Ikä on ongelma Suomessa, ei Yhdysvalloissa
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö korosti valtiopäivien avajaisissa, että joukkoja johdetaan omalla esimerkillä. Jos johto ei näytä hyvää esimerkkiä, ei sitä kohtuudella voi muilta vaatia. Suomessa työurien pidentämisen tärkeydestä ollaan harvinaisen yksimielisiä. Tällaiset vaatimukset tuntuvat koskevan lähinnä tavallisia kansalaisia, sillä esimerkkejä pitkistä työurista ”joukkojen johtajien” keskuudesta ei kovin suuressa määrin löydy. Presidentti Niinistön kaltaiset 65 vuotta täyttäneet johtajat ovat suomalaisessa työelämässä harvinainen näky.
Suhtautumisessa ikään ja kokemukseen olemme valovuosien päässä Yhdysvalloista. Presidentti Barack Obama nimitti juuri ensimmäisen naispuolisen pääjohtajan Janet Yellenin Yhdysvaltain keskuspankkiin Fediin. Varapääjohtajaksi hän nimitti Stanley Fischerin. Molemmat nimitetyt ovat arvostettuja taloustieteilijöitä. Näissä nimityksissä ei ole mitään sen kummoisempaa kuin se, että Janet Yellen on täyttänyt 67 vuotta ja Stanley Fischer 70 vuotta.
Suomen hallitus ei näytä nimityspolitiikassaan eikä omassa keskuudessaan arvostavan kovin suuressa määrin iän tuomaa kokemusta. Suomalaisista medioista ei löydy nimitysuutisia, joissa 70-vuotias kokenut ammattilainen on nimitetty vaativaan tehtävään. Hallituksen 19 ministerin keski-ikä on 46 vuotta. Ministereistä alle 40-vuotiaita on lähes kolmannes, yli 60-vuotiaita on vain kymmenesosa. Suomi ikääntyy ja päätöksentekijät nuortuvat. Tässä on ristiriita.