1. Julkaisuhaku
2. Julkisen talouden sopeutus ei ole yksinkertainen valinta leikkausten ja veronkorotusten välillä

Julkisen talouden sopeutus ei ole yksinkertainen valinta leikkausten ja veronkorotusten välillä

Suomen julkisen talouden sopeutuksessa on kyse paitsi menoleikkausten ja veronkorotusten välisestä valinnasta, myös siitä, mihin julkiset resurssit kohdistetaan. Mika Malirannan tuore Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa julkaistu pääkirjoitus korostaa, että aiemmat vahvat johtopäätökset menoleikkausten paremmuudesta ovat selvästi epävarmemmalla pohjalla kuin on usein ajateltu. Talouspolitiikassa jokaisella eurolla on vaihtoehtoiskustannus: esimerkiksi perintöveron poistoa ei voi arvioida irrallaan siitä, mitä vaihtoehtoisella verotulon käytöllä tai menetyksen kattamisella saavutettaisiin.

Suomen julkinen talous on epätasapainossa, mutta sopeutuksen keinoista ei seuraa yhtä yksiselitteistä johtopäätöstä kuin julkisessa keskustelussa usein annetaan ymmärtää. Laboren johtaja Mika Maliranta tarkastelee Kansantaloudellisen aikakauskirjan pääkirjoituksessa Suomen julkisen talouden sopeutuksen vaihtoehtoja tutkimusnäytön valossa.

Kirjoitus kokoaa kansainvälistä makrotaloustieteellistä tutkimusta julkisen talouden sopeutuksesta, verotuksesta, talouskasvusta ja sosiaalisesta liikkuvuudesta. Sen keskeinen viesti on, että talouspolitiikassa ei ole riittävää vertailla menoleikkauksia ja veronkorotuksia yleisellä tasolla. Olennaista on arvioida, mitä konkreettisesti leikataan, mitä verotetaan, mihin julkista rahaa käytetään ja mitä jää tekemättä.

Julkisen talouden sopeutus ei ole pelkästään yksinkertainen valinta menoleikkausten ja veronkorotusten välillä, vaan ennen kaikkea valinta lukuisten erilaisten vaihtoehtojen välillä rajallisten resurssien maailmassa, Maliranta sanoo.

Pääkirjoituksessa korostetaan vaihtoehtoiskustannusten merkitystä. Jokainen veronalennus, menolisäys tai leikkaus tarkoittaa samalla luopumista jostakin muusta. Siksi esimerkiksi perintöveron poistamista ei pitäisi arvioida vain sen mahdollisten kannustinvaikutusten näkökulmasta, vaan suhteessa siihen, mitä samalla rahalla voitaisiin saavuttaa muualla julkisessa taloudessa.

Malirannan mukaan myös menojen sisällöllä on ratkaiseva merkitys. Kaikki julkiset menot eivät ole samanlaisia talouskasvun tai hyvinvoinnin kannalta. Koulutus-, tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit sekä sosiaalista liikkuvuutta tukevat panostukset voivat vahvistaa pitkän aikavälin kasvua tavalla, jota pelkkä menotason tarkastelu ei tavoita.

Kirjoitus haastaa suoraviivaisen ajatuksen siitä, että menoleikkaukset olisivat julkisen talouden sopeutuksessa lähtökohtaisesti veronkorotuksia parempi vaihtoehto. Tutkimuskirjallisuuden perusteella vaikutukset riippuvat talouden tilanteesta, toimenpiteiden rakenteesta, politiikan uskottavuudesta ja siitä, mihin vaihtoehtoisiin käyttökohteisiin resurssit olisivat voineet kohdistua.

Malirannan johtopäätös on, että onnistunut julkisen talouden sopeutus edellyttää kriittistä suhdetta tutkimusnäyttöön sekä laajaa yhteiskunnallista ja poliittista sitoutumista. Sopeutuksen taloudellisia vaikutuksia ei voi arvioida irrallaan hyvinvointiseurauksista, kasvun edellytyksistä ja politiikan oikeudenmukaisuudesta.

Kirjoitus on laadittu Mika Malirannan roolissa Kansantaloudellisen aikakauskirjan toimituskunnan jäsenenä.

Julkaisu: Kansantaloudellinen aikakauskirja 122. vsk., 2/2026, s. 129–133.

Linkki julkaisun tiivistelmään.