1. T&Y-lehti
2. VM:n talousmalleja pitää arvioida kriittisesti

VM:n talousmalleja pitää arvioida kriittisesti

POLIITTISTEN PÄÄTÖSTEN vaikutuksia on jo pitkään arvioitu taloustieteellisillä menetelmillä, jotka tarjoavat osittain myös politiikan perustelut ja oikeutuksen.

Tällä hallituskaudella on kuitenkin nähty, miten syvästi pieleen vaikutusten arviointi voi mennä. Valtiovarainministeriön kasvuennusteet pettävät täydellisesti aina uudestaan, eikä Orpon hallituksen politiikalla tule 100 000 uutta työllistä lisää, vaan 100 000 uutta työtöntä. Tämä ei anna kovin hyvää kuvaa näiden mallien yhteensopivuudesta todellisuuden kanssa.

Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä kommentoi Helsingin Sanomille huhtikuussa 2026, että jos arvostelee ministeriön arvioita, tulee väittäneeksi taloustieteellistä tutkimusta virheelliseksi. Suuri osa kritiikistä on kuitenkin ollut tutkijoiden esittämää.

TARVITSEMME KRIITTISEMPÄÄ mallien ja oletusten vertailua sekä niiden käyttökelpoisuuden arviointia erilaisissa politiikkaskenaarioissa, laaja-alaiseen tutkimuskirjallisuuteen pohjaten. Tämä on myös tieteenfilosofisesti tärkeää, koska mikään malli ei pysty kuvaamaan kansantaloutta sellaisenaan – erilaisiin oletuksiin nojaaminen selittää talout­ta eri tavoin ja sopii eri tilanteisiin.

Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Ville-Pekka Sorsa totesi Suomen Kuvalehdessä toukokuussa 2026, että valtiovarainministeriön mallit todennäköisesti aliarvioivat menoleikkausten kielteisiä vaikutuksia ja että ministeriö sivuuttaa keskeisen kysymyksen käytettyjen laskentamallien valinnasta.

Kysymys on myös siitä, miten mallien sisältö rakennetaan kuvaamaan taloudellista todellisuutta. Esimerkiksi Uuden talousajattelun keskus UTAK on tuonut esille, että valtiovarainministeriön esimerkiksi menoleikkauksille ja veronkorotuksille käyttämät finanssipoliittiset kertoimet perustuvat suppeaan tutkimusnäyttöön, josta tehdään liian suoraviivaisia johtopäätöksiä. Tällä on luonnollisesti vaikutus myös kertoimien pohjalta tehtävään politiikkaan.

ORPON HALLITUKSEN POLITIIKKA osoittaa riskit, jotka liittyvät ontuvaan tai yksipuoliseen vaikutusarviointiin. Kun hallitus on lisännyt ihmisten epävarmuutta sekä heikentänyt kulutuskysyntää historiallisen rajuilla sosiaaliturvan ja julkishallinnon leikkauksilla myös viennin ollessa heikkoa, talouden heikentymisen ei pitäisi olla suuri yllätys. Jopa luottoluokittaja S&P:n tuoreessa analyysissa viitataan Suomen leikkauspolitiikan kasvua heikentävään vaikutukseen, joka näkyy yksityisen kulutuksen vähentymisenä sekä lisääntyneenä säästämisenä.

Talouspolitiikan teoreettiset perustelut sekä niille rakentuvat analyysimallit kaipaavat avoimempaa, kriittisempää ja perusteellisempaa julkista keskustelua.

NÄISTÄ SYISTÄ TALOUSPOLITIIKAN teoreettiset perustelut sekä niille rakentuvat analyysimallit kaipaavat avoimempaa, kriittisempää ja perusteellisempaa julkista keskustelua. Viime aikoina tästä on ollut useita rohkaisevia esimerkkejä.

Vähimmäisvaatimuksena pitäisi olla, että esimerkiksi sopeutuksen vaikutuksia arvioidaan laajemmin eri skenaarioiden pohjalta ja että finanssipoliittisten kertoimien vaihteluvälit tuodaan selkeästi esiin. Myös virheet on hyvä tunnustaa, varsinkin silloin kun tutkittua tietoa olisi ollut laajemmin saatavilla.