1. T&Y-lehti
2. Työuria voi pidentää myöhentämällä eläköitymistä

Työuria voi pidentää myöhentämällä eläköitymistä

Viisitoista vuotta sitten olin juuri päässyt ylioppilaaksi ja pohdin tulevaisuutta. Mietin välivuotta opinnoista, joka tarkoittasi työkokemuksen kartuttamista ja oman rahan ansaitsemista, mutta toisaalta opiskelukin oli ollut kivaa, joten sekin oli vaihtoehto.

Jos olisin kysynyt ekonomistilta apua tähän päätökseen, niin todennäköisesti neuvona olisi ollut jatkaa lukiosta suoraan yliopistoon, valmistua nopeasti ja mennä ”oikeisiin töihin”. Neuvohan on varsin hyvä, koska koulutuksen jälkeen palkka on parempi ja kansantalouskin tykkää, kun ihmiset ovat kykyjään vastaavissa työpaikossa nopeammin.

Silloin juuri aikuistuneena en kuitenkaan tainnut miettiä kansantalouden etua enkä huolehtia tulevaisuuteni tulonansaintamahdollisuuksista. Sen sijaan mietin ensisijaisesti, mikä olisi hauskaa ja mistä saisin hauskuuteen rahaa ja vähän myös sitä, mikä olisi järkevää.

Ekonomistien tehtävänä on kuitenkin tarkastella kansantalouden ja julkisen sektorin vointia, jotta vanhenevan väestön tarvitsemiin palveluihin ja etuuksiin löytyy rahoitus. Kokonaisuuden kannalta pitkät työurat ovat hyvä asia. Nopeammat liikkumiset jatkokoulutukseen, lyhyemmät katkokset työuran aikana ja myöhäisempi eläköityminen ovat tästä syystä positiivisia asioita.

Työllisyysasteen nostaminen tai työurien pidentäminen on ollut tavoitteena jo pitkään. Viimeisen vuoden aikana keinot työllisten määrän lisäämiseksi ovat olleet kuuma puheenaihe. On esimerkiksi esitetty ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista työttömyyden keston mukaan, työttömyysputken poistamista, palkkatukea, kotihoidon tuen lyhentämistä tai työperäisen maahanmuuton helpottamista.

Hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamisen tekee hankalaksi se, että tämän vaalikauden aikana tulee löytää 30 000 uutta työllistä lisää. Tällöin keinot varmaankin kohdistuvat elinkaaren keskivaiheilla oleviin. Toimet kouluttautumisen nopeuttamiseen eivät ole nopeita korjauksia, eikä eläkejärjestelmän uudistaminen ole keinovalikoimassa. Jännityksellä odotamme, millaisia nopeita toimia työllisyysasteen nostamiseksi keksitään.

Pidemmällä perspektiivillä työurien pidentämiseen löytyy potentiaalia uran loppupuolelta. Vuoden 2018 lopussa 55-64 vuoden ikäisistä noin 62 prosenttia oli työllisiä, kun taas Ruotsissa ja Norjassa vastaavasta ikäluokasta työllisenä oli yli 70 prosenttia. Suomalaisten vanhempien työntekijöiden työllisyysaste on kyllä kasvanut pitkään, mutta kurottavaa ainakin muihin Pohjoismaihin löytyy vielä. Aikaisempien eläkeuudistuksien pohjalta tehtyjen tutkimusten avulla voimme myös antaa suosituksia, miten eläköitymisen ajankohtaan voidaan todennäköisimmin vaikuttaa.

Vanhuuseläkkeen alaikäraja on ohjannut eläköitymistä voimakkaasti.

Suomessa tehtiin mittava eläkeuudistus vuonna 2005, joka tavoitteli eläköitymisen myöhentämistä 2-3 vuodella. Uudistus mm. poisti varhaisen eläköitymisen reittejä, muutti eläkkeen karttumissäätöjä ja eläköitymisen ikärajoja. Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan 2000-luvun alussa eläkkeelle siirryttiin keskimäärin 57,5 vuotiaana, kun 2010-luvun alkuun mennessä tämä oli noussut 60 ikävuoteen. Työurat ovat siis pidentyneet uudistuksen jälkeisenä aikana mutta toki myös siitä syystä, että työntekijöiden työkyky ja työtehtävien muutos on vaikuttanut ihmisten jatkamiseen työmarkkinoilla pidempään.

Vanhuuseläkejärjestelmässä vuoden 2005 reformi laski alinta vanhuuseläkkeen ikärajaa kahdella vuodella 63:een ja nosti varhaiseläköitymisen ikärajan 62:een. Myös vanhuuseläkkeelle siirtymisen taloudellisia kannustimia muutettiin muun muassa nostamalla karttumia työskentelystä 63 ja 68 välillä. Tätä uudistusta olen kollegoideni kanssa (Kanninen et al. 2019) tutkinut, ja havaitsimme monta mielenkiintoista seikkaa.

Tutkimuksessa huomasimme esimerkiksi, että ikärajat ohjasivat eläköitymistä merkittävästi, ja tästä syystä vuoden 2005 jälkeen yhä useampi eläköityminen vanhuuseläkkeen kautta tapahtui täsmälleen 63 ikävuoden iässä. Eläköityminen ei jakautunut tasaisemmin joustavan eläkeikkunan eli ikävuosien 63-68 välille, mitä ehkä toivottiin, vaan suurin osa eläköitymisistä tapahtui sinä kuukautena, kun 63 vuoden ikä saavutettiin.

Miksi vielä muistella viidentoista vuoden takaisia reformia? Vuoden 2005 eläkeuudistus kumottiin vuoden 2017 alusta, mutta joudumme vielä odottamaan aineistoa, jotta uusinta uudistusta voidaan tieteellisesti selvittää. Tarkastelemalla aikaisempia uudistuksia voidaan kuitenkin nostaa esille asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota eläkereformeissa ja niiden menestystä arvioitaessa.

Vuodesta 2017 alkaen vanhuuseläkkeen ikäraja nousee syntymävuosittain kolmella kuukaudella, kunnes saavutetaan vanhastaan tuttu eläkeikä 65 vuotta. Tulevaisuudessa tämä eläkeikä sidotaan vielä elinajan odotteeseen. Eläketurvakeskus on alkanut tuottaa tilastotietoa kuukausiaineistoilla ja havainnut, että useimmat ensimmäisen uuden ikärajan saavuttaneet todella myöhentävät eläköitymistään kolmella kuukaudella. Ikärajojen ohjaavat vaikutukset näyttävät tosiaan toimivan, etenkin tässä ikäikkunassa, jossa myös työkyky on verrattain korkea ja lisäkuukaudet työmarkkinoilla voidaan tehdä.