1. T&Y-lehti
2. Raha ei pilaa taiteilijan työtä

Raha ei pilaa taiteilijan työtä

Uusia kulttuurin suurkuluttajia saadaan vain pitkäjänteisellä yleisötyöllä, sanoo kulttuurialan yrittäjä Disa Kamula.

Mitä ajatuksia kansijuttumme herätti kulttuurialan ammattilaisessa?

”Juttu kertoi hyvin kulttuurisen hyvinvoinnin mittaamisen ongelmasta. Bruttokansantuote ja lisäeurot mittareina taiteen hyvinvointivaikutuksille ovat lähtökohtaisesti väärät. Se, mikä tästä jutusta puuttui, oli esimerkiksi Museoliiton alkuvuodesta 2023 tekemä tutkimus yhden museokäynnin hyvinvointivaikutuksesta ihmisen elämään. He ovat mitanneet sen euroissa: se on 864 euroa per käynti.”

Mahtuuko puhe tuottavuudesta ja tehokkuudesta taiteeseen?

”Olikohan se Einstein joka sanoi, että jos hänellä olisi tunti aikaa pohtia, miten pelastaa maailma, hän käyttäisi tunnista 55 minuuttia ongelman miettimiseen ja 5 minuuttia ratkaisun tekemiseen. Minä lähtisin tästä näkökulmasta miettimään, mitä tuottavuus ja tehokkuus tarkoittavat, ja miten niihin päästään. Parempi on pistää jarrut pohjaan ja yrittää päästä eroon hälystä ja tehokkuuden vaatimuksesta, jotta oikeasti osataan ratkaista oikea ongelma siinä vähässä ajassa, mikä meillä on. ”

Olet kertonut, että monet taiteilijat karsastavat rahasta puhumista. Minkä takia?

”Siinä on joku riippumattomuuden harha, että jos taiteesta saisi palkkaa, sitä tekisi jotenkin toisin tai ei olisi niin riippumaton. Se liittyy myös identiteettiin: moni pohtii, olenko oikea taiteilija ja voinko pyytää työstäni rahaa. Olen puhunut pitämissäni työpajoissa taiteilijoille siitä, että se, että saa työstänsä rahaa, ei pilaa sitä työtä. Se kertoo, että olet tehnyt työsi hyvin.”

Kulttuurin suurkuluttajia ovat keski-ikäiset tai sitä vanhemmat naiset. Miten sinä kasvattaisit vaikkapa teatterien yleisöjä?

”Koko alan pitäisi panostaa nuoriin ja teatterikasvatukseen. Loistavia esimerkkejä tästä ovat Nuori näyttämö -projekti, jossa ammattiteatterit avaavat ovensa nuorille harrastajille, sekä Taidetestaajat. Näitä lisää. Ja pois se odotus, että toimien pitäisi näkyä jo ensi vuoden lipunmyynnissä. Tulokset näkyvät vasta kymmenen vuoden päästä, mutta näin kasvaa sellaisia suomalaisia, jotka käyvät teatterissa vielä keski-ikäisinäkin.”

Jutussa puhutaan kulttuurin vaihtoehtoiskustannuksesta, eli siitä, mitä muuta kulttuuriin käytetyllä ajalla tai rahalla voisi tehdä. Mitä ajattelit siitä?

”Olin kerran ison pohjoismaisen tutkija- ja taiteilijaverkoston tapaamisessa, jossa vierailulla ollut islantilainen poliitikko kysyi, missä ihmiset olisivat, jos eivät täällä. Lähdimme pohtimaan, että he voisivat olla kesälomailemassa tai viettämässä laatuaikaa perheensä kanssa, mutta sen sijaan he olivatkin tapahtumassamme. Se on jotenkin aika iso asia.