1. T&Y-lehti
2. Liike-elämä- ja valtio-ohjausmyönteisyyttä vastaan taloustieteellä ja markkinamyönteisyydellä

Liike-elämä- ja valtio-ohjausmyönteisyyttä vastaan taloustieteellä ja markkinamyönteisyydellä

Markkinatalousmyönteinen päättäjä ei kuitenkaan edistä yrityksiä tuilla vaan selkeillä pelisäännöillä, joihin kuuluu kilpailulainsäädännön armoton soveltaminen. Jos julkinen toiminta tavalla tai toisella ostetaan yksityisiltä yrityksiltä, on päättäjän varmistettava, ettei yrityksille synny ylisuuria voittoja.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtajana ja Jyväskylän yliopiston taloustieteen professorina toimiva Maliranta on ansioitunut yritysten sekä toimi- ja työpaikkojen dynamiikan tutkija. Yritys- ja työntekijätietojen toistuvaismittauksia koskeva tutkimus, ei vähiten Suomessa tehtävä, johti 1990-luvun jälkeen uusiin ja hätkähdyttäviin tietoihin yritys- ja työmarkkinakentän dynamiikasta eri maissa. Monille yllättävästi Suomi ja muut Pohjoismaat, joiden puutteellista markkinaorientaatiota laajalti moitittiin, osoittautuivat varsin dynaamisiksi kansainvälisessä vertailussa. Kattavaa ja korkeatasoista rekisteriaineistoa hyödyntävä taloustieteellinen tutkimus osoitti monet vankat ennakkoluulot vääriksi.

Sosiaalista mediaa seuraaville Maliranta on tullut tutuksi aktiivisena keskustelijana niin Facebookissa kuin Twitterissäkin ja viime vuosina myös yhdessä EVAn toimitusjohtajan Matti Apusen kanssa toimitetuista podcasteista. Monista suomalaisista taloustieteilijöistä poiketen Maliranta myös uskaltaa olla selkeä poliittisista preferensseistään. Vankempaa tunnustuksellista oikeistososiaalidemokraattia saa Suomesta hakea.

Liike-elämämyönteisyys ei ole sama kuin markkinatalousmyönteisyys

Maliranta tiivistää näkemyksensä markkina-, liike-elämä- ja myös valtio-ohjausmyönteisyydestä oheiseen kuvioon, jossa eri myönteisyydet sijoittuvat kehälle markkinamyönteisyys-tulontasaus-nelikentän ympärille. Kuvio on raikas – siitä esimerkiksi ilmenee, että liike-elämämyönteisyys on varsin lähellä suunnitelmataloutta – vaan ei ongelmaton. Tuloerojen kaventaminen voi näet olla toimivan markkinatalouden perusedellytys, eli se ei välttämättä ole siihen nähden eri ulottuvuus. Esimerkiksi yleistä ja verovaroin rahoitettua peruskoulutusta voidaan käsitteellistää nimenomaan toimivan markkinatalouden perusedellytyksenä. Toki sitä voi sekä ajatella että perustella monista muistakin näkökohdista. Malirannalle on kuitenkin erityisen tärkeää, että markkinamyönteisyyttä on mahdollista paikantaa niin oikeiston kuin vasemmistonkin parista.

Maliranta löytynee kuviossa pohjoisen ja luoteen välistä eli on markkinamyönteinen ja hieman, vaan ei kovin tulontasaukseen kallellaan. Tähän yksinkertaistettuun kuvioon sijoittunen itse markkinamyönteiseksi mutta vahvemmin tulontasaukseen taipuvaiseksi eli jonnekin lännen ja luoteen väliin. En kuitenkaan välttämättä haluaisi sijoittaa kehälle itseäni, koska suhtautumiseni markkinoihin riippuu kovasti siitä, minkä tuotteen markkinoista puhutaan – vrt. kampaamopalvelut ja vankeinhoito. Maliranta itse toki tämän ymmärtää, mutta suuri yleisö sen paremmin kuin päätöksentekijätkään eivät välttämättä ymmärrä, että valinta markkinaratkaisun ja julkisen väliintulon välillä on moniulotteisempi ongelma.

Pamfletti kattaa monia alueita, jotka ovat julkistalouden kursseja käyneelle tuttuja. Alku- ja loppuluvun välillä käsitellään liike-elämä- ja valtio-ohjausmyönteisyyttä, tulonjaon reiluutta, markkinoiden ja markkinasääntelyn epätäydellisyyksiä sekä yrityksen asemaa kansantaloustieteessä. Malirannan usein 1. persoonapronominin muodossa kirjatut näkemykset noudattavat laajalti kansantaloustieteen valtavirtaa, ja tekstiä ryydittää vetoaminen tutkimuskirjallisuuteen ja jopa Marseljeesiin.

Kriittisiä huomautuksia

Joskus kuitenkin Malirannan ajatus tai ainakin kielikuva on turhankin lennokas. Esimerkiksi sivulta 25 löytyy minulle vieras, mutta julkisessa keskustelussa liiankin tavanomainen mainita “kansantalouden elintasosta”. Kansantalous ei ole hyvinvointianalyysin subjekti, se ei elä, eikä sillä ole elintasoa, vaan ihmisillä on elintaso. Mitä on kansantalouden parempi taloudellinen menestys? (s. 27). Kansantalous on ehkä tässä kielikuva, joka oikeasti viittaa henkeä kohti laskettuu keskiarvoon, mutta se ei ole taloustieteen teoriassa yksiselitteinen tavoite. Maliranta olisikin voinut selkeämmin tuoda esiin sen, että kansantaloustieteen keskiössä on ihmisten, ei yritysten, kansantalouksien saatikka valtioiden hyvinvointi.

Selittäessään miksi politiikka ei aina kykene korjaamaan markkinoiden epäonnistumisia Maliranta tekee kulttuuriteon kansanomaistamalla yhden taloustieteen teorian keskeisistä saavutuksista viime vuosisadalla eli Kenneth Arrow’n nk. mahdottomuusteoreeman. Vuoden 1972 talousnobelisti Arrow osoitti, että on mahdotonta yhdistää yksityisten ihmisten rajoittamattomat preferenssit tavalla, joka täyttää muutamat varsin yksinkertaiselta kuulostavat vaatimukset, jotka voidaan asettaa hyvälle päätöksentekomekanismille.

Arrow tunnetaan myös ns. yleisen tasapainoteorian toisena pääarkkitehtinä (Gérard Debreun ohella). Siinä osoitetaan, että useiden reunaehtojen vallitessa markkinatalous saavuttaa hintojen sopeutumisen kautta tasapainotilan. Arrow itse kuitenkin piti suurimpana saavutuksenaan nimenomaan noiden reunaehtojen luonnehtimista ja kirjoitti esimerkiksi artikkelin, jonka otsikko “A cautious case for socialism” ei välttämättä ensi sijassa viittaa markkinafundamentalismiin.

Yhtenä ensimmäisistä taloustieteilijöistä Arrow oivalsi myös, että sosiaalivakuutukset ja laajemmin hyvinvointivaltio ovat tapoja, joilla yhteiskunnat ovat reagoineet markkinoiden epätäydellisyyksiin.

Tälle kriittiselle lukijalle Malirannan julkaisusta huokuu osin vanhakantainen näkemys tuotannosta. Sen voi karkeasti kiteyttää näin: vain ulkomaiselle ostajalle myyty, yksityisessä yrityksessä tuotettu esine on oikeaa tuotantoa. Yksityisille palveluille on nykyään keksitty rooli, mutta vain koska vientiyritysten kustannuksista suuri osa koostuu kotimaisten palveluiden käytöstä aiheutuvista kustannuksista. Julkinen sektori on tässä tarinassa lähinnä kuluerä.

Ruotsissa toimivalle taloustieteilijälle pamfletissa esiintyvä Ruotsi-suitsutus (esim. “Ruotsissa […] markkinatalouden versiopäivitykset ovat edenneet muutamia aimo harppauksia Suomen edellä”) ei ole aivan ongelmatonta. Ruotsista esimerkiksi käytännössä puuttuvat toimivat asuntovuokramarkkinat. Koska kaikkien on asuttava jossakin ja asuminen on keskeisiä yksityisiä menoeriämme, ei tämä ero – missä Suomi siis on aimo harppauksia Ruotsia edellä – ole triviaali. Sitä epäilevät toivotan tervetulleiksi Tukholmaan etsimään vuokra-asuntoa.

Yritystoiminnan ylistämisessä Maliranta käyttää verrattain lennokasta kieltä, kuten sivulla 57: “Näyttää siltä, että yritykset ovat markkinavoimien virtalähde, kansantalouden keskeinen ajuri, markkinoiden herkkäkuuloinen havainnoitsija, asiakkaiden tuntojen tulkki ja tulojen luoja.” Näin runollinen yritysten ylistys saattaisi erehdyttää lukijan pitämään yrityksiä Malirannan intohimon varsinaisena kohteena pikemmin kuin tämän oikeaa kohdetta eli markkinataloutta.

Lisää esimerkkejä olisi kaivattu

Kirjassa olisi ollut hyödyllistä käsitellä enemmän konkreettisia ja ajankohtaisia esimerkkejä siitä, missä valintaa joudutaan tekemään valtio-ohjaus-, liike-elämä- ja markkinamyönteisyyden välillä.

Meneillään oleva sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) uudistus, joka on Suomen itsenäisyyden ajan suurimpia institutionaalisia muutoksia, mainitaan pamfletissa ainakin kolme kertaa mutta kuitataan joka kerta vain lyhyillä maininnoilla, kuten sivulla 52: “Kansantaloustieteellä on siis tärkeää kerrottavaa myös Suomessa ajankohtaiseen sote-uudistukseen. Kysymys on kuitenkin niin laaja ja monitahoinen, että tämä kirja ei ole sen käsittelypaikka.”

Suuri osa sote-uudistuksen ongelmakohdista on juuri markkina- ja liike-elämämyönteisyyden eroissa. On esimerkiksi silmiinpistävää, että lakisääteiset ( ja Suomessa varsin kattavat) työterveyspalvelut ovat jääneet laajalti vaille huomiota sote-uudistuksen eri vaiheissa, vaikka niiden markkinoissa on runsaasti huolestuttavia piirteitä. Tilanne, jossa kaikki terveyspalvelut siirretään yhtiömuotoon ja vahvasti keskittynyt työterveysala on asemoitunut poimimaan rusinat (= heidän palveluitaan jo käyttävät verrattain terveet työikäiset) pullasta on kovin erilainen kuin esimerkiksi sellainen tilanne, jossa pienet osuustoiminnalliset terveystiimit tarjoavat perusterveydenhoidon palveluita. Minusta yksi merkittävä lisäsyy vastustaa viime vuonna perustuslakivaliokunnan käsittelyssä kaatunutta hallituksen esitystä perustuukin nimenomaan terveyspalveluiden epätäydellisen kilpailun haittoihin. Sote-uudistuksella olisi varsin helppoa konkretisoida ero liike-elämä- ja markkinamyönteisyyden välillä.

Suomesta on löydettävissä viime vuosikymmeniltä kosolti esimerkkejä siitä, miten liike-elämämyönteisyyttä on erehdytty pitämään markkinatalousmyönteisyytenä. Esimerkeiksi nimenomaan sitä koskevan kansantaloustieteen analyysin selkeyden vuoksi kelpaisivat Postipankin muuttaminen ensin Leoniaksi ja myynti myöhemmin Sammolle, tai Suomen päätös, useista muista maista ja taloustieteilijöiden vahvasta suosituksesta poiketen, olla huutokauppaamatta matkapuhelinten 3G-toimilupia.

Vielä yhden esimerkin tarjoaisi se, että useat oikeistolaiset taloustieteilijät vaativat meillä yliopistohin lukukausimaksuja. Miten niiden taso tulee asettaa? Tuleeko juristin ja diplomi-insinöörin tutkinto hinnoitella samoin kuin kirjastonhoitajan tai sosiaalityöntekijän? Tai tulisiko hinnan antaa muodostua huutokaupan kautta? Miten markkinatalousmyönteinen vastaisi näihin kysymyksiin?

Kommentoidessani pamflettia sen julkistustilaisuudessa pohdin, kenelle Maliranta on teesinsä suunnannut. Tässä esitetyistä huomautuksista huolimatta pamfletti ansaitsee tulla laajasti luetuksi ja ymmärretyksi. Sopivaa kohdejoukkoa lienevät kaikki, jotka työnsä tai yhteiskunnallisen kiinnostuksensa vuoksi käyvät ja seuraavat talouspoliittista keskustelua. Pamfletti antaa monia hyviä lukuvinkkejä niille, jotka haluavat tarkemmin perehtyä kysymyksiin nimenomaan taloustieteen tutkimuskirjallisuuden kautta. Siitä myös huokuu valtava innostus ja usko taloustieteen mahdollisuuksiin ymmärtää maailmaa ja miksei myös muuttaa sitä parempaan suuntaan.

Julkaisu PDF-muodossa