1. T&Y-lehti
2. New Deal herätti uusia isänmaanystäviä 1930-luvun Yhdysvalloissa

New Deal herätti uusia isänmaanystäviä 1930-luvun Yhdysvalloissa

1930-luvun kasvaneet valtionmenot loivat pohjan amerikkalaiselle isänmaallisuudelle ja valmiudelle palvella maata. Tämä osoitettiin tutkimuksessa, jonka aineisto kattoi miljoonia ihmisiä ja monia eri lähteitä.

Mitä tutkimus käsittelee

Yhdysvaltain 1930-luku muistetaan suuresta lamasta ja presidentti Franklin D. Rooseveltin New Deal -reformeista. New Deal toi liittovaltion näkyvästi osaksi kansalaisten arkea: se tarjosi työtä, lainoja, avustuksia ja sosiaaliturvaa.

Taloustieteilijät Bruno Caprettini ja Hans-Joachim Voth tarkastelevat vuonna 2023 julkaistussa tutkimuksessaan New Deal, New Patriots (2023) yllättävää seurausta New Deal -politiikasta. He kysyvät, voiko valtion antama tuki muokata kansalaisten asenteita – jopa vahvistaa isänmaallisuutta.

Tutkimus osoittaa, että niillä alueilla, jotka hyötyivät eniten New Deal -ohjelmien tuista, kansalaiset toimivat toisen maailmansodan aikana muita aktiivisemmin valtion hyväksi. He ostivat enemmän sotavelkakirjoja, liittyivät vapaaehtoisesti armeijaan ja saivat suhteellisesti enemmän kunniamerkkejä taistelukentillä.

Toisin sanoen: valtion antama apu talouskriisin aikana loi kokemuksen vastavuoroisuudesta – tunteen, että valtio ja kansa olivat samassa veneessä.

Miten tutkittiin

Caprettini ja Voth yhdistivät poikkeuksellisen laajan aineiston, joka kattoi miljoonia yksilöitä ja useita eri lähteitä. Tutkijat linkittivät toisen maailmansodan sotilasrekisterit Yhdysvaltain vuoden 1940 väestölaskentaan sekä tietoihin New Deal -ohjelmien alueellisesta rahoituksesta. Näin he pystyivät seuraamaan, miten 1930-luvun tuet näkyivät isänmaallisina tekoina myöhemmin.

Patriotismia mitattiin kolmella konkreettisella mittarilla:

1. Sotavelkakirjojen ostot
2. Vapaaehtoisten määrä asevoimissa ja
3. Sotilaiden saamat kunniamerkit.

Tutkimuksessa hyödynnettiin luonnollisia koeasetelmia. Esimerkiksi maataloustukien jakautuminen riippui osittain kuivuuksista ja siitä, oliko alueen kongressiedustaja maatalousvaliokunnassa.

Koeasetelman idea oli se, että sääolosuhteilla tai sillä, oliko alueen oma kongressiedustaja juuri maatalousvaliokunnassa, ei pitäisi kuitenkaan olla vaikutusta suoraan siihen, kuinka isänmaallisia asukkaat olivat. Siten näitä muuttujia voitiin käyttää instrumenttimuuttujina osoittamaan, että yhteys tukien ja patriotismin välillä oli syy–seuraussuhde, ei pelkkä sattuma.

Lisäksi tutkijat analysoivat yksilötasolla, ketkä olivat valmiimpia toimimaan valtion puolesta. Miehet, jotka olivat työllistettyinä valtion rakennusprojekteissa (Works Progress Administration, WPA), liittyivät vapaaehtoisina armeijaan useammin kuin muut. Samoin maanviljelijät, jotka olivat saaneet maataloustukea, ja asunnonomistajat, joiden lainat oli pelastettu Home Owners’ Loan Corporationin avulla, olivat keskimääräistä halukkaampia palvelemaan.

Mitä tutkimuksesta opittiin

Tutkimus tarjoaa vakuuttavaa näyttöä siitä, että hyvinvointipolitiikka ja isänmaallisuus voivat ruokkia toisiaan. Kun valtio auttaa kansalaisiaan vaikeina aikoina, se ei ainoastaan vahvista taloutta – se voi myös rakentaa yhteiskunnallista luottamusta ja yhteistä identiteettiä.

New Deal loi pohjan uudelle sosiaaliselle sopimukselle: valtio huolehti kansalaisista, ja kansalaiset vastasivat lojaalisuudella ja uhrautuvaisuudella, kun maa ajautui sotaan. Tämä näkyi erityisesti vapaaehtoisuutena ja valmiutena tehdä henkilökohtaisia uhrauksia yhteisen hyvän puolesta.

Caprettinin ja Vothin tulokset haastavat käsityksen isänmaallisuudesta vain tunneperäisenä ilmiönä. Niiden mukaan patriotismi voi olla myös rationaalinen ja vastavuoroinen reaktio koettuun oikeuden­mukaisuuteen.

Caprettinin ja Vothin tulokset haastavat käsityksen isänmaallisuudesta vain tunneperäisenä ilmiönä. Niiden mukaan patriotismi voi olla myös rationaalinen ja vastavuoroinen reaktio koettuun oikeudenmukaisuuteen. Kun kansalaiset näkevät, että valtio toimii heidän parhaakseen, he ovat valmiimpia tekemään osansa valtion puolesta.

Tutkimus muistuttaa, että valtion ja kansalaisten välinen luottamus ei synny juhlapuheissa vaan myös teoissa. Kun yhteiskunta pitää huolta jäsenistään, se voi kasvattaa sukupolven, joka ei ainoastaan usko omaan valtioonsa – vaan on valmis myös puolustamaan sitä. Tämä, jos jokin, tuntuu tärkeältä myös tämän päivän yhteiskunnissa.