Työperäinen maahanmuutto – uhka vai mahdollisuus
Suomen väestö vanhenee. Työperäisestä maahanmuutosta on haikailtu ratkaisua demografiseen ja taloudelliseen huoltosuhteeseen. Mutta pystymmekö hyödyntämään maahanmuuttajia? Syntyykö Suomeen kahdet eriarvoiset työmarkkinat?
Ennen vanhaan suomalainen kaunis nainen oli ainoa syy, jonka perässä koulutettu ulkomaalainen mies suostui muuttamaan Suomeen. Brasilialaisen Carlos Carraran piti tulla Suomeen vain vaihto-opiskelijaksi syksyllä 2015 pystyäkseen paremmin vetämään sukunsa insinööritoimistoa. Historia oli ollut Carraran pääaine yliopistossa ja siihen asti hän oli vain opettanut ainetta koulussa julkaisten koulukirjojakin.
Automaatioinsinööriopintojen ohessa Carrara ihastui suomalaiseen, joka sai hänet muuttamaan takaisin Suomeen 2018 tosimielellä. Vaikka avioliitto ei kestänyt, Carrara näki vaikeaksi palata kotikaupunkiinsa São Pauloon kotimaansa poliittisen ja taloudellisen tilanteen takia. Koronapandemian takia Carrara on nyt yhä vakuuttuneempi, että teki oikean päätöksen.
Elettyään muutaman kuukauden Kelan tuilla Carrara koki moraaliseksi velvollisuudekseen ottaa vastaan vaikka sitten koulutusta vastaamatonta työtä. Kesällä 2019 mies aloitti siivoojana ja henkilökohtaisena avustajana. Hän kuvailee siivoustyön palkkojen penäämiseen menneen yhtä paljon aikaa kuin itse siivoamiseen. Ratkaiseva apu löytyi vasta, kun Carrara liittyi JHL-ammattiliittoon.
Avustaminen sen sijaan sujui hyvin ja oli mieleistä. Carrara korostaa, miten tärkeätä on antaa mahdollisuus töille, jotka eivät ole ykkösvaihtoehto.
– Jos osaa suomea tai edes englantia, aina on mahdollisuus. En voi vaatia, että minun täytyy saada olla opettaja tai insinööri myös Suomessa.
Nykyään Carrara opiskelee lähihoitajaksi Tredussa. Opetus on suomen kielellä, mikä auttaa kielitaidon parantamisessa. Hän toimii yhä henkilökohtaisena avustajana viikonloppuisin ja osallistuu henkilökohtaisten avustajien ay-verkoston rakentamiseen.
Ulkomaalaistaustainen työvoima
Vuonna 2020 Suomessa oli 367 417 ulkomailla syntynyttä ulkomaalaistaustaista maahanmuuttajaa (molemmat tai ainoa tunnettu vanhempi syntyneet ulkomailla). Tiedetään myös, että 2019 työllisyysaste heidän joukossaan oli 57,1 prosenttia 18–64-vuotiaista. Haasteena luvun laskemisessa on ylipeitto, eli rekisteröidään myös ihmisiä, jotka ovat muuttaneet pois maasta. Todellinen luku on arviolta viisi prosenttiyksikköä suurempi. Vertailun vuoksi: suomalaistaustaisten työllisyysaste oli 73,6 prosenttia.
Kukaan ei tiedä, kuinka monta työperusteista maahanmuuttajaa Suomessa on, koska Tilastokeskuksen tilastoihin ei pystytä yhdistämään tietoja maahanmuuton syistä. Suuri osa muuttajista myös muuttaa pois jonkin ajan kuluttua.
Moni ulkomaalaistaustainen on ylikoulutettu työtehtäviinsä nähden.
Ulkomaalaistaustaisten asema työmarkkinoilla on huonompi, kertoo erityisasiantuntija Antti Kaihovaara työ- ja elinkeinoministeriön Kotoutumisen osaamiskeskuksesta.
– Hyväksikäyttötapauksia ilmenee ja työmarkkina-asema on huonompi. Keskipalkat ovat 85 prosenttia suomalaistaustaisten keskipalkoista. Toki ollaan erilaisissa ammateissa, mikä voi selittää osan erosta.
Määräaikainen ja osa-aikainen työ ovat ulkomaalaistaustaisilla selvästi yleisempiä. Moni on myös ylikoulutettu työtehtäviinsä nähden. Kaksi suurinta toimialaa, missä ulkomaalaistaustaiset työskentelevät, ovat hallinto- ja tukipalvelut (siistijät yms.) sekä terveys- ja sosiaalipalvelut. Seuraavaksi yleisimmät ammattialat ovat majoitus ja ravitsemustoiminta, sitten teollisuus sekä rakentaminen. Näistä terveys- ja sosiaalipalvelut on ala, joilla muodollinen pätevyys korostuu.
– Sote-työntekijöitä tarvitaan paljon, mutta siellä on tiukat kriteerit tutkinnoista ja kielitaidosta. Esimerkiksi osa filippiiniläisistä hoitajista pääsee työskentelemään alkuun vain avustavina hoitotyöntekijöinä, koska heillä ei ole Suomessa tunnustettua ammattitaitoa tai kielitaitoa. Automaattinen pudotus. Pitäisi aloittaa hoitoapulaisena ja työn ohella käydä täydennyskoulutuksessa.
Suomessa on OECD-maista suurin pula koulutetuista työntekijöistä.
Suomessa on OECD-maista suurin pula koulutetuista työntekijöistä, Kaihovaara toteaa.
– Työvoimapula ei ole kokonaan ratkaistavissa työperäisellä maahanmuutolla, koska tarvittavat volyymit ovat niin isoja. Väkeä ei ole tulossa niin paljon. Se voi kuitenkin olla osa ratkaisua.
Halpatyövoimaako?
Joskus esitetään, että työntekijäpula tietyillä aloilla johtuu surkeasta palkkatasosta, ja että suomalaisia löytyisi kyllä tekemään töitä, jos korvaus olisi asiallinen. Pelätään paitsi maahanmuuttajien taloudellista hyväksikäyttöä myös kotoperäisen työvoiman palkkojen laskevan.
Laboren tutkimusohjaaja Hannu Karhunen ei jaa näitä pelkoja.
– Kyllä osaajille ja muille työntekijöille maksetaan samaa palkkaa kuin suomalaisillekin, muutenhan he voisivat mennä kilpailijalle töihin. Aina voi toki ilmaantua ikäviä yksittäistapauksia, mutta ne eivät saisi hallita suomalaista keskustelua. Eikö meillä ole muka olemassa toimivia instituutioita väärinkäytösten havaitsemiseksi?
Kielitaito on Karhusen mukaan ulkomaalaistaustaisen osaajan suurin kompastuskivi hänen pyrkiessään työllistymään koulutuksensa mukaisesti.
– Kieliongelmat ovat luultavasti keskeisiä, sillä kaikilla työpaikoilla ei välttämättä voida siirtyä käyttämään englannin kieltä. Lisäksi julkinen sektori on ongelmallinen työllistäjänä, sillä siellä vaaditaan suomen ja ruotsin kielten taitoa.
Karhusen mielestä on kuitenkin kansantalouden etu, että Suomeen saadaan tuottavia työpaikkoja.
– Tästä näkökulmasta on erittäin hyvä, että Suomeen saadaan osaajia ulkomailta, jotta ”talouden piirakka” kasvaa eikä tyrehdy työvoimapulaan. Pelko siitä, että palkat laskevat ulkomaalaisten osaajien myötä on turha. Tällainen vastakkainasettelu ei ole järkevää etenkään, kun puhutaan osaajista, jotka voivat vaihtaa maata tarpeen tullen. Ja kyllä me tarvitsemme tekeviä käsiä laajasti tähän maahan.
Tutkimus tukee Karhusen näkemyksiä koulutetun työvoiman suhteen. Korkeasti koulutetut maahanmuuttajat voivat lisätä yritysten tuottavuutta ja innovaatioita (Edo, 2019). He tuovat mukanaan valmiin koulutuksen lisäksi myös mahdollisuuden hyödyntää esimerkiksi ulkomaalaista teknologiaa ja verkostoja, joista myös paikalliset korkeasti koulutetut voivat hyötyä (Bernstein et al. 2019).
Tanskan, Saksan ja Sveitsin opetukset
Vuodesta 2004 eteenpäin naapurimaissa asuvat EU:n kansalaiset ovat saaneet kulkea päivittäin rajan yli ja työskennellä Sveitsin rajakunnissa sijaitsevissa yrityksissä. Rajatyöntekijöiden määrä saattoi nousta kymmeneen prosenttiin raja-alueiden työvoimasta. Yllättäen paikallisten korkeasti koulutettujen työntekijöiden palkat nousivat viidellä prosentilla verrattuna sisämaan paikallisiin. Rajapolitiikkamuutoksen jälkeen yrityksillä oli kannustimet luoda uusia työpaikkoja korkeasti koulutetuille työntekijöille, joista oli aiemmin Sveitsin työmarkkinoilla ollut pulaa. Beerli et al. (2021) osoittavat lisäksi, että raja-alueilla toimineet yritykset laajenivat, paransivat tuottavuuttaan ja innovoivat enemmän esimerkiksi patenttihakemuksien tai tuoteinnovaatioiden määrässä mitattuna.
Pakolaisten ilmaantuminen nosti palkkoja.
Matalapalkka-aloilla tutkimustulokset vaihtelevat. Tanskalaisessa tutkimuksessa (Foged ja Peri, 2016) havaittiin, että pakolaisten ilmaantuminen työmarkkinoille 1990-luvulta lähtien päinvastoin nosti alhaisen koulutustason kantaväestön tuloja. He nimittäin siirtyivät työpaikkoihin ja ammatteihin, joissa oli tarpeen kommunikoida enemmän, ja joissa tanskan kielen taito oli siis eduksi. Näistä töistä myös maksettiin paremmin.
Toisaalta, kun Saksa salli 1991 tšekkiläisten työntekijöiden työskentelyn yli rajan Saksan rajakunnissa, ei mennyt kuin kaksi vuotta, kun jopa 10 prosenttia rajakuntien työvoimasta koostui tšekeistä. Vertaamalla raja-alueita samankaltaisiin kauempana oleviin alueisiin ennen ja jälkeen politiikkamuutoksen, Dustmann et al. (2017) huomasivat merkittävän laskun paikallisväestön palkoissa ja työllisyydessä. Yhden prosenttiyksikön nousu tšekkiläisen työvoiman määrässä laski paikallisten työllisyyttä noin yhdellä ja palkkoja noin 0,1 prosentilla. Vaikutus oli suurempi matalasti koulutetuille paikallisille.
Erot Tanskan ja Saksan työmarkkinoiden joustavuudessa voivat osin selittää erilaisia lopputulemia. Tanskassa vaihtuvuus työpaikoilla on korkeaa, työntekijän palkkaus halpaa ja sopiminen paikallisempaa (Foged ja Peri, 2016), kun taas Saksassa työmarkkinat ovat huomattavasti jäykemmät (Glitz, 2012).
Yllättäen työntekijöiden hyvät oikeudet kuten korkea minimipalkka ja yleissitovat työehtosopimukset ynnä korkea sosiaalituen taso voivat hidastaa paikallisten työntekijöiden sopeutumista maahanmuuton aiheuttamaan työn tarjonnan shokkiin (Edo, 2019).
Lähetetyt työntekijät Suomessa
Lähetetyt työntekijät ovat oma lukunsa. He eivät näy kohdemaan maahanmuuttotilastoissa, sillä he asuvat virallisesti yhä kotimaassaan. Tästä syystä lähetettyjen työntekijöiden määrää ei tiedetä tarkkaan. Suomessa heitä uskotaan olevan vuosittain 10 000–30 000 (Kuosmanen ja Meriläinen, 2021).
Kuosmanen ja Meriläinen (2021) tarkastelevat EU:n laajenemisen vaikutuksia Suomen rakennussektorilla, jossa lisääntynyt maahanmuutto koostui pääosin lähetetyistä työntekijöistä. Lähinnä Virosta tulleet lähetetyt työntekijät työskentelivät lähellä Helsinkiä osin siitä syystä, että lautat Viron ja Suomen välillä kulkivat ainoastaan Helsinkiin. Helsinki saattoi myös muusta syystä olla vetovoimainen, minkä takia tutkimusasetelmassa hyödynnetään lisäksi rakennusalan sisäistä vaihtelua ammattivaatimuksissa. Lähetettyjen työntekijöiden oli vaikeampi työskennellä sähköasentajina Suomen vaatimuksista johtuen, kun taas esimerkiksi rakentajan tai kirvesmiehen ammateissa muodollisia vaatimuksia ei ollut. Paikalliset rakennusalan työntekijät, jotka kilpailivat ulkomaalaisen työvoiman kanssa enemmän, menettivät vuosiansioistaan noin yhden kuukauden palkan ja olivat keskimäärin noin viisi päivää enemmän työttöminä suhteessa työntekijöihin, jotka työskentelivät joko sähkömiehinä tai kauempana Helsingistä. Negatiivinen shokki ansiotuloihin oli välitön ja pysyvä: maahanmuuttajien kanssa kilpailleet paikalliset eivät yli kymmenen vuoden tarkasteluajanjakson aikana saavuttaneet sähkömiesten ja Helsingin ulkopuolella työskentelevien tulokehitystä.
Kirjoittaja
- Susanna Bell
- T&Y-lehden toimituspäällikkö
- Puh. +358-40 940 2833
- susanna.bell@labore.fi
Kirjallisuus
Beerli, A., Ruffner, J., Siegenthaler, M. & Peri, G. (2021), The Abolition of Immigration Restrictions and the Performance of Firms and Workers: Evidence from Switzerland, American Economic Review, 111 (3): 976–1012.
Bernstein, S., Rebecca, D., McQuade, T. J. & Pousada, B. (2019), The Contribution of High-Skilled Immigrants to Innovation in the United States, Working Paper.
Dustmann, C., Schönberg, U. & Stuhler, J. (2017), Labor Supply Shocks, Native Wages, and The Adjustment of Local Employment, The Quarterly Journal of Economics.
Edo, A. (2019), The Impact of Immigration on the Labor Market, Journal of Economic Surveys, 33: 922–948.
Foged, M. & Peri, G. (2016), Immigrants’ Effect on Native Workers: New Analysis on Longitudinal Data, American Economic Journal: Applied Economics, 8 (2): 1–34.
Glitz, A. (2012), The Labor Market Impact of Immigration: A Quasi-Experiment Exploiting Immigrant Location Rules in Germany, Journal of Labor Economics, 30(1), 175–213.
Kuosmanen, I. (2021), Maahanmuuton vaikutukset paikallisten työllisyyteen ja palkkoihin, Policy Brief 3/2021, Geneven yliopisto.
Kuosmanen, I. & Meriläinen, J (2021), Labor Market Effects of Open Borders: Lessons from EU Enlargement, Working Paper.
Maahanmuuttovirasto.