1. T&Y-lehti
2. Vaikutusarviot eivät tee politiikasta tarpeetonta – arvovalinnat jäävät aina poliitikoille

Vaikutusarviot eivät tee politiikasta tarpeetonta – arvovalinnat jäävät aina poliitikoille

VIEVÄTKÖ KAIKKIALLE tunkevat vaikutusarviot tilan poliittiselta mielikuvitukselta ja arvovalinnoilta?
Europarlamentaarikko Li Andersson (vas.) pohtii edellisessä Talous & Yhteiskunta -lehdessä ilmestyneessä kolumnissaan juuri tätä kysymystä. Andersson kritisoi erityisesti numeeristen työllisyysvaikutusarvioiden ylivaltaa poliittisessa keskustelussa.

Hän sanoo, että arvioista on tullut ”taikasana”, joka lopettaa keskustelun mistä tahansa politiikkatoimesta. Esimerkiksi yritys kritisoida hallituksen sosiaaliturvaleikkauksia tyrmätään vakiovastauksella
”100 000 työllistä lisää”.

Andersson on oikeassa. Tekotarkkojen työllisyysvaikutusten ynnäily on latistanut talouspoliittista keskustelua.

KOLUMNISSA ON muutenkin paljon kokeneen poliitikon viisautta. Andersson ei sorru vasemmiston ja sitä symppaavien tutkijoidenkin piirissä esiintyvään koko tietopohjaisen päätöksenteon tyrmäävään kritiikkiin, joka maistuu välillä lähes tiedevastaiselta.

Anderssonin näkemykset ovat maltillisempia. Niitä luonnehtivat kuitenkin tutut huolet: tietopohjainen päätöksenteko pakottaa suosimaan kvantitatiivista tietoa, politiikan tila kapenee ja numeroilla ”miekkailu” tappaa aidon arvokeskustelun.

Tällaiset väitteet pikkuisen ärsyttävät minua. Tietopohjainen päätöksenteko ei ole tappamassa politiikan mahdollisuuksia. Päinvastoin, oikein ymmärrettynä se parantaa keskustelun ja päätöksenteon laatua, sallii kaikenlaisen tiedon hyödyntämisen eikä mitenkään tee politiikasta tarpeetonta.

Ensiksi, kuten Andersson toteaa, tietopohjaisessakin päätöksenteossa arvovalinnat jäävät poliitikkojen tehtäväksi. Työllisyyttä koskevien vaikutusarvioiden olemassaolo ei mitenkään pakota porvaripoliitikkoja ottamaan niitä ainoaksi politiikan ohjenuoraksi tai estä vasemmistolaisia korostamasta jotain muuta.

Anderssonin pelko, että tietopohjainen päätöksenteko pakottaisi suosimaan kvantitatiivista tietoa on sekin liioiteltu.

Tietopohjaisen päätöksenteon ytimessä on läpinäkyvyys, ei tiedon laatu. Päätöksiä tehtäessä on kerrottava selkeästi, mitkä ovat olleet päätöksenteon tavoitteet, mitä tietoa päätöksenteossa on hyödynnetty ja millainen päättelyketju johtaa käytetystä tiedosta tehtyyn päätökseen.

Hyödynnettävä tieto voi olla kvantitatiivista tutkimustietoa, mutta yhtä hyvin se voi olla myös laadullista tutkimustietoa, tilastotietoa, kokeiluista ja kokemuksista saatua tai teoreettista tietoa.

Numeeriset vaikutusarviot eivät korvaa poliittista visiota.

NUMEERISET VAIKUTUSARVIOT eivät korvaa poliittista visiota. Yhteiskunnan perusteita koskevien suurten uudistusten vaikutuksia ei koskaan voida arvioida tarkasti. Ne on siis yhä tehtävä visioiden varassa. Ainoa tietopohjaisuuden asettama vaatimus on, että visionäärinen hyppäys tiedosta uudistukseen tehdään läpinäkyväksi.

Olen itse liberaali porvari. Vasemmiston keskuudessa on yleistä kritisoida tietopohjaista päätöksentekoa sisäänrakennetusta uusliberalismista. Käsitys on väärä. Omalla kohdallani tieteellinen vaikutusarviointi on pakottanut minut arvioimaan radikaalisti uudelleen porvarillisia käsityksiäni sukupuolten tasa-arvosta, verotuksesta, minimipalkasta, kehityspolitiikasta ja monista muista asioista.

Tietopohjainen politiikka voi siis hyvinkin olla myös radikaali yhteiskunnallinen muutosvoima.