1. T&Y-lehti
2. Taloustieteilijät eivät näe ideologisuuttaan

Taloustieteilijät eivät näe ideologisuuttaan

Suurin osa akateemisista taloustieteilijöistä uskoo arvioivansa talousväitteitä sisällön pohjalta, mutta laaja kansainvälinen vertailukoe kertoo muuta.

Apulaisprofessori Mohsen Javdani Simon Fraser -yliopistosta Kanadasta kertoo:

”Tässä tutkimuksessa halusimme selvittää, vaikuttaako ideologia akateemisten taloustieteilijöiden kantoihin taloudesta. Taloustieteen ideologisuus ja alan sisäinen ’puhdasoppisuus’ on puhuttanut paljon viime vuosina.

Minua aihe on kiinnostanut siitä asti, kun siirryin kotimaastani Iranista Kanadaan opiskelemaan ja sittemmin suorittamaan taloustieteen tohtorintutkintoa. Aloin kiinnittää huomiota siihen, miten kirjoissa ja kursseilla opetettiin valtavirran taloustieteeksi yleisesti kutsutun paradigman mukaan, eikä vaihtoehtoisia ajattelutapoja juuri käsitelty edes kriittisessä mielessä. Panin merkille, että taloustieteilijöillä oli positivistinen tieteenihanne: ajateltiin, että valtavirtainen taloustiede on ylivertainen ja objektiivinen ala, erityisesti verrattuna muihin yhteiskuntatieteisiin.

Kysymys on kiinnostava, mutta sitä ei ollut tutkittu kyllin uskottavasti määrällisin menetelmin. Halusin laatia aiheesta parhaiden standardien mukaisen satunnaistetun vertailukokeen.

Sain idean tutkimusasetelmaan, kun luin tasa-arvoa yhteiskunnassa käsittelevää kirjallisuutta, ja törmäsin kahteen sitaattiin Adam Smithiltä ja Karl Marxilta, joissa sanottiin käytännössä sama asia. Minua alkoi kiinnostaa, kuinka taloustieteilijöiden enemmistö suhtautuisi näihin lausumiin – Smithiä kun ihaillaan laajalti ja Marxiin suhtaudutaan epäillen.

Vaikuttaako lähde viestiin?

Aloin laatia koeasetelmaksi kyselyä, johon valikoin tunnetuilta valtavirtaa edustavilta taloustieteilijöiltä hankalasti jäljitettäviä sitaatteja. Väitteet käsittelivät monimutkaisia, ihmisiä poliittisesti jakavia kysymyksiä, kuten globalisaatiota tai tulonjakoa. Ajatukseni oli, että kontrolliryhmä saa nähtäväkseen sitaatit lähteistettynä oikein, ja koeryhmä saa nähtäväkseen samat sitaatit, mutta niiden esittäjäksi on nimetty uskottavasti ei-valtavirtainen tai ’heterodoksinen’ taloustieteilijä – muutamassa tapauksessa toisen tieteenalan edustaja.

Tarkoituksena oli siis selvittää, kuinka paljon lähde vaikuttaa viestiin. Kyselyssä oli myös taustakysymyksiä, ja vastaajilta kysyttiin, arvioivatko he taloustieteellisiä väitteitä vain sisällön, vain esittäjän vai molempien perusteella. Otin yhteyttä professori Ha-Joon Changiin, joka työskenteli tuolloin Cambridgen yliopistossa. Hän on arvostettu ei-valtavirtainen taloustieteilijä, ja uskoin saavani häneltä apua uskottavan ja pätevän koeasetelman luomisessa.

Lisäsimme tutkimukseen myös toisen verrokkiryhmän, jolle väittämät esitettiin ilman minkäänlaisia lähteitä. Kyselyn aluksi mainittiin vain, että sitaatti tulee arvovaltaisesta lähteestä. Tämä ryhmä otettiin mukaan siksi, että halusimme erotella ideologiasta johtuvat vinoumat auktoriteettivinoumista.

Tutkimusavustajani etsivät 19 maasta taloustieteiden laitosten sivuilta yhteystietoja, ja otimme mukaan ne vastaajat, jotka vastasivat koko kyselyyn. 2 900 vastaajan otos oli suuri, tutkijoiden taustainstituutiot hyvin moninaisia ja tulokset puolestaan selkeitä ja merkitseviä.

Miehillä ja oikeistolaisilla eniten vinoumaa

Tutkimus näytti yksiselitteisesti, että samoja väittämiä hyväksyttiin merkittävästi harvemmin, jos lähteeksi oli merkitty ei-valtavirtainen taloustieteilijä tai jos lähdettä ei ollut mainittu. Vastanneista 82 prosenttia sanoi arvioivansa väitteitä vain sisällön perusteella, mutta tulokset sanoivat ihan muuta. Lähteen merkitys oli peräti suurempi niiden vastaajien kesken, jotka kysyttäessä sanoivat perustavansa väitteiden arvioinnin pelkkään sisältöön.

Samoin havaitsimme, että itsearvioitu poliittinen suuntautuminen vaikutti. Mitä oikeistolaisempi vastaaja, sitä suurempi vaikutus lähteellä oli, vaikka oikeistolaisiksi identifioituvat vastasivat arvioivansa väitteitä sisällön perusteella selvästi useammin kuin vasemmalle itsensä asettavat. Samoin lähteen muuttaminen vaikutti enemmän miesten kuin naisten vastauksiin.

Kysely osoitti, että akateemiset taloustieteilijät ympäri maailman tapaavat olla sokeita omille ennakkokäsityksilleen. Kun artikkeli valmistui, tarjosin sitä kahteentoista arvostetuimpaan valtavirtaisen taloustieteen julkaisuun. Kymmenessä artikkeli hylättiin suoraan toimittajien toimesta. Mainitsen tämän, koska tämä korostaa tutkimuksen löydöksiä ja perustelut olivat hyvin paljastavia. Esimerkiksi American Economic Review -lehdestä sanottiin, että he eivät hyväksy koehenkilöiden harhauttamista tutkimusmetodina. Lehden päätoimittaja oli kuitenkin julkisesti ylistänyt tutkimusta, jossa selvitettiin syrjintää työmarkkinoilla tekaistujen ansioluetteloiden avulla. Hylkäyspäätös piti tästäkin huolimatta. Jos ei pidä tutkimuksesta, aina voi keksiä tekosyyn.

Jotkut kollegat uhkasivat tärvellä urani, kun olin kehdannut tutkia tätä.

Ideologisia vinoumia tutkittaessa on välttämätöntä, että tutkimuksen päämäärä ei vaikuta sen tuloksiin. Menetelmämme saivat myös yliopiston eettiseltä lautakunnalta hyväksynnän. Jotkut kollegat uhkasivat tärvellä urani, kun olin kehdannut tutkia tätä. Julkaisemiseen meni lopulta kolme vuotta, mutta olin onneksi saanut jo vakituisen viran yliopistossa.

Olemme nyt tehneet tutkimuksen, jossa samaa vinoumaa tutkitaan taloustieteen opiskelijoilla. Artikkeli on vasta arvioinnissa, mutta senkin löydökset kertovat tieteenalan yksituumaisuudesta. Mitä pidemmälle opinnoissa etenee, sitä suurempi on ideo­loginen vinouma.”