Toimeentulotuen siirto kunnilta Kelalle saatteli soturisossut matkaan
Perustoimeentulotuen siirto kunnilta Kelalle tuotti aluksi lähinnä ongelmia. Alkukompastelujen jälkeen on kuitenkin alkanut korostua sosiaalityön ihmis- ja perusoikeusulottuvuus.
ALKUJAAN TOIMEENTULOTUKI säädettiin viimesijaiseksi turvaksi ja sosiaalityön välineeksi poikkeustilanteisiin. 1990-luvulta lähtien muut etuusjärjestelmät alkoivat kuitenkin jäädä yleisestä tulokehityksestä yhä pahemmin jälkeen. Yhä useammassa kotitaloudessa ensisijaiset etuudet eivät enää yltäneet perustoimeentulotuen määrittämään minimiin, vaan sitä täydennettiin toimeentulotuella.
Kehitys hukutti kuntien sosiaalivirastot toimeentulotukihakemuksiin. Erikoistilanteisiin suunniteltuun etuuteen on nimittäin säädetty vahva tulo- ja menokontrolli, siis paljon paperinpyöritystä. Lisäksi toimeentulotuki sisältää runsaasti harkintavaltaa, mikä johti kunnissa vaihteleviin myöntämisperusteisiin.
Koska laki vaati hakemusvyöryn käsittelyn määräajassa, hakemusten käsittelyä oli priorisoitava. Vähitellen toimeentulotuesta kasvoi aikuissosiaalityön päätuote. Asiakkaat ja jopa sosiaalityön ammattilaiset alkoivat hahmottaa ainakin julkisen sektorin sosiaalityötä byrokratian ja viranomaiskontrollin kehyksessä.
PERUSTOIMEENTULOTUEN siirrolla Kansaneläkelaitokselle vuonna 2017 haettiin vastausta näihin ongelmiin. Haluttiin yhtenäiset myöntämisperusteet ja hakuprosessi. Paperisotaan toivottiin helpotusta, kun hakijan mahdolliset muut etuudet näkyisivät suoraan Kelan tietokannasta.
Aluksi kutakuinkin kaikki meni pieleen. Yksinkertaisempiin etuuksiin tottuneilla Kelan työntekijöillä oli mittavia vaikeuksia ottaa haltuun toimeentulotuen ehtoja, monisataasivuisista ohjeistuksista huolimatta. Aikuissosiaalityö kuormittui entistä pahemmin, sillä puutteellisia päätöksiä saaneet hakeutuivat kuntiin hakemaan täydentävää toimeentulotukea ja apua oikaisupyyntöjen laatimiseen.
Alkukaaoksen jälkeen Kela on kuitenkin onnistunut parantamaan toimeentulotukipäätöstensä tasoa. Myönteistä on, että siirron arvioidaan vähentäneen toimeentulotuen alikäyttöä. Muutoksesta ovat hyötyneet eritoten ne, joilla ei ole tarvetta varsinaiselle sosiaalityölle ja jotka nyt saavat toimeentulotukensa ennakoitavammin ja vähemmällä paperityöllä.
Arvellaan, että asiakkaansa henkilökohtaisesti tapaavat sosiaalityön ammattilaiset langettivat sanktioita varovaisemmin kuin lomakkeiden ja bittien välityksellä operoiva kasvoton Kela.
Kaikki ongelmat eivät poistuneet. Sosiaaliturvajärjestelmän yleinen monimutkaisuus, kivijalkatoimipisteiden vähentäminen ja digitalisaatio tuottavat monille ihmisille edelleen vaikeuksia. Lisäksi toimeentulotuen perusosan alentamista työttömyysturvan sanktiona on ilmeisesti alettu käyttää aikaisempaa enemmän. Arvellaan, että asiakkaansa henkilökohtaisesti tapaavat sosiaalityön ammattilaiset langettivat sanktioita varovaisemmin kuin lomakkeiden ja bittien välityksellä operoiva kasvoton Kela.
VAIKKA KELA-SIIRTO lienee helpottanut toimeentulotukiasiakkaiden enemmistön elämää, Suomessa kitkuttelee nyt aikaisempaa enemmän ihmisiä leikatulla tuella. Toimeentulotuen alikäytön väheneminen ei myöskään todista saavutettavuuden paranemisesta kaikkien osalta: voi olla, että kun tuen hakemiseen Kelasta liittyy vähemmän sosiaalista häpeää, hakemisen yleistyminen toisaalla voi peittää alleen väliinputoajia kaikkein marginalisoiduimmissa ryhmissä.
Vapautuminen toimeentulotuen hakemuskäsittelystä ja siihen liittyvästä viranomaiskontrollista on mahdollistanut sosiaalityön miettimistä uudelta pohjalta. Muutoksen alkukompastelussa omaksuttu etuusasianajajan rooli on osaltaan korostanut sosiaalityön ihmis- ja perusoikeusulottuvuutta.
Osin tässä muutosimpulssissa on kyse paluusta juurille. Tätä kuvaa esimerkiksi etsivän työn ja matalan kynnyksen päiväkeskusten renessanssi. Uutena vastauksena saavutettavuuden kysymyksiin on yleistymässä verkossa tehtävä sosiaalityö.
Samaan aikaan on herännyt näkökulmia, jotka ainakin suomalaisessa kontekstissa määrittävät alaa uudella tavalla. Näitä ovat ainakin rasisminvastainen sosiaalityö, ympäristösosiaalityö sekä jotkin yhteisösosiaalityön hankkeet, esimerkiksi stigmatisoitujen ryhmien vertaisyhteisöjen moderointi.
VÄITÄN, ETTÄ KELA-SIIRRON merkittävin vaikutus saattaa olla sen avaama pohdinta sosiaalityön ammattirooleista ja ydintehtävistä: rahaa tiukin ehdoin myöntävästä byrokraatista kuoriutui soturisossu, joka puolustaa asiakkaansa oikeutta sosiaaliturvaan ja palveluihin, kasvotonta byrokratiaa ja hyvinvointialueiden budjettikureja vastaan.
Tällaiset muutokset ovat harvoin nopeita ja suoria. Toistaiseksi kyse on enemmän vanhan sävelen varioinnista kuin koko biisin vaihtamisesta, ja mahdollisia kehityssuuntia on useita. Mutta kaukaisesta jylystä sen jo aavistaa, että soturisossut saattavat olla matkalla.
Anna Kontula
kansanedustaja (vas.)
