Mirrlees Review (ja yksi pienimuotoisempi veroselvitys) julkaistiin
Marraskuun 10. päivänä julkaistiin kauan odotettu yhteenvetoluku Mirrlees Review:stä (MR), Isossa-Britanniassa järjestetystä laajasta hyvää verojärjestelmää tarkastelleesta jättihankkeesta. MR:ssä on kaksi osaa. Ensimmäinen osa on iso joukko maailman parhaimpien veroekonomistien kirjoittamia katsauksia eri verotuksen teemoihin. Tämä aineisto on ollut saatavilla netissä jo vuosia. Nyt julkaistiin MR:n toinen osa, päätoimittajatiimin synteesi siitä, millainen hyvä verojärjestelmä kokonaisuutena on, ja miten Ison-Britannian nykyistä verotusta tulisi uudistaa.
MR:n alun mukaan verotusta tulisi tarkastella kokonaisuutena: kaikkien veromuotojen suunnittelussa ei tarvitse välttämättä ottaa huomioon kaikkia verotuksen tavoitteita, riittää kun verotus kokonaisuudessaan on kunnossa. Verotuksen tulisi olla myös mahdollisimman neutraalia, eli samantyyppisiä taloudellisia toimia pitäisi verottaa samoin perustein. Verotuksen tulisi toteuttaa lisäksi yhteiskunnan tavoiteltavana pitämä kokonaisprogressio mahdollisimman pienin vääristymin, eli verotuksen tulisi esimerkiksi vähentää työn tarjontaa mahdollisimman vähän.
Näiden yleistavoitteiden perusteella MR päätyy lukuisiin, joskaan ei valtavan konkreettisiin verosuosituksiin, jotka on tiivistetty yhteenvetoluvun taulukkoihin 20.1. ja 20.2. En suomenna tähän niitä kaikkia, vaan poimin tähän keskeisimmät:
Työtuloverotuksen rakenteen tulisi olla yksinkertainen ja efektiivisten veroasteiden tulisi heijastella sitä, kuinka herkästi sekä osallistuminen työmarkkinoille että työn tarjonta kussakin sosiaaliryhmässä ja tulotasolla reagoi verotukseen.
Arvonlisäverotuksessa pitäisi siirtyä kaikille hyödykkeille yhtenäiseen veroasteeseen pieniä hyvin perusteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta, esimerkkinä lastenhoitopalveluiden lievempi verokohtelu, jolla edesautetaan työllisyyttä.
Säästämisen tuottojen verotuksessa tulisi ns. normaalituottoa (eli riskitöntä korkoa) vastaava osuus olla kokonaan verovapaa. Ylimenevää osuutta tulisi verottaa normaalin tuloveroasteikon mukaan. Pääomatuloverotuksenkin tulisi siten olla progressiivista. Myös varallisuuden siirtoja (perintöjä ja lahjoja) tulisi verottaa.
Yritysverotuksessakin tulisi ottaa käyttöön normaalituottovähennys, eli normaalia tuottoa vastaava osuus osingoista olisi vähennyskelpoista samoin kuin vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen korot.
Tuo normaalituoton verovapaus on vahva vaatimus, joka saattaa äkkiseltään tuntua oudolta: miksi säästämisen tuottojen tulisi olla verovapaita, kun verotus kuitenkin vääjäämättä vääristää kaikkia muita päätöksiä? Saku Aura selittää ansiokkaasti syitä tähän omassa kommentissaan Niku Määttäsen Akateemisen talousblogin kirjoitukseen. Säästämisen veron ongelma on lyhyesti sanottuna se, että se vääristää päätöksiä kaikilla tulevilla periodeilla, ei vain nykyperiodilla kuten nykyisen palkkatulon tai nykykulutuksen verotus.
Jonkin verran hätkähdyttäväksi normaalituottovaatimuksen tekee se, että Mirrlees Review’n säästämisen verottamista koskevassa kappaleessa 13 käydään läpi monta hyvää syytä siihen, miksi edellä mainitusta perusvääristymästä huolimatta normaalituottoa tulisi verottaa. Korkeamman tulonansaintakyvyn ihmiset tyypillisesti säästävät enemmän kuin matalamman tulonansaintakyvyn ihmiset, vaikka heidän bruttotulotasonsakin olisi sama, jolloin säästämisen verottamisella voidaan vähentää progressiivisen tuloverotuksen vaikutusta talouden toimintaan. Samoin saattaa olla, että pahan päivän varalle säästäminen voi vähentää työn tarjontaa, jos paha päivä ei ikinä toteudu, jolloin säästöjen ansiosta kasvaneet tulot vähentävät työskentelyintoa. Muitakin syitä on, kuten perityn varallisuuden epäsuora verottaminen. Kun perintövero on alle 100 %, voi perijä sijoittaa suuretkin perintönsä pankkitilille ilman mitään veroseuraamuksia, jos normaalituottovähennys on voimassa.
MR:n tekijät sanovat, että nämä argumentit säästämisen verottamisen puolesta ovat tärkeitä, mutta koska nykyinen Ison-Britannian järjestelmä on niin kaukana neutraalisuudesta, ensimmäinen askel pitää olla säästämisen verovapauden suuntaan. Minusta toiseenkin ratkaisuun olisi voinut päätyä, muun muassa siihen, että vaikka emme aidosti tiedä, millainen säästämisen verotus olisi optimaalinen, lievästi progressiivinen pääomatulovero voi hyvin olla yhtä optimaalinen kuin normaalituoton verovapauskin.
Suomessakin on valmisteltu veroselvityksiä, ja niistä ehdottomasti tärkein on valtiovarainministeriön verotyöryhmän väliraportti, joka julkaistiin viime kesäkuussa. Se suositteli palkkatulojen marginaaliverotuksen keventämistä kaikilla tulotasoilla – toisin kuin MR, joka suosittelee kevennysten kohdistamista niihin ryhmiin, joiden verotettava tulo tai työllisyys reagoi eniten verotukseen. Verotyöryhmä suositteli myös siirtymistä kulutusverotuksen suuntaan; MR:stä tällaista suositusta ei löydy. MR puuttuu kulutusverotuksen rakenteeseen, ei sen tasoon. Verotyöryhmä myös säilyttäisi suomalaisen eriytetyn tuloverojärjestelmän (jossa ansiotuloja verotetaan progressiivisesti mutta pääomatuloa suhteellisen asteikon mukaan); MR suosittaa osittain progressiivista pääomatuloveroa. Eniten sopusoinnussa MR ja VM:n verotyöryhmä on normaalituottoasioissa, sillä verotyöryhmä suosittaa normaalituottohuojennusta listaamattomien yhtiöiden osinkotulojen verotuksessa.
Ja viimeisenä (yleensä sanotaan mutta ei vähäisimpänä, mutta nyt en uskalla niin rehellisesti sanoa) julkaistiin Kalevi Sorsa -säätiölle kirjoitettu veroehdotusmalli. Lopullista MR-selvitystä ei sitä kirjoitettaessa ollut vielä saatavilla, mutta mielestäni mallimme on hyvin sopusoinnussa MR:n suositusten kanssa muuten paitsi normaalituottovähennyksen osalta.
Mallimme on suppeasti raportoitu ja lisätyötä tulisi tehdä paljon. Olisi esimerkiksi mielenkiintoista laskea, paljonko ehdottamamme ansiotulovähennyksen kasvattaminen ja toisaalta sen nopeampi poistuminen vaikuttavat työvoimaan osallistumiseen ja jo töissä olevien työtunteihin erilaisilla joustoarvauksilla. Tämäkin tarina päättyy siis niin kuin lähes kaikki tutkijoiden jutut: lisätyötä tarvitaan.