Suomen ja Neuvostoliiton välisten viisivuotisten kauppasopimusten toteutuminen 1951–1975

Työpapereita 9 Pekka Hemmilä

Tutkimuksen tarkoitus

Suomen kansantalous on tyypillinen avoin kansantalous. Runsas viiden­nes kokonaiskysynnästä on vientiä ja vastaava osuus kokonaistarjonnasta tulee tuontina. Näin ollen ulkomaankaupalla on tuntuva vaikutus Suomen kansantalouden kehitykseen.

Valtaosa Suomen ulkomaankaupasta käydään muiden markkinata­lousmaiden kanssa. Vapaakaupan laajenemisen myötä julkisen vallan mahdollisuudet vaikuttaa tätä nk. länsikauppaa koskevaan päätöksente­koon esimerkiksi ohjaavan tullipolitiikan avulla ovat vähentyneet. Kau­pan suunnittelu on ensisijaisesti sitä käyvien yritysten tehtävä.

Suomen ja sosialististen maiden välisessä kauppavaihdossa tilanne on ainakin periaatteessa toinen. Erityisesti tämä koskee Suomen ja Neuvostoliiton välistä kauppaa. Julkinen valta on myös Suomen puolella voimakkaasti mukana kaupan valmistelussa ja suunnittelussa. Käsillä olevassa tutkimuksessa tarkastellaan Suomen ja Neuvostoliiton välisten viisivuotisten kauppasopimusten eli niin kutsuttujen runkosopi­musten kiintiöiden toteutumista.

Ensimmäinen Suomen ja Neuvostoliiton välistä kauppavaihtoa koskeva runkosopimus solmittiin vuonna 1950. Mainittu sopimus koski vuosien 1951–1955 tavaranvaihtoa. Tämän tutkimuksen tarkasteluaika­väli kattaa kaikkiaan viisi runkosopimuskautta, toisin sanoen vuosien 1951–1975 runkosopimuskiintiöt sekä vastaavat tavaravirrat. Koko vien­nin ja tuonnin sekä tavararyhmittäisten runkosopimuskiintiöiden toteu­tumista selvitetaan sekä runkosopimuskausittain että eri runkosopimus­vuosilta erikseen.

Suomen ja Neuvostoliiton välistä kauppavaihtoa koskevia runkosopimuksia täsmennetään vuosittain solmittavilla tavaran­vaihtopöytäkirjoilla. Tavaranvaihtopöytäkirjakiintiöiden ottaminen mukaan tarkasteluun olisi epäilemättä tuonut tullessaan mielenkiintoista lisäinformaatiota. Käytettävissä olevien tutkimusresurssien puitteis­sa tähän ei kuitenkaan katsottu olevan mahdollisuuksia ryh1yä.