Erilaisten kotitalouksien säästäminen vuonna 1976
Johdanto
Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti kotitalouksien säästämisestä ja sen kehityksestä tulevaisuudessa. Kotitaloudet ovat tähän saakka rahoittaneet merkittävän osan kotimaisista investoinneista, mutta viime aikoina on esitetty arvioita, joiden mukaan kotitalouksien säästäminen olisi laskussa. On epäilty, että yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset olisivat vieneet pohjaa kotitalouksien säästämismotiiveilta. Erityisesti tällaiseksi syyksi on mainittu sosiaaliturvan paraneminen, jonka vuoksi taloudellista varautumista tulovirran mahdolliseen katkeamiseen ei tarvittaisi entisessä mitassa. Kansainvälisessä taloustieteellisessä kirjallisuudessa sosiaaliturvan laajenemisen säästämistä vähentävää vaikutusta merkitseviä tuloksia on esittänyt erityisesti Feldstein (ks. Feldstein 1974, 1977 ja 1980). Toisaalta Koskela ja Viren ovat esittäneet vast´ikään tuloksia, jotka eivät tue Feldsteinin väittämää sosiaaliturvan säästämistä alentavasta vaikutuksesta (ks. Koskela ja Viren 1982). Toisaalta asuntosäästämisen on arvioitu vähenevän tulevaisuudessa sekä väestökehityksen että asuntokannan riittävyyden ja laadun parantumisen takia.
Tässä selvityksessä kartoitetaan suomalaisten kotitalouksien säästämiskäyttäytymistä vuoden 1976 kotitaloustiedustelun tietojen perusteella. Tulokset perustuvat 3 348 kotitaloutta käsittävään otokseen. Tarkastelun kohteena on säästäminen eri tulotasoilla ja elinvaiheissa sekä eri perhetyypeissä.
Säästämistä mitataan kotitalouksien tulojen ja kulutusmenojen erotuksena. Vaihtoehtoinen mittaustapa on kotitalouksien nettovarallisuuden muutoksen arviointi, mutta kotitaloustiedustelu ei anna tähän mahdollisuutta, koska se ei sisällä juuri lainkaan varallisuutta koskevia tietoja. Näin ollen aineiston perusteella saadaan ainoastaan tietoja säästämisen tasosta, muttei sen rakenteesta varallisuusmuodoittain (esim. pankkitalletusten, osakkeiden arvon ja reaaliomaisuuserien arvon muutoksina vuodessa).
Kotitalouksien säästämistä on arvioitu niiden nettovarallisuuden muutoksen avulla mm. Hämäläisen sekä Kososen ja Suoniemen tutkimuksissa (ks. Hämäläinen, 1981, Kosonen Ja Suoniemi, 1982). Edellinen koskee palkansaajatalouksia perustuen 1 014 havainnon otokseen vuodelta 1970. Jälkimmäisen tutkimuksen perusjoukkona ovat kaikki kotitaloudet, joista on poimittu 1 490 havaintoa käsittävä otos vuodelta 1979. Näihin tutkimuksiin verrattuna Tilastokeskuksen valmiiksi keräämän kotitaloustiedusteluaineiston suurempi otoskoko antaa mahdollisuuden useampien luokittelujen tekemiseen säästämisen tasoa kartoitettaessa.
- ISSN: 0357-9603
- ISBN: 951-9281-35-5
- Julkaisu PDF-muodossa
