1. T&Y-lehti
2. Voisivatko suomalaiset yritykset parantaa tuottavuuttaan palkkaamalla lisää osaajia?

Voisivatko suomalaiset yritykset parantaa tuottavuuttaan palkkaamalla lisää osaajia?

Kansainvälisten rekisteriaineistojen vertailu kertoo, että suomalaisilla­ yrityksillä on koulutettua ja taitavaa työvoimaa. Samalla aineistot kuitenkin kertovat, että yrityksemme voisivat hyödyntää työntekijöiden osaamista nykyistä paremminkin.

Viime vuosikymmeninä Suomen talous on muuttunut teollisuusvaltaisesta palveluvaltaiseksi. Samaan aikaan Suomen talouskasvu on ollut hidasta. Tuottavuuden kasvu on hidastunut kaikissa länsimaissa, mutta Suomen tuottavuuskasvu ollut vielä verrokkimaitakin heikompaa, etenkin palvelualoilla.¹

Palveluvaltaisessa taloudessa, jossa hyödykkeen tuottavat koneiden sijaan ihmiset, työntekijöiden osaaminen on entistä keskeisemmässä roolissa. Toisaalta osaavia työntekijöitä tarvitaan myös uuden teknologian kehittämiseen ja käyttöönottoon. Niinpä inhimillinen pääoma, jolla tarkoitetaan ”yksilöiden tai yhteisöjen elinaikanaan hankkimaa tietoa, taitoa tai muita ominaisuuksia, joita hyödynnetään tavaroiden, palvelujen tai ideoiden tuottamiseen markkinaolosuhteissa” on yksi keskeisimmistä tuottavuuteen ja talouskasvuun vaikuttavista tekijöistä.

Yksinkertaisimmillaan inhimillistä pääomaa voidaan mitata esimerkiksi valtion asukkaiden keskimääräisillä koulutusvuosilla. Tämänkaltaiset mittarit eivät kuitenkaan kerro esimerkiksi siitä, kuinka hyvin yritykset onnistuvat hyödyntämään työntekijöiden taitoja. Näiden kysymysten ymmärtämiseen tarvitaan työntekijä-työnantaja-aineistoja. Harmonisoitujen eli yhtenäistettyjen mikroaineistojen kansainvälinen vertailu puolestaan antaa vertailukohtia erilaisille mittareille.

Vuonna 2023 Helsinki GSE:n, VATTin ja Tilastokeskuksen Datahuone replikoi Tuottavuuslautakunnan toimeksiantona OECD:n The Human Side of Productivity -raportin tulokset Suomen osalta.² Raportissa ovat mukana Belgia, Costa Rica, Tanska, Ranska, Saksa, Unkari, Italia, Japani, Portugali ja Ruotsi. OECD:n raportti keskittyy erityisesti yritysten inhimillisen pääoman eroihin ja vertaa kunkin toimialan tuottavimpia yrityksiä saman toimialan muihin yrityksiin. Viime vuosina taloustieteilijät ovat olleet huolissaan tuottavuuserojen kasvusta ja markkinoiden winner takes it all -dynamiikasta, jossa yksi tai muutama huipputuottava yritys valtaa markkinat ja muut yritykset jäävät tuottavuudessa pysyvästi jälkeen³.

Vuoden 2007 jälkeen Suomen tuottavuuskasvu on kuitenkin ollut tasaisen hidasta tuottavuusjakauman molemmissa päissä, joten huoli muut jälkeen jättävistä huipputuottavuuden yrityksistä ei ole meillä kovinkaan relevantti.⁴

Tuottavuuserot yritysten välillä eivät kuitenkaan ole aina haitallisia, sillä on luonnollista, että innovointi palkitaan ja radikaaleja innovaatioita tekevien yritysten tuottavuuskehitys on muita nopeampaa. Suomen huolenaihe on pikemminkin se, että tuottavuuserot ovat liian pieniä. Tämä johtuu siitä, että meiltä puuttuu ennen kaikkea korkean tuottavuuden yrityksiä.

Kansainvälinen vertailu on vaikeaa

Suomalaisten yritysten suhteellisen pienistä tuottavuuseroista huolimatta tuottavimmat yritykset työllistävät huomattavasti muita yrityksiä enemmän korkeataitoisia työntekijöitä. Erot saman toimialan eri tuottavuuskymmenyksien välillä ovat jopa suurempia kuin OECD:n raportissa vertailluissa maissa.

Suomessa on viime vuosina oltu huolissaan koulutustason notkahduksesta⁵. Tämä ei kuitenkaan näy vielä tarkasteltaessa vuosia 2004–2019.

Kuvio 1. Työntekijöiden koulutustausta yritysten tuottavuuden mukaan

Kuvio esittää eri koulutustaustaisten työntekijöiden osuudet suomalaisissa yrityksissä (Jurvanen 2023) sekä Criscuolon ja muiden (2021) vertailemien maiden yrityksissä. Eri toimialojen yritykset on jaettu työn tuottavuuden perusteella kymmenyksiin, ja kuvio on painottamaton keskiarvo toimialojen ja vuosien 2004–2019 välillä.

Kuvio 1 osoittaa, että esimerkiksi kaikista tuottavimmissa yrityksissä jopa puolet työntekijöistä on suorittanut alemman korkea-asteen tai sitä ylemmän tutkinnon, kun OECD:n raportissa mukana olevien maiden vastaava luku on 33 prosenttia. Jopa kaikista huonoiten pärjäävissä yrityksissä (tuottavuusjakauman alin kymmenys) työvoima on lähes yhtä korkeasti koulutettua kuin ­OECD:n vertailemien maiden kaikista parhaissa yrityksissä keskimäärin. Koulutustaso ei siis näytä selittävän vuoden 2007 jälkeistä tuottavuuskasvun notkahdusta.

Koska yksittäisten työntekijöiden taidoista ja kyvyistä ei ole kattavia kansainvälisiä aineistoja, inhimillistä pääomaa on hankala mitata siten, että tulokset olisivat kansainvälisesti vertailtavissa.

OECD:n raportin kirjoittanut taloustieteilijä Chiara Criscuolo tutkimusryhmä päätyi mittaamaan työntekijöiden osaamista sen perusteella, kuinka hyvin heidän ammattiensa edustajat ovat keskimäärin pärjänneet OECD:n ”aikuisten Pisa-tutkimuksen” eli vuosien 2011 ja 2012 aikana toteutetun PIAACin kognitiivisissa testeissä. Ammatit on näiden pisteiden perusteella laitettu järjestykseen, jossa ylimpään neljännekseen kuuluvien ammattien työntekijät on luokiteltu ”korkeataitoisiksi” ja alimpaan neljännekseen kuuluvat ”matalataitoisiksi”. Tämä luokittelu on tehty jokaiselle maalle erikseen, eli esimerkiksi suomalaisten ammateista neljännes on luokiteltu matalataitoisiksi, siitäkin huolimatta, että Suomessa myös ”matalataitoisten” ammattien edustajat pärjäsivät PIIAC-tutkimuksessa hyvin, kuten kuviosta 2 nähdään.

Kuvio 2. Ammattiryhmien keskimääräisten PIAAC-testipisteiden jakauma

Kuvio pohjautuu eri ammattien edustajien keskimääräisiin kognitiivisten taitojen pisteisiin PIAAC-tutkimuksessa. Jokaisessa maassa parhaat testipisteet saanut neljännes ammateista on luokiteltu ”korkeataitoisiksi” ja huonoimmat pisteet saanut neljännes ”matalataitoisiksi”, ja kuvio kuvaa rajoja, joiden perusteella ammatit on luokiteltu mihinkin kategoriaan. Kuvasta siis nähdään, että Suomessa kaikista vähiten kognitiivisia taitoja vaativien ammattien edustajilla on keskimäärin yhtä hyvät kognitiiviset taidot kuin esimerkiksi Belgiassa, Isossa-Britanniassa, Tanskassa tai Uudessa-Seelannissa ”keskitaitoisin” ammatteihin kuuluvilla työntekijöillä.

Vaikka Criscuolo kollegoineen⁶ kutsuu mittaria nimellä työntekijöiden kognitiiviset taidot, se ei suoraan kerro yksittäisten työntekijöiden taidoista. Pikemminkin se kuvaa sitä, kuinka korkeita taitoja kussakin ammatissa vaaditaan suhteessa muihin ammatteihin, ja millainen ammattirakenne yrityksissä on.

Osataanko osaajia hyödyntää?

Criscuolo ja kumppanit⁷ havaitsivat, että kaikista tuottavimpien yritysten ammattirakenne eroaa vähemmän tuottavista yrityksistä myös saman toimialan sisällä. Suomen tulokset ovat tässä vertailussa hyvin lähellä vertailumaiden lukuja. Suomalaiset yritykset näyttävät tosin työllistävän hieman enemmän sekä kaikista korkeimpia että kaikista matalimpia taitoja vaativia ammattiryhmiä kuin Criscuolon ryhmän vertailemien maiden yritykset.

Suomessa matalia kognitiivisia taitoja vaativien ammattien osuus työvoimasta on muita maita suurempi sekä teollisuudessa että palvelualoilla, tietointensiiviset palvelut mukaan lukien. Palvelualojen tuottavuusjakauman puolessavälissä olevissa yrityksissä on verrokkimaita vähemmän myös kaikista eniten kognitiivisia taitoja vaativia ammatteja.

Vertailun tulokset näyttävät viittaavan siihen, että työmarkkinoiden polarisaatio, eli keskipalkkaisten ammattien väheneminen samalla kun korkea- ja matalapalkkaiset ammatit lisääntyvät, olisi Suomessa hieman suurempaa kuin OECD:n raportissa⁸ tarkastelluissa maissa. Polarisaatio voi liittyä esimerkiksi automaatioon, jonka myötä monet keskipalkkaiset ammatit ovat hävinneet.

Toisaalta sekä koulutustason että PIAAC-menestyksen perusteella vaikuttaa myös siltä, että Suomessa on paljon erittäin osaavia työntekijöitä, mutta yritykset eivät täysin hyödynnä tätä osaamista. Matalia kognitiivisia taitoja vaativien ammattien osuus on verrattain suuri.

On myös hyvä huomata, että nämä luvut ovat eri toimialojen osuuksien painottamaton keskiarvo, joka ei huomioi elinkeinorakenteen vaikutusta. Tämä tekee maiden välisestä vertailusta suoraviivaisempaa, mutta tarkoittaa samalla sitä, että luvuista ei suoraan voi päätellä, kuinka monta prosenttia suomalaisista työskentelee missäkin ammatissa.

Suomessa on kuromisen varaa

Voisivatko yritykset siis parantaa tuottavuuttaan keskittymällä palkkaamaan työntekijöitä, joiden ammatit on luokiteltu korkeita kognitiivisia taitoja vaativiksi? Kun taitojen ja tuottavuuden yhteyttä tutkitaan yksinkertaisella tilastollisella mallilla, havaitaan, että korkeita taitoja vaativien ammattien osuus kasvattaa Suomessa tuottavuutta siihen asti, että korkeataitoisten työntekijöiden osuus on tietointensiivisissä palveluissa 71 prosenttia, teollisuudessa 46 prosenttia ja muissa kuin tietointensiivisissä palveluissa 41 prosenttia.⁹

Kuvio 3. Yritysten ammattijakauma vaadittujen kognitiivisten taitojen mukaan

Kuvio esittää eri tuottavuusryhmiin kuuluvien yritysten ammattijakauman sen mukaan, kuinka paljon ammateissa vaaditaan kognitiivisa taitoja sekä Suomessa (Jurvanen 2023) että Criscuolon ja muiden (2021) vertailemien maiden yrityksissä. Eri toimialojen yritykset on jaettu työn tuottavuuden perusteella kymmenyksiin, ja kuvio on painottamaton keskiarvo toimialojen ja vuosien 2004–2019 välillä.

Koska luvut ovat suomalaisissa yrityksissä tätä alhaisempia, viittaavat tulokset siihen, että vähemmän tuottavat yritykset voisivat kuroa kiinni eroa kaikista tuottavimpiin yrityksiin erikoistumalla ammatteihin, joissa vaaditaan korkeita kognitiivisia taitoja. Vastaavasti matalia kognitiivisia taitoja vaativien ammattien suuri osuus näyttää heikentävän tuottavuutta. Myös Criscuolo ja kumppanit¹⁰ ovat saaneet samansuuntaisia tuloksia.

Kausaalisuhdetta ammattirakenteen ja tuottavuuden välillä on kuitenkin vaikea osoittaa. Voi olla, että kaikista tuottavimmissa yrityksissä on esimerkiksi sellaista pääomaa, kuten koneita ja ohjelmistoja, joiden käyttöön tarvitaan tietyn ammatin osaamista, mutta joita ilman näistä ammateista ei ole hyötyä.

Kuvio 4. Yritysten ammattijakauma vaadittujen kognitiivisten taitojen mukaan sektoreittain

Teollisuus

Tietointensiiviset palvelualat

Vähemmän tietointensiiviset palvelualat

Kuvio esittää eri tuottavuusryhmiin kuuluvien yritysten ammattijakauman sen mukaan, kuinka paljon ammateissa vaaditaan kognitiivisia taitoja sekä Suomessa (Jurvanen 2023) että Criscuolon ja muiden (2021) vertailemien maiden yrityksissä. Eri toimialojen yritykset on jaettu työn tuottavuuden perusteella kymmenyksiin, ja kuvio on painottamaton keskiarvo toimialojen ja vuosien 2004–2019 välillä.

Tuloksia tulkitessa törmätään myös siihen, että korkeita kognitiivisia taitoja vaativat ammatit on perin lavea määritelmä. Hyvin monessa ammatissa tarvitaan erityisosaamista, jota ei voi saavuttaa millä tahansa koulutuksella tai pelkästään hyvillä kognitiivisilla taidoilla. Tutkimus ei myöskään suoraan kerro siitä, onko kyseessä kysyntä- vai tarjontapuolen ongelma. Onko matalia kognitiivisia taitoja vaativien ammattien määrä yli­edustettu sen takia, että yritykset eivät löydä työntekijöitä erityistaitoja vaativiin ammatteihin, vai siksi, että suomalaisissa yrityksissä painottuvat työtehtävät, jotka vaativat vain matalia taitoja?

Yhtä kaikki, hyvä koulutusjärjestelmä ja kansainvälinen testimenestys eivät muutu tuottavuuskasvuksi, jos työntekijät eivät työskentele ammateissa, joissa he pääsisivät hyödyntämään kykyjään.