Epävakaisuuden kausi 1973–1988: Pitkien syklien laskukausi vai kapitalismin yleinen kriisi?

Työpapereita 76 Pekka Korpinen

Johdanto

Kapitalismin epävakaisuuden syistä on olemassa laaja joukko hypoteeseja. Perinteinen suhdanneteoria lähtee siitä, että nousu- ja laskukaudet seuraavat enemmän tai vähemmän säännöl­lisesti toisiaan. Kondratjevin (1935) pitkien syklien teoria on samankaltainen sillä erotuksella, että toisiaan seuraavat nousu- ja laskukaudet ovat vain tuntuvasti pidempiä. Keynes (1936) osoitti pitkäaikaisen alityöllisyystasapainon mahdolli­seksi, mutta katsoi, että rationaalinen politiikka voi turvata lähes täystyöllisyyden. Kondratjevin neuvostoliittolaiset kriitikot väittävät 1920-luvulla kriisi-ilmiöiden johtuvan ka­pitalismin yleistä vanhuuden heikkoudesta (Garvy, 1943).

  • ISSN: 0357-9603
  • ISBN: 951-9281-95-9