1. T&Y-lehti
2. Teknologinen kehitys ajaa ikääntyneitä varhaiseläkkeelle

Teknologinen kehitys ajaa ikääntyneitä varhaiseläkkeelle

Tässä artikkelissa tarkastelemme teknologisen muutoksen ja varhaiseläkereittien vaikutuksia ikääntyneiden työllisyyteen. Aiempi tutkimus on osoittanut, että anteliailla varhaiseläkereiteillä, kuten eläkepäivillä ja työkyvyttömyysetuuksilla, voi olla merkittävä työuria lyhentävä vaikutus. Teknologinen kehitys saattaa voimistaa näiden institutionaalisten tekijöiden työllisyysvaikutuksia. Eläkeputki lisää etenkin teknologian muutokselle alttiissa ammateissa työskentelevien ikääntyneiden ennenaikaista poistumista työelämästä. Sen sijaan eläkeputken merkitys on huomattavasti pienempi ammattiryhmissä, joiden työtehtäviä on vaikeampi korvata roboteilla tai tietokoneilla.

Tietokoneiden ja robottien on pelätty syrjäyttävän rutiininomaisissa tehtävissä työskenteleviä ja aiheuttavan työttömyyttä. Erityisesti ikääntyneet työntekijät saattavat olla alttiita menettämään työnsä teknologian kehittyessä (esim. Autor 2015). Heidän osaamisensa voi olla jo osittain vanhentunutta, eikä heillä välttämättä ole intoa ja kannustimia hankkia uusia taitoja, jotka mahdollistaisivat siirtymisen uusiin tehtäviin ja ammatteihin.

Jäljellä olevan työuran lyhyys heikentää sekä ikääntyneiden työntekijöiden että heidän työnantajiensa kannustimia investoida uudelleenkouluttautumiseen. Teknologisen murroksen onkin arveltu lisäävän ikääntyneiden työntekijöiden ennenaikaista siirtymistä pois työelämästä (Ahituv ja Zeira 2011, Hægeland et al. 2007).

Useissa maissa on myös institutionaalisia järjestelyjä, jotka mahdollistavat työelämästä poistumisen ennen vanhuuseläkeikää. Näitä ovat esimerkiksi ikääntyneisiin työntekijöihin sovellettavat löyhemmät kriteerit työttömyys- ja työkyvyttömyysetuuksille. Tällaiset varhaiseläkereitit osaltaan heikentävät kannustimia sopeutua työelämän muutoksiin. Nopealla teknologisella kehityksellä ja erilaisilla varhaiseläkereiteillä voikin olla toisiaan voimistava, työllisyyttä heikentävä vaikutus: ikääntyneet työntekijät, joiden osaamisen kysyntä laskee teknologisen kehityksen myötä, saattavat hakeutua pois työelämästä erityisen herkästi silloin kun heillä on mahdollisuus päästä varhaiseläkejärjestelyiden piiriin.

Teknologinen kehitys heikentää ikääntyneiden työntekijöiden osaamisen kysyntää, jolloin he saattavat hakeutua varhaiseläkkeelle.

Suomi tarjoaa kiinnostavan kohteen tutkia tätä ilmiötä, koska se on ollut edelläkävijä uusien teknologioiden käyttöönotossa samalla kun ikääntyneiden työllisyysaste on ollut verrattain matala. Kun Suomessa 55–64-vuotiaiden työllisyysaste on 67 prosenttia, muissa Pohjoismaissa vastaavat työllisyysasteet ovat 71 ja 78 prosentin välillä (OECD 2020, Eurostat).

Suomen ja muiden Pohjoismaiden välisten työllisyyserojen on katsottu ainakin osaksi selittyvän erilaisilla eläke- ja työttömyysturvajärjestelmillä. Esimerkiksi Suomen työttömyysturvan lisäpäiviä vastaavat järjestelmät on jo aiemmin poistettu muissa Pohjoismaissa. Viime vuosina ikääntyneiden työllisyys on Suomessa kohentunut merkittävästi, mikä osittain selittyy varhaiseläkereittien kiristyksillä.

Teknologisen kehityksen ja institutionaalisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta on olemassa vain vähän tutkimustietoa. Tässä artikkelissa pyrimme arvioimaan erityisesti eläkeputken ja teknologiamuutoksen vaikutuksia työstä poistumiseen. Artikkeli perustuu tuoreeseen tutkimukseemme Yashiro et al. (2020), jossa teknologisen kehityksen vaikutusta ammattiryhmiin kuvattiin kolmella vaihtoehtoisella mittarilla: ammatin automaatioriskillä, rutiinimaisten työtehtävien intensiteetillä ja ICT-intensiteetillä. Tutkimustulokset ovat samankaltaisia kaikilla mittareilla, joten tässä artikkelissa keskitymme pelkästään automaatio­riskiin.

Teknologinen muutos on haasteellista etenkin ikääntyneille työntekijöille

Suomen yrityssektorilla on viime vuosikymmenen aikana käytetty keskimäärin yli kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta tutkimus- ja kehitystoimintaan, mikä on selvästi enemmän kuin OECD-maissa keskimäärin. Suomi on myös Euroopan kärkimaita digitalisaatiossa (European Commission 2019). Kehitys on johtanut voimakkaaseen kysyntään ICT-taidoille. Lähes 70 prosenttia suomalaisista yrityksistä raportoi vaikeuksista täyttää avoimia työpaikkoja, joissa tarvitaan ICT-osaamista.

Samaan aikaan matalammin koulutetun työvoiman kysyntä on vähentynyt. Vähemmän koulutetut työskentelevät usein ammateissa, joissa on paljon rutiiniluonteisia työtehtäviä ja joissa riski jäädä työttömäksi teknologisen kehityksen vuoksi on suuri. Toisaalta korkean automaatioriskin työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista on Suomessa suhteellisen pieni verrattuna moniin muihin OECD-maihin (Pajarinen ja Rouvinen 2014).

”Suomessa ikääntyneiden valmiudet uuden teknologian hyödyntämiseen ovat merkittävästi heikommat kuin nuorempien ikäluokkien.”

Suomessa ikääntyneiden valmiudet uuden teknologian hyödyntämiseen ovat merkittävästi heikommat kuin nuorempien ikäluokkien (OECD 2020). Suomalaisista, joilla on heikko luku-, kirjoitus- tai laskutaito, lähes 40 prosenttia on 55–64-vuotiaita, mikä on OECD-maiden korkeimpia lukuja (Musset 2015). Lisäksi 25–34-vuotiaiden ja 55–64-vuotiaiden väliset erot ongelmanratkaisutaidoissa sekä luku- ja numerotaidoissa ovat poikkeuksellisen suuria (kuvio 1). Siksi teknologinen kehitys voi uhata erityisesti ikääntyneiden työpaikkoja Suomessa.

Varhaiseläkereitit heikentävät ikääntyneiden työllisyyttä

Suomessa vanhimmat työntekijät ovat oikeutettuja tavallista pidempään ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. 58-vuotiaiden ja vanhempien ansiosidonnainen etuuskausi on 500 päivää, kun se nuoremmilla on 400 tai 300 päivää. Lisäksi ikääntynyt työtön voi olla oikeutettu työttömyysturvan lisäpäiviin normaalin etuuskauden jälkeen, jos hän ylittää tietyn ikärajan ennen normaalin etuuskauden päättymistä. Lisäpäivien turvin ansiosidonnaista päivärahaa on mahdollista saada aina vanhuuseläkeikään asti. Normaalin etuuskauden ja lisäpäivien yhdistelmää kutsutaan eläkeputkeksi (tai työttömyysputkeksi).

Eläkeputken ehtoja on kiristetty useaan otteeseen. 1990-luvulla työttömyysturvan lisäpäivien alaikäraja oli 55 eli eläkeputkeen pääsi jo 53-vuotiaana. Vuoteen 2017 mennessä lisäpäivien alaikäraja oli noussut jo 61:een. Vuoden 2020 alussa alaikärajaa nostettiin vielä vuodella 62:een vuonna 1961 ja sen jälkeen syntyneille. Saman vuoden lopulla pääministeri Marinin hallitus linjasi, että lisäpäivistä luovutaan asteittain kokonaan siten, että vuonna 1965 ja myöhemmin syntyneet eivät enää pääse työttömyysturvan lisäpäiville.

Eläkeputki nostaa ikääntyvien työntekijöiden todennäköisyyttä jäädä työttömäksi, sillä työnantajat irtisanovat herkemmin työntekijöitä, jotka pääsevät eläkeputkeen (Hakola ja Uusitalo 2005, Kyyrä ja Wilke 2007). Tätä on havainnollistettu kuviossa 2, jossa on työttömyysriski iän mukaan kolmena eri ajanjaksojana, jotka poikkeavat toisistaan eläkeputken alaikärajan suhteen. Kuviosta nähdään, että työttömyysriski nousee jyrkästi eläkeputken alaikärajalla ja että riskin nousu on siirtynyt myöhemmäksi, kun alaikäraja on noussut.

Tutkimusten mukaan eläkeputken kiristykset ovat parantaneet ikääntyneiden työllisyyttä merkittävästi. Esimerkiksi Kyyrä ja Pesola (2020) arvioivat, että eläkeputken alaikärajan nostaminen kahdella vuodella vuonna 2005 pidensi työuria yksityisellä sektorilla keskimäärin seitsemällä kuukaudella.

Työttömyyden lisäksi moni varttunut työntekijä päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää. Työkyvyttömyyseläkkeen saaminen edellyttää lääketieteellisesti todettua pitkäaikaista sairautta tai vammaa, mutta 60 vuotta täyttäneisiin pitkän työuran tehneisiin sovelletaan lievempiä terveydellisiä kriteereitä ja painotetaan enemmän työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta. Nämä lievemmät kriteerit 60 vuotta täyttäneille sisällytettiin työkyvyttömyyseläkesäännöksiin vuoden 2005 eläkeuudistuksen yhteydessä kompensoimaan yksilöllisen varhaiseläkkeen lakkauttamista.

Yksilöllisen varhaiseläkkeen edellytyksenä oli alentunut työkyky, mutta sen myöntämisessä painotettiin ammatillisia tekijöitä. Kyyrä (2015) arvioi, että yksilöllisen varhaiseläkkeen lakkauttaminen pidensi työuria keskimäärin yli kolmella kuukaudella. Tulos viittaa siihen, että työkyvyttömyysetuuksille ei hakeuduta pelkästään terveydellisten syiden vaan myös ammatillisten tekijöiden vuoksi silloin kun lääketieteelliset kriteerit ovat löysät.

Käytännössä erilaiset varhaisen eläköitymisen reitit voivat vääristää sekä työvoiman tarjontaa että kysyntää, mikäli etuudet ovat erityisen anteliaita ja niiden piiriin pääsy on helppoa.

Tutkimusaineisto

Teknologisen muutoksen vaikutuksia kuvataan automaatioriskillä, joka mittaa sitä, kuinka helposti ammatille ominaisia työtehtäviä voitaisiin korvata automatisoinnin avulla. Automatisointia vaikeuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi työssä esiintyvät monimutkaiset sosiaaliset neuvottelu- ja vuorovaikutustilanteet. Myös luovuutta ja monimutkaista kognitiivista päättelyä vaativia työtehtäviä on vaikea automatisoida.

Automaatioriskin arviointi pohjautuu OECD:n aikuisten taitoja mittaavaan PIAAC-tutkimukseen. PIAAC testaa aikuisten kognitiivisia taitoja kolmella alueella: lukutaidossa, numerotaidossa ja ongelmanratkaisussa. Lisäksi PIACC:ssa kerätään tietoa siitä, kuinka usein erityyppiset tehtävät toistuvat henkilön työssä. Automaatioriskin arviointimenetelmä on kuvattu Nedelkoskan ja Quintinin (2018) tutkimuksessa.

Ammattitasolle aggregoitu automaatioriski yhdistettiin Tilastokeskuksen laajaan työntekijä-työnantaja-aineistoon kaksinumerotason ammattikoodin avulla. Tarkasteluissa keskitymme 50–64-vuotiaisiin, jotka työskentelivät yksityisellä sektorilla vuosien 2007 ja 2017 välisenä aikana.

Varhaiseläkereitit vahvistavat automaatioriskin vaikutusta

Kuviosta 3 nähdään, että keskimääräistä korkeamman automaatioriskin ammateissa työskentelevien poistuma työllisyydestä etenkin työttömyyteen ja työkyvyttömyyseläkkeelle on selvästi suurempaa kuin keskimääräistä matalamman automaatioriskin ammateissa. Ero siirtymissä työkyvyttömyyseläkkeelle korostuu 59 ikävuoden jälkeen, jolloin eläkkeen myöntöpäätöksissä huomioidaan laajemmin ammatillisia tekijöitä. Siirtyminen työttömyyteen yleistyy molemmissa ryhmissä 57 ikävuoden jälkeen, jolloin ensimmäiset työntekijät tulevat eläkeputken piiriin.¹ Ryhmien välinen absoluuttinen ero työttömyysriskissä on suurimmillaan 58–60-vuotialla.

Olemme myös mallintaneet siirtymien todennäköisyyksiä tilastollisten mallien avulla, jolloin voimme vakioida erot taustaominaisuuksissa (esim. sukupuoli, koulutus ja asuinalue). Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat eläkeputkioikeuden ja automaatioriskin suorat vaikutukset sekä niiden yhteisvaikutus. Eläkeputken vaikutus voidaan erottaa iän vaikutuksesta, koska putken alaikäraja vaihtelee tarkasteluvuosien välillä.

Tutkimus kohdistui 50–64-vuotiaisiin työntekijöihin yksityisellä sektorilla vuosina 2007-2017.

Tulosten perusteella ammatin korkea automaatioriski nostaa työstä poistumisen todennäköisyyttä ja oikeus eläkeputkeen vahvistaa tätä vaikutusta merkittävästi.² Työntekijöillä, jotka eivät ole oikeutettuja eläkeputkeen, korkea automaatioriski lisää vuosittaista työstä poistumisen todennäköisyyttä yhdellä prosenttiyksiköllä. Eläkeputkeen oikeutetuilla työntekijöillä todennäköisyyden kasvu on kaksinkertainen, 2–2,5 prosenttiyksikköä. Ilman teknologista muutostakin, eli keskimääräisen automaatioriskin ammateissa, työstä poistumisen todennäköisyys kasvaa eläkeputken saavuttamisen myötä lähes kaksi prosenttiyksikköä. Yhdessä eläkeputkeen pääsy ja korkea automaatioriski kasvattavat työstä poistumisen todennäköisyyttä peräti neljä prosenttiyksikköä eli noin 80 prosenttia.

Keskimääräistä korkeamman automaatioriskin ammateista poistutaan työttömyyteen ja työkyvyttömyyseläkkeelle selvästi enemmän kuin muista ammateista.

Eläkeputki lisää työstä poistumista lähinnä kasvattamalla työttömyysriskiä. Automaatioriski puolestaan kasvattaa työttömyysriskin ohella merkittävästi myös muita siirtymiä, kuten työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä. Huomattavaa on, että pääsy eläkeputkeen vahvistaa erityisesti automaatioriskin työttömyyttä lisäävää vaikutusta. Automaatioriskin työttömyyttä kasvattava vaikutus on noin kolminkertainen eläkeputkeen oikeutetuille työntekijöille.

Tilastollisen mallin tuloksia voidaan havainnollistaa simuloimalla työurien odotettuja pituuksia, kun eläkeputken ehtoja vaihdellaan. Tarkastelimme kolmea erilaista skenaariota:

Jaoimme aineiston keskimääräisen automaatioriskin perusteella matalan ja korkean automaatioriskin ryhmiin. Näille ryhmille laskimme keskimääräisen kumulatiivisen todennäköisyyden jatkaa työssä 50 vuoden iästä 65-vuotiaaksi asti kussakin skenaarioissa. Nämä simuloidut todennäköisyydet on esitetty kuviossa 4.

Kuviosta nähdään, että eläkeputki heikentää työllisyyttä molemmissa ryhmissä. Eläkeputken työuria lyhentävä vaikutus ei sinänsä ole uusi tulos. Kuvio kuitenkin havainnollistaa, kuinka eläkeputki pienentää erityisesti korkean automaatioriskin ammateissa työskentelevien työllisyyttä. Siksi eläkeputken kiristykset lisäävät selvästi tämän ryhmän työssä jatkamisen todennäköisyyttä. Sen sijaan matalamman automaatioriskin ammateissa eläkeputken ikärajan nostojen vaikutukset työllisyyteen jäävät pienemmiksi, vaikkakin edelleen positiivisiksi.

Kun eläkeputkeen pääsee 57-vuotiaana, simuloitu todennäköisyys jatkaa työssä 63-vuotiaaksi asti on 16 prosenttiyksikköä alhaisempi korkean automaatioriskin ammateissa työskenteleville kuin matalan automaatioriskin ammateissa työskenteleville. Eläkeputken alaikärajan nostaminen kahdella vuodella 59:ään kaventaa ryhmien välisen työllisyyseron 15 prosenttiyksikköön, ja eläkeputken poistaminen kokonaan supistaa eron 10 prosenttiyksikköön.

Koronaviruksen aiheuttama talouskriisi

Koronaviruspandemian merkitystä on vaikea sivuuttaa tämänkään tutkimushankkeen kohdalla. Koska käytettävissämme oli Helsinki GSE:n Tilannehuoneen³ keräämiä tilastotietoja työttömyysjaksojen ja lomautusten alkavuudesta vuosilta 2019 ja 2020, tarkastelimme lyhyesti myös sitä, miten pandemian vaikutukset ovat kohdistuneet ikääntyneisiin työntekijöihin korkean ja matalan automaatioriskin ammateissa.

Näiden laskelmien mukaan työpaikan menetyksen todennäköisyys lisääntyi koronakriisin myötä eniten teknologiamuutoksille alttiimmissa ammattiryhmissä. Onkin luontevaa ajatella, että korkean osaamisen ammateissa, joissa hyödynnetään paljon tietotekniikkaa, mahdollisuudet etätyön tekemiseen ovat tavallista paremmat ja siten koronakriisin vaikutukset vähäiset.

Koronakriisin aikana teknologiamuutoksille alttiimmissa ammattiryhmissä työpaikan menetyksen todennäköisyys on lisääntynyt eniten.

Toistaiseksi koronakriisi on kohdistunut varsin tasaisesti eri ikäryhmiin, eikä ikääntyneiden irtisanominen ole ainakaan vielä merkittävästi lisääntynyt. Toisaalta on muistettava, että aiemmissa talouskriiseissä työvoimaansa sopeuttaneet yritykset ovat kohdistaneet irtisanomiset etenkin eläkeputkeen pääseviin työntekijöihin. Jos nykyinen kriisi syystä tai toisesta pitkittyy ja lomautukset alkavat muuttua irtisanomisiksi, on hyvin mahdollista, että irtisanomiset painottuvat putki-ikäisiin.

Lopuksi

Tulosten mukaan työttömyysturvan lisäpäivät ja työkyvyttömyysetuudet kasvattavat etenkin teknologiamuutoksille alttiissa ammateissa työskentelevien ikääntyneiden työntekijöiden poistumaa työmarkkinoilta. Sen sijaan varhaiseläkereittien merkitys on vähäisempi ammateissa, joissa teknologisen kehityksen muodostama uhka on pienempi.

Tulos viittaa siihen, että varhaiseläkereitit luultavasti vähentävät sopeutumista teknologiseen muutokseen työpaikoilla. Varhaiseläkereitit vähentävät työnantajien tarvetta investoida ikääntyvien työntekijöiden osaamiseen ja heikentävät vanhempien työntekijöiden kannustimia kouluttautua. Siksi työttömyysturvan ei tule olla liian antelias, eikä työkyvyttömyysetuuksien myöntämisessä tule antaa kovin suurta painoa ammatillisille tekijöille.

Eläkeputken kiristysten on jo aiemmissa tutkimuksissa havaittu pienentävän ikääntyneiden työntekijöiden työttömyysriskiä sekä lisäävän vanhempien työttömien kannustimia työnhakuun. Hallituksen tuoretta päätöstä poistaa asteittain koko eläkeputki voidaan siten pitää perusteltuna, sillä julkisen talouden kestävyyden varmistaminen pitkällä aikavälillä edellyttää ikääntyneiden työllisyysasteen nostamista.

Eläkeputken poisto tuo työpaikoille sopeutumispaineita erityisesti vanhemmissa ryhmissä, joiden osaamisen kysyntä hiipuu teknologian kehittyessä. Siksi toimille, joilla edistetään työssäoppimista ja uudelleenkouluttautumista, on entistä enemmän tilausta. Vaikka entistä useammat varttuneet työntekijät pystyvät jatkamaan entistä pidempään samassa työpaikassa, on työttömäksi jäävien taloudellinen tilanne entistä hankalampi lisäpäivien poistuttua. Koska ikääntyneiden työttömien mahdollisuudet työllistyä on nuoria heikommat, edellyttää tämän ryhmän työllistyminen tehokkaita työvoimapalveluja ja hyvin räätälöityjä koulutusohjelmia.

Juha Tuomala
Erikoistutkija
VATT
juha.tuomala at vatt.fi

Valtiotieteiden lisensiaatti (HY kansantaloustiede) Juha Tuomala toimii erikoistutkijana Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa. Hänellä on pitkä ja monipuolinen kokemus työmarkkinatutkimuksesta sekä erityisesti aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikutusten jälkikäteisarvioinnista. Viime aikoina hänen tutkimuksensa ovat käsitelleet myös lastenhoidon tukia ja työkyvyttömyyseläkkeitä.