tutkimuksessa tuloliikkuvuuden mittaaminen perustuu siihen, missä määrin tuloerot pienenevät (Gini-kerroin), kun mittaus käyttää pidemmän aikavälin tuloja eikä vuosittaisia tietoja (Shorrocks 1978). Käytettävissä tuloissa mitattu (suhteellinen) tuloliikkuvuus vähenee iän myötä ja siinä on selvä alenema eläkkeelle siirtymisen yhteydessä. Tuloliikkuvuus on vähentynyt 2000-luvulla aiemmasta. Käytettävissä olevissa tuloissa mitatut tuloerot ovat kasvaneet pidempiaikaisia (viiden vuoden keski-) tuloja tarkasteltaessa. Tuotannontekijätulojen osalta tällaista muutosta ei Suomessa ole ollut. Jos tuloliikkuvuutta tarkastellaan suhteellisen mitan sijaan absoluuttisena, käy ilmi, että suhteellisena havaittu muutos liittyy pidemmän aikavälin tuloerojen kasvuun eikä absoluuttisena mitatussa arvossa näy muutosta. Tutkimuksessa estimoidaan kotitalouksien suhteellisia tuloriskejä vakioimalla koulutustason, sosio-ekonomisen aseman ja iän vaikutus. Vanhuuseläkkeellä olevilla on muita ikäryhmiä vakaammat tulot, mutta myös he kohtaavat tuloepävarmuuteen liittyviä riskejä. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan ikäryhmittäin tulojen uudelleenjakoa. Tässä mittarina ovat (ekvivalenttien) tuotannontekijätulojen ja käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimien erotukset. Riskipreemiolla korjattuja tuloja käyttäen saadaan samalla arvioita tuloriskien uudelleenjaosta. Nuoret aikuiset, 15–29-vuotiaat ja ikääntyvät, 55–59-vuotiaat, näyttävät hyötyvän eniten julkisen sektorin implisiittisestä tulovakuutuksesta. Mutta myös muut ikäryhmät saavat lisähyötyä tästä tulovakuutuksesta, verrattaessa tuloksia konventionaaliseen rahassa mitattuun uudelleenjakoon. Kokonaisuudessaan tulojen uudelleenjako on heikentynyt tarkasteluperiodin aikana, ja tulos on riippumaton siitä, mitä oletusarvoja riskiaversioparametrista käytetään. Vaikka tuloliikkuvuuden alentuma olisi voinut pienentää tuloriskiä ja vaikuttaa näin riskivakioituun tuloon, niin muutos tulojen uudelleenjaossa dominoi tätä vaikutusta riskivakioituihin käytettävissä oleviin tuloihin perustuvaan toimeentulon jakaumaan. Tulokset viittaavat siihen, että elinkaarituloissa mitatut tuloerot ovat kasvaneet.
Julkaistu: 1.4.2012
JEL: D31, D63, H24, H55, I31, J14
ISBN: 978-952-209-102-4
ISSN: 1795-1801
- Ilpo Suoniemi
- erikoistutkija
- Puh. +358-40 940 2778
- ilpo.suoniemi@labore.fi