Elinkaarinäkökulma sukupuolten välisiin palkkaeroihin – järkeä vai ei?
Sukupuolten välisistä palkkaeroista keskusteltaessa olen useammin kuin kerran kuullut väitteen, jonka mukaan työuran aikaiset sukupuolten palkkaerot kompensoituvat sillä, että pidemmän elinikänsä ansiosta naiset nauttivat miehiä kauemmin eläkettä. Minua on aina häirinnyt tällaisen ajattelutavan epäloogisuus. Sukupuolten palkkaeroihin vaikuttaa se, miten työmarkkinoilla arvotetaan naisten ja miesten tekemiä töitä, kun taas elinajan odotteen eroihin vaikuttavat erot elintavoissa ja mahdollisuuksissa huolehtia terveydestään. Näiden asioiden välillä on olematon yhteys. Yhdellä epäkohdalla ei voida perustella toisen epäkohdan korjaamista.
Väestön terveys- ja kuolleisuuseroihin vaikuttaa sukupuolen ohella sosiaaliryhmä. Viimeisimpien väestöennusteiden mukaan 35-vuotias nainen elää keskimäärin 83-vuotiaaksi, mies lähes 77-vuotiaaksi – eroa on naisten eduksi 6 vuotta. Ylempänä toimihenkilönä toimiva 35-vuotias mies elää 81-vuotiaaksi, kun vastaavan ikäinen miespuolinen työntekijä elää 75-vuotiaaksi – miesten välinen ero 6 vuotta. Terveyden ja kuolleisuuden eriarvoisuuden keskeinen taustatekijä ei ole sukupuoli, vaan erot terveyskäyttäytymisessä – sukupuolesta riippumatta. Terveyserojen synnyssä kyse ei ole pelkästään yksilöiden vastuusta. Eroihin vaikuttaa pitkälti se, kuinka yhteiskunnassa huolehditaan siitä, että kaikilla on yhtäläiset edellytykset samoihin hyvää terveyttä edistäviin valintoihin. Toimihenkilöillä ne ovat keskimäärin paremmat kuin työntekijöillä.
Ottamatta kantaa, kuinka oikein tai väärin sukupuolten palkkaerot ovat, niiden voidaan todeta johtuvan pitkälti siitä, että niistä töistä, joita naiset tyypillisesti tekevät, maksetaan vähemmän palkkaa kuin tyypillisistä miesten töistä. Tämä asettaa naiset ja miehet eriarvoiseen asemaan, kun tehdään taloudellisia päätöksiä omasta ajankäytöstä ja tulevaisuudesta. Raha tuo lisää vapausasteita, ja näitä vapausasteita naisilla on kiistatta vähemmän kuin miehillä.
Heinäkuun alussa Tilastokeskus julkaisi uusimman tilaston yksityisen sektorin kuukausipalkkaisten säännöllisen työajan ansiosta lokakuussa 2009. Kun miehet laitetaan jonoon kuukausiansioiden suuruuden mukaan pienimmästä suurempaan, jonon keskivälissä olevan mediaanimiehen – jota pienempää palkkaa sai siis puolet miehistä – säännöllisen työajan kuukausiansiot olivat 3 221 euroa. Naisten jonossa mediaaniasema tuotti 2 495 euroa kuukaudessa eli 726 euroa vähemmän kuin mediaanimiehellä. Mediaaninaisen ansiot olivat siten vajaat 78 prosenttia vastaavan miehen ansiosta. Mitä tämä ero tarkoittaa pitkän aikavälin tarkastelussa?
Tehdään pieni ajatusleikki. Oletetaan, että molemmat mediaanihenkilömme aloittavat työuran 24-vuotiaina ja ovat keskeytymättä töissä 63-vuotiaaksi. Lasten hankinta jää siis mediaaninaiseltamme väliin. Koko työuran ajan molemmilla ansiot nousevat vuosittain nimellisesti 3 prosenttia. Kahden prosentin vuosittainen inflaatiovauhti supistaa reaaliansioiden vuosittaisen nousun prosenttiin. Näillä oletuksilla mediaanimiehellämme säännöllisen työajan reaaliset kuukausiansiot ovat 63-vuotiaana 4 701 euroa. Naisella vastaavat ansiot ovat samassa iässä 3 641 euroa eli edelleen 78 prosenttia miehen ansioista. Kun lasketaan yhteen neljänkymmenen vuoden työuran aikaiset bruttotulot, on mediaanimiehemme ansainnut 1 889 500 euroa ja naisemme 1 463 600 euroa. Tämä tarkoittaa 425 900 euron suuruista eroa sukupuolten välillä. Melkoinen summa, vaikka ottaisikin sen huomioon, että tuloverotus kaventaa eroa merkittävästi.
Vaikka pidän epä-älyllisenä ajatusta siitä, että naisten ja miesten palkkaeroja kompensoisi naisten pidemmän elinajan mahdollistamat suuremmat eläkekertymät, tehdään selvyyden vuoksi yksinkertainen laskelma tästäkin asiasta. Kuinka paljon esimerkkihenkilöillämme elinaikaisissa bruttotuloissa havaittua eroa siis kompensoisi naisen saama eläke siltä ajalta, kun mediaanimiehemme on mullan alla?
Nykyisten eläkesäännösten mukaan miehemme saisi 63-vuotiaana eläkettä 2 820 euroa ja naisemme 2 184 euroa. Oletetaan, että mediaanihenkilömme jäisivät eläkkeelle hetkellä, jolloin elinaikakerroin leikkaa eläkettä 10 prosenttia (lopputuloksen kannalta tällä oletuksella ei ole oleellista merkitystä). Elinajan odotteen mukaan mediaaninaisemme jättäisi siis maallisen taivalluksen täytettyään 83 vuotta, kun taas mediaanimiehellemme näin kävisi 6 vuotta aikaisemmin, 77 vuoden ikäisenä. Oletetaan edelleen, että ansiotaso nousee nimellisesti 3 prosentin vuosivauhdilla ja elinkustannukset 2 prosentin vuosivauhdilla. Eläkkeet nousevat taitetun indeksin mukaisesti, jossa ansiotason nousuvauhdilla on 20 prosentin ja elinkustannuksilla 80 prosentin paino. Näillä oletuksilla eläkkeiden reaalinen nousu jäisi siis kaiken kaikkiaan melkoisen vaatimattomaksi, mikä lienee ollut eläkejärjestelmän suunnittelijoiden tarkoituskin.
Miehemme kokonaiseläkekertymäksi tulee 400 800 euroa ennen 77 vuoden iässä tapahtuvaa ikävää käännettä. Samanikäisenä naisemme kokonaiseläkekertymä on 310 400 euroa. Kuusi lisävuotta tuo mediaaninaisellemme 146 000 euroa lisää eläkekertymää. Tästä lisäeläkekertymästä naisemme ei ole joutunut maksamaan korkeampia eläkemaksuja, vaan koko summa on puhdasta pidemmän eliniän tuottamaa lisätuottoa. Kokonaisuudessaan naisemme saa eläkeaikanaan eläkettä noin 456 400 euroa eli kaiken kaikkiaan 55 600 euroa miestämme enemmän. Yksinkertaisuuden vuoksi ei mennä tässä tarkemmin diskonttolaskelmien syövereihin.
Jos karkeasti ottaen naisen saamaa ”lisäeläkekertymää” verrataan miehen työiän aikana saamiin suurempiin ansioihin, on vaikea mennä väittämään, että mediaaninaisemme pidemmän elinajan aikana ansaitsema eläke millään tavalla riittäisi kompensoimaan työuran aikana syntyneitä sukupuolten välisiä ansioeroja. Naisen runsaan 55 000 euron ”lisäeläkekertymä” on kovin kaukana aiemmissa laskelmissamme saadusta lähes 426 000 euron erosta ansiotulojen kertymässä.
Edellä tehdyt laskelmat yksinkertaistavat todellisuutta monella tavalla. Jos lähdetään vertaamaan elinaikaisia tuloja, ei ole ylipäänsä yhdentekevää, milloin tulot elinkaarella ansaitaan. Esimerkiksi 24-vuotiaan näkökulmasta ansaittu euro 76-vuotiaana ei ole samanarvoinen kuin heti käteen annettu euro. Ero arvostuksessa riippuu siitä, miten paljon painottaa nykyhetken kulutusta suhteessa tulevaan kulutukseen. Yksilöiden välillä voi olla suuria eroja tässä suhteessa. Mitä enemmän arvostaa nykykulutusta, sitä suurempaa tuottoa pitäisi saada siitä, että lykkää kulutusta tulevaisuuteen eli sitä pienempi pitäisi tulevan euron arvo olla nykyhetkellä. Jos jälleen ajatellaan, että naisten miehiä pidemmän eliniän antama ”lisäeläkekertymä” kompensoisi miesten työuran aikaisia suurempia tuloja, tämän eläkekertymän arvo on sitä pienempi, mitä enemmän naiset ja miehet arvostavat nykykulutusta suhteessa tulevaan kulutukseen.
Elinaikaisia tuloeroja arvioitaessa on muutoinkin väliä, milloin ansaitut eurot tulevat käyttöön. 40 vuoden ajan mediaanimiehemme ansaitsee joka vuosi bruttona 8 600–12 800 euroa mediaaninaistamme enemmän. Tehdään jälleen yksinkertainen oletus, että miehemme saa vuosittain käteen noin puolet tästä summasta eli miehen rajaveroaste olisi 50 %. Oletetaan vielä, että hän säästää koko tämän käteen tulevan ”lisäansion”, on kohtuullisen maltillinen tässä toiminnassa ja saa 3 prosentin vuosittaisen reaalituoton säästämilleen varoille. Tällä tavalla toimimalla 63 vuoden iässä mediaanimiehemme säästöistä saatu pääomatuotto on kasvanut 173 200 euron pintaan. Tämä säästöistä tullut lisätuotto tulee siis mahdolliseksi pelkästään sen vuoksi, että miehemme on koko työuransa ajan säästänyt (mediaaninaista suuremmat) ”ylimääräiset” ansionsa kohtuullisella reaalituotolla.
Eläkkeelle siirtyessään säästäväisen mediaanimiehemme tilanne on kaiken kaikkiaan erinomainen. Suurempien työuran aikaisten ansioiden mahdollistamien säästöjen pääomatuotto on tuonut bruttona 173 200 euron lisäpotin, mikä verojenkin jälkeen antaa miellyttäviä vapausasteita erilaisten taloudellisten päätösten tekemiseen. Eläkkeelle siirryttäessä mediaaninaisellamme ei näitä vapausasteita ole, vaan hän lähtee eläkkeelle tässä mielessä tyhjältä pöydältä. Elinkaarinäkökulmaa korostavien mielestä naisemme saama ”kompensaatio” työuran aikaisista miestä pienemmistä ansioista kertyykin ikävuosina 77–82 ansaituista eläkkeistä, jolloin miehemme ei ole eläkettä enää ymmärrettävistä syistä ansaitsemassa. Laskelmieni mukaan tämä aika kerryttää naisemme eläkettä 146 000 euroa, mikä on vähemmän kuin säästäväinen mediaanimiehemme on saanut kasaan ennen eläkeikää pääomatuottoina. Kun kaikki mahdolliset tuloerät elinkaarella huomioidaan, mediaaninaisemme elinaikaiset tulot jäävät noin 547 000 euroa mediaanimiehen tuloja pienemmiksi. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, että hän on saanut elää 6 vuotta miestä kauemmin.
On yllättävää, että viattomalta tuntuva 22 prosentin palkkaero työuran alussa mediaanituloisten naisten ja miesten välillä voisi – hyvinkin maltilliseen ansiokehitykseen perustuvien laskelmien perusteella – johtaa elinkaaren aikana yli puolen miljoonan euron eroon tulokertymässä. Olivatpa syyt sukupuolten palkkaerojen takana kuinka hyväksyttävissä tahansa, on selvää, että miesten työuran aikaiset suuremmat ansiot mahdollistavat sellaisen taloudellisen turvallisuuden hankkimisen eläkeikään mennessä, mistä naiset voivat vain unelmoida. Suomalaisten naisten vanhuusvuodet eivät ylipäänsä näytä olevan ruusuilla tanssimista. Vuonna 2006 yli 75-vuotiaista naisista 59 prosenttia asui yksin. Melkein puolet näistä yksinasuvista naisista kuului köyhyysriskiryhmään. Näiden lukujen osalta meillä on kyseenalainen kunnia olla kansainvälisessä vertailussa kärkisijoilla.
Yllä olevat laskelmat perustuvat yksinkertaistettuun todellisuuteen ja niihin voi suhtautua monessa suhteessa varauksella. Ne pyrkivät lähinnä arvioimaan, onko totta, että keskituloisella miehellä ja naisella työuran aikaiset palkkaerot kompensoituvat naisen pidemmän eliniän aikana ansaitsemilla eläkkeillä. Laskelmani kertovat yksiselitteisesti, että ne eivät kompensoidu. Päinvastoin ne viittaavat siihen, että aiempaa enemmän tulisi kiinnittää huomiota sukupuolten välisiin elinkaaritulojen eroihin kuin tähän asti on tehty. Tilanne on naisten taloudellisen aseman näkökulmasta huolestuttavampi kuin osasin alun perin odottaa.