Tahmeiden työmarkkinoiden tulokkaat
Jos valmistuu työelämään huonolla hetkellä, ura- ja palkkakehitys voi hidastua pitkäksi aikaa. Miten nuorten aikuisten työurat alkavat nyt ja miten ne alkoivat ennen?
JOKAINEN MUISTAA ENSIMMÄISEN työnsä, josta sai ihan oikeaa palkkaa: kesät kaupan kassalla, rakennustyömaalla, jäätelökioskilla. Tai ensimmäisen vakinaistamisen tai oman alan työn, ensimmäisen tittelin, jossa saattoi olla etuliite junior tai jälkiliite assistentti, harjoittelija tai trainee – kaikki niin uutta ja kaikki edessäpäin.
Senkin muistaa, jos polku työelämään oli kivikkoinen ja täynnä pettymyksiä.
Ensimmäiset työpaikat mahdollistavat itsenäistymisen, tuovat tärkeät merkinnät ansioluetteloon. Viime aikoina kuitenkin uutiset ovat olleet synkkiä:
Vastavalmistunut haki 607 työpaikkaan, ei töitä, uutisoi Helsingin Sanomat viime vuonna. Kesätyöt nyt kiven alla – kysyimme nuorilta: ”Aina saapuu se sama viesti”, otsikoi Yle maaliskuussa.
Sotien, kriisien, tekoälymurroksen ja yhä kirivän globalisaation myötä tuntuu, että paluuta aiempaan ei ole. Kun vielä hallitus leikkaa rajusti ja annetaan ymmärtää, että sama jatkuu tulevina vuosina hallituskaudesta toiseen, maisema muuttuu karuksi.
Onko nuorten edessä siintävä työelämä ratkaisevasti erilainen kuin ennen?
TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN MUKAAN nuorten työttömien työnhakijoiden määrä on korkeahko. Poikkeuksellinen se ei ole, joskin huolestuttava trendi on nuorten pitkäaikaistyöttömyyden kasvu.
Maaliskuun 2026 lopussa työttöminä työnhakijoina oli noin 42 200 alle 25-vuotiasta. Nuorten työmarkkinatilanne reagoi herkästi talouden muutoksiin. 15 viime vuoden aikana nuorten työttömyys on vaihdellut noin 25 000 ja 50 000 työnhakijan välillä.
On kuitenkin tärkeää huomata, miten tilanne poikkeaa aikaisemmista, sanoo ekonomisti Elina Pylkkänen, joka toimi kesään saakka työ- ja elinkeinoministeriössä alivaltiosihteerinä.
”Korkeakoulutettujen työttömyys ei ole koskaan noussut näin paljon näin pienessä matalasuhdanteessa, kun taloudessa oli nollakasvua, ei sentään negatiivista kasvua. Ennen se on reagoinut viimeisenä jos ollenkaan”, Pylkkänen sanoo.
Sama ilmiö näkyy Ruotsissa. Pylkkäsen mukaan sielläkin pohditaan, että tätä ei voi pitää yksinomaan normaalin suhdannevaihtelun seurauksena.
Huonot ajat vaivaavat jopa aiemmilla ”varmoilla” aloilla. Ylen jutussa keväällä psykologian opiskelijat tuskailivat, kun harjoittelupaikkaa ei löydy.
Epävarmuus saa ihmiset pitämään olemassa olevista työpaikoistaan kynsin hampain kiinni. Työmarkkinoilla ei oikein tapahdu liikettä, kulutus on varovaista, ja etätyö on verottanut jo pitkään ravintoloiden ja kivijalkakauppojen liiketoimintaa.
Pylkkänen sanoo, että epävarmuus saa ihmiset pitämään olemassa olevista työpaikoistaan kynsin hampain kiinni. Työmarkkinoilla ei oikein tapahdu liikettä, kulutus on varovaista, ja etätyö on verottanut jo pitkään ravintoloiden ja kivijalkakauppojen liiketoimintaa. Julkisen sektorin leikkaukset osuvat nyt korkeakoulutettuihin ja lamaannuttavat mielialaa yhteiskunnassa laajemmin.
”Leikkaukset on ajoitettu epäedulliseen suhdannetilanteeseen, jossa muutenkaan talous ei kasva. Niillä lisätään pelkoa kuluttajissa, varsinkin kun puhutaan, että seuraava hallitus joutuu sopeuttamaan vielä enemmän. Se vaikuttaa myös yritysten tuotantopäätöksiin, sillä laskevaan kulutukseen ei ole järkevää investoida.”
OLETKO ETSIMÄMME tekijä? On aika laittaa rekry päälle! Saatat olla uusi kollegamme!
Yhä useammin työ löytyy somen kautta. Sosiaalinen media on tärkein kanava jo noin 16 prosentissa täytetyistä työpaikoista. Julkiseen työnvälitykseen ilmoitetaan vain 40 prosenttia työpaikoista, ja sitä kautta täytetään noin 15 prosenttia työpaikoista.
Nykyinen taloustilanne on myös lisännyt rekrytointia ilman ilmoittelua ja suhteiden kautta. Avoimilla hakemuksilla täytettävien paikkojen osuus kaksinkertaistui taantuman aikana. Moni työnantaja välttää julkista rekrytointia. Uutisista voi ymmärtää miksi:
Puuiloon tuli tänä vuonna 21000 kesätyöhakemusta. Maanmittauslaitoksen hakemuskäsittelijöiksi haki viime vuonna yli 3000 ihmistä. Finnairin matkustamohenkilöstön rekry keräsi 3400 hakemusta. Jopa yksittäisestä pikaruokatyöntekijän paikasta Tervolassa, Lapissa, kiinnostui 839 hakijaa.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATTin selvitys päätyi kuitenkin hiljattain yllättävään tulokseen: vastavalmistuneiden työllisyydessä ei ole tapahtunut jyrkkiä muutoksia. Noin 83 prosenttia korkeakoulutetuista löysi viime vuonna työn kuuden kuukauden sisällä valmistumisesta, ammatillisesta koulutuksesta valmistuneista kaksi kolmesta.
Mutta nuorisotyöttömyys oli viime vuonna korkeimmillaan vuosikymmeneen. Akava on kertonut korkeakoulutettujen työttömyyden rajusta kasvusta. Mihin pitäisi uskoa?
Nämä kaikki voivat olla totta samaan aikaankin. Vaikka nuorisotyöttömyys on noussut, vastavalmistuneet saattavat työllistyä suunnilleen yhtä nopeasti kuin ennen. Nuorisotyöttömyys koskee myös ilman tutkintoa olevia, koulutuksen keskeyttäneitä, kesätöitä etsiviä ja jo aiemmin valmistuneita.
Työllisyyden ja työttömyyden kehitys eivät mene yksi yhteen. Työllisyys voi jopa kasvaa samaan aikaan kuin työttömyys, jos esimerkiksi korkeakoulutettujen määrä kasvaa tai työnhakijaksi rekisteröitymisessä tapahtuu muutoksia.
Tilasto työnsaannista ei myöskään kerro, millaisia työt ovat: vakinaisia vai määräaikaisia, osa-aikaisia vai kokoaikaisia, vastaako koulutusta vai ei? Vaikka pääsy työn syrjään ei olisi hidastunut aivan siten kuin voisi luulla, työelämän alku voi silti olla aiempaa vaikeampaa.
STANFORDIN YLIOPISTOSSA SAATIIN viime vuonna hälyttäviä tuloksia. Professori Erik Brynjolfssonin johtamassa tutkimuksessa kävi ilmi, että tekoälylle altistuvissa ammateissa nuorten työllisyys on laskenut jopa 16 prosenttia vuoden 2022 lopusta.
Suomessakin on pohdittu, viekö tekoäly nuorten töitä. Ensimmäiset työtehtävät ovat usein melko rutiinimaisia. Esimerkiksi aloittelevan juristin tekemät taustaselvitykset, sopimusten läpikäynti ja vakioasiakirjojen laatiminen ovat automatisoituneet vauhdilla.
Etlan selvityksen mukaan tekoäly ei ole syrjäyttänyt nuoria. Tutkimusneuvonantaja Petri Rouvinen ja tutkimusjohtaja Antti Kauhanen eivät tammikuussa 2026 julkaistussa työpaperissaan havainneet 26–30-vuotiaiden työllisyyden heikkenevän tekoälyaltistumisen mukaan. Vuodesta 2021 työllisyys laskee samalla tavalla kaikissa ryhmissä riippumatta siitä, onko työ sellaista, johon tekoäly vaikuttaa. Työllisyys näytti jopa paranevan keskimääräisen tekoälyaltistuksen ryhmässä.
Elina Pylkkäsen mukaan tämä ei ole lopullinen totuus. Muutos tapahtuu nyt nopeasti.
”Kun kysyy Insinööriliitolta, kyllä siellä on hyvin vakava ilme jo päällä. Merkit ovat vahvat siihen suuntaan, että insinöörien työllisyys voi ainakin väliaikaisesti notkahtaa. Sama on havaittavissa Ruotsissa.”
Korkeakoulutus kannattaa yhä ja suojaa työttömyydeltä. Selvästi eniten työttömiä työnhakijoita on toisen asteen koulutuksen suorittaneissa. Korkeakoulututkinnon suorittaneet pääsevät selvästi korkeammille tulotasoille kuin väestössä keskimäärin, ja korkeakoulutus on tutkimusten mukaan erittäin hyvä sijoitus varsinkin kun tuottoa mitataan koko elinkaaren tuloilla.
Pylkkäsen mukaan iso kysymys on koulutusjärjestelmän laatu: tarjoaako se tulevaisuuden taitoja? Hänen mukaansa yritysmaailman kehitysvauhtia ja -suuntaa pitää kuunnella ja tehdä pitkän aikavälin ennakointia ja suunnitelmia opetustarjonnasta.
Elinkeinoelämä huutaa ulkomaisten huippuosaajien perään. Se on vähän pilkkaa koulutusjärjestelmälle, kun meillä on satoja tuhansia työttömiä. Haluaisin nähdä auki kirjoitettuna, mitä huippuosaamista Suomi ei pysty tarjoamaan tällä koulutusverkostolla ja opetushenkilöstöllä.
”Suomalaisten osaaminen ei ole välttämättä sellaista huippua kuin olemme itsellemme uskotelleet. Elinkeinoelämä huutaa ulkomaisten huippuosaajien perään. Se on vähän pilkkaa koulutusjärjestelmälle, kun meillä on satoja tuhansia työttömiä. Haluaisin nähdä auki kirjoitettuna, mitä huippuosaamista Suomi ei pysty tarjoamaan tällä koulutusverkostolla ja opetushenkilöstöllä.”
MITEN NUORTEN AIKUISTEN työurat sitten alkoivat ennen? Työelämän hallitseva tarina kertoo alati kasvavasta epävarmuudesta ja prekarisoitumisesta. Tulevasta ei tiedä, mutta aiempi pitkittäistutkimus ei aivan tue tätä tarinaa.
Pasi Pyöriä ja Satu Pyöriä (ent. Ojala) tutkivat vuosikymmen sitten nuorten työuran alkua 1980-luvulta 2010-luvulle Tilastokeskuksen työolotutkimusten pohjalta. Aineisto kattoi viisi ajanjaksoa, ja he seurasivat samojen 15–30-vuotiaiden vastaajien työllistymistä kolmen vuoden ajalta. Pasi Pyöriän mukaan määräaikaisuuksien osuus on pysynyt aikojen saatossa yllättävänkin muuttumattomana. Vuokratyö, osa-aikatyö, nollatuntisopimukset ja yksinyrittäjyys ovat hiljalleen yleistyneet.
”Se on kuitenkin eri asia kuin työurien pirstaloituminen. Osa-aikatyö tai yrittäjyys voi jatkua ilman katkoksia ja ilman että taloudellinen tilanne dramaattisesti vaihtelisi.”
Jos katsotaan vielä kauemmas, usean sukupolven työuria, työpaikan vaihdot ovat lisääntyneet. Eläketurvakeskuksen rekisteritutkimuksen mukaan vuonna 1980 syntyneet miehet olivat 39-vuotiaaksi mennessä vaihtaneet työpaikkaa keskimäärin kuusi kertaa ja naiset seitsemän kertaa. Vuosina 1940–1945 syntyneet miehet olivat vaihtaneet työpaikkaa keskimäärin viisi kertaa ja naiset kolme kertaa.
Tämä selittyy pitkälti koulutustason nousulla. Korkeakoulutettujen ensimmäiset työt ovat usein määräaikaisia projekteja. Monilla työpaikan vaihdokset eivät kuvasta epävarmuutta vaan urakehitystä paremmin palkattuihin ja vaativampiin töihin. Eläketurvakeskuksen mukaan miesten palkat nousevat työpaikan vaihdossa keskimäärin 3,4 prosenttia ja naisten 3,0 prosenttia.
Pyöriän mukaan ammattikoulusta valmistuneiden urasiirtymät puolestaan ovat tyypillisemmin horisontaalisia eli ”samantasoisesta” työpaikasta toiseen ”samantasoiseen” siinäkin tapauksessa että kyseessä olisi alanvaihto.
1990-luvun lama oli omaa luokkaansa. Seuraukset työllisyydelle myös pitkällä aikavälillä olivat niin dramaattiset, että vastaavaa ei ole nähty. Sen sijaan finanssikriisin aikana vuosina 2008–2011 nuorten palkansaajien suhteellinen asema työmarkkinoilla jopa parani. Tuolloin tulokkaiden polkua tasoitti suurten ikäluokkien eläköityminen.
”25–30-vuotiaiden palkansaajien keskimääräiset työllisyyskuukaudet seurannan ajalta ovat tismalleen kuin kaikilla palkansaajilla. Työttömyysaste nousi pari prosenttiyksikköä, vaikka bruttokansantuote romahti vuonna 2009 yli 8 prosenttia”, Pyöriä sanoo.
Taantumat eivät vaikuta identtisesti. Ne myös kohtelevat väestöryhmiä eri tavoin. Finanssikriisi koetteli eniten miesvaltaisia teollisuusaloja. Viime vuonna taas nuorten naisten työttömyys ohitti ensi kertaa nuorten miesten työttömyyden sitten vuoden 2009, syynä etenkin työpaikkojen väheneminen sosiaali- ja terveysaloilla.
HUONOON AIKAAN TYÖELÄMÄÄN tulo voi vaikuttaa myös ansiokehitykseen. VATTin erikoistutkija Miika Päällysaho kertoo, että matalasuhdanteen aikana valmistuminen voi näkyä alempina ansioina jopa 10 vuoden päästä.
Päällysaho itse tutki vuosina 1988–2004 valmistuneita korkeakoulutettuja. Tutkimus on julkaistu VATTin työpaperina vuonna 2017.
”Taantumassa valmistuneiden vuosiansiot olivat ensimmäisenä vuonna keskimäärin noin 12 prosenttia pienemmät kuin muilla ja kymmenen vuoden jälkeen edelleen noin 6 prosenttia pienemmät”, Päällysaho sanoo.
Jos otoksesta jättää pois 1990-luvun laman aikana valmistuneet, vaikutus ei ole aivan noin pitkä. Jos valmistuu paremmassa suhdanteessa mutta alueella, jossa talous ja työllisyys on muuta maata heikompi, tämä heijastuu ansioihin noin seitsemän vuoden ajan.
Matalasuhdanteen pitkäkestoisia vaikutuksia ansioihin on havaittu myös muissa maissa.
Myöhemmin aiheesta on tullut Kailan, Montosen ja Nixin (2023) tutkimus. Tämän tutkimuksen ja Päällysahon tutkimuksen perusteella kumuloituvat ansiotulomenetykset ”tyypillisessä taantumassa” ovat keskimäärin 6000–28000 euron paikkeilla ensimmäisinä kymmenenä vuotena valmistumisesta.
Päällysahon mukaan matalasuhdanteessa työuransa aloittavilla voi olla vaikeampaa löytää koulutusta vastaavaa työtä. Eri maiden tutkimuksissa esitetään, että työuralla on riski suistua heti ”väärille raiteille”, erilaisiin töihin kuin mitä koulutuksella on tavoitellut. Eteneminen vaativampiin tehtäviin voi myös hidastua.
ENSIMMÄISET TYÖPAIKAT OVAT tärkeitä monesta syystä. Tulojen ripein kasvu tapahtuu usein uran alkuvaiheessa ja tuolloin työntekijöiden liikkuvuus on usein vilkkainta. Kolmenkympin jälkeen monella on omistusasunto ja perhettä, eikä ole yhtä helppoa muuttaa työn perässä.
Kaila ja kumppanit havaitsivat tutkimuksessaan, että Suomessa taantumasta johtuvat ansiotulomenetykset ovat suurimpia yliopistokoulutetuilla. Viiden vuoden jälkeen taantuman vaikutus ei juuri näy ammattikorkeakoulusta valmistuneiden ansiokehityksessä, näkyy vain vähän ammatillisesta koulutuksesta valmistuneilla mutta selvästi yliopistosta valmistuneilla.
Yhdysvalloissa taas taantuman vaikutukset ansiokehitykseen on havaittu suurimmiksi vähemmän koulutetuilla.
”Se voi kertoa jotain työmarkkinoiden, työvoimapoliittisten toimien ja sosiaaliturvan eroista”, Päällysaho sanoo.
Yhdysvalloissa taantumassa valmistuminen lisää tilastollisesti jopa elintapasairauksia ja avioeroja. Suomessa tällaista näyttöä ei ole eikä tästä voi vetää suoria johtopäätöksiä Suomeen. Yhdysvaltain terveydenhuolto ja sosiaaliturva ovat hyvin erilaisia, joten epäonni työuran alussa voi aiheuttaa kovemman kolauksen.
Yhdysvalloissa taantumassa valmistuminen lisää tilastollisesti jopa elintapasairauksia ja avioeroja. Suomessa tällaista näyttöä ei ole, eikä tästä voi vetää suoria johtopäätöksiä Suomeen. Yhdysvaltain terveydenhuolto ja sosiaaliturva ovat hyvin erilaisia, joten epäonni työuran alussa voi aiheuttaa kovemman kolauksen.
Kaila ja kumppanit selittävät Suomessa ilmeneviä ansiotulovaikutuksia sillä, että yliopistokoulutetuilla uran alku on erityisen kriittinen ja ansioiden nousu normaalisti ripeämpää kuin muilla.
”Yliopistosta valmistuneiden todennäköisyys muuttaa taantuman vuoksi on myös pienempi kuin muulla ryhmällä, mikä voi selittää eroa, koska muuttojen yhteydessä ansiotulot kasvavat”, Päällysaho sanoo.
Viimeisin matalasuhdanne ei ole ollut yhtä syvä kuin 90-luvun lama. Päällysaho arvelee, että todennäköisesti ansiotulovaikutus valmistuville ei ole yhtä pitkä. Hän korostaa, että arviot koskevat keskimääräisiä ansiomenetyksiä.
”Yksilötasolla ne voivat poiketa suuntaan tai toiseen, ja on niitä, jotka pärjäävät yhtä hyvin kuin muina aikoina.”
TYÖURAN ALKUUN LIITTYY odotuksia ja paineita. Niin poliitikoilla kuin nuorilla aikuisilla on ajatus siitä, miten elämä normaalisti kulkee.
Todellisuudessa siirtymä aikuisuuteen ei usein etene suoraviivaisesti. Helsingin yliopiston sosiaalityön yliopisto-opettaja ja tutkija Frida Westerback puhuu liminaalitilasta: välitilassa, kynnyksellä tai odotushuoneessa olemisesta.
”Yksilölle se voi olla haastavaa, mutta siinä on myös potentiaalia muutosvaiheena. Sitä voi kuvata myös niin, että nuori on matkalla eteenpäin mutta ilman varmuutta milloin ja mihin seuraava vaihe johtaa”, Westerback sanoo.
Westerback tutki väitöstyössään Ohjaamo-palvelun kautta tavoitettuja nuoria. Ensimmäinen aineisto kerättiin Helsingin Ohjaamossa vuosina 2016 ja 2017 ja toinen Vantaan ja Lahden Ohjaamoissa, joissa hän seurasi samoja nuoria vuosina 2018, 2019, 2020 ja vuodenvaihteessa 2025–2026.
Monilla Ohjaamoihin hakeutuvilla on jotain haasteita työelämään siirtymässä, mutta toisilla asiat selviävät nopeasti ja toisilla jatkuvat pitkään.
Yksi keskeinen havainto liittyi työn merkitykseen. Westerback sanoo, että vaikka haastateltujen elämään ja siirtymiin liittyi paljon epävarmuutta, työ oli heille erittäin tärkeä asia eikä vain toimeentulon vuoksi.
”Se liittyy identiteettiin, osallisuuteen, kokemukseen siitä, että kuuluu yhteiskuntaan. Jo se, että saa jalan oven väliin, voi olla hyvin merkityksellistä, vahvistaa tunnetta, että osaamisellasi on arvoa ja sinulla on jokin suunta.”
Toisaalta monilla oli kielteisiä kokemuksia: huonoa kohtelua, irtisanomisia koeajalla ilman selityksiä. Tällaiset kokemukset voivat olla erityisen raskaita, kun on vasta rakentamassa käsitystä itsestään työntekijänä.
WESTERBACKIN MUKAAN politiikassa ja nuorten palveluissa nuorten olosuhteita tarkastellaan aika kapeasti työllisyyden näkökulmasta. Siirtymiin liittyy kuitenkin myös esimerkiksi mielenterveyden, toimeentulon ja asumisen asioita.
Pitkittäistutkimus on tärkeää: siinä pääsee seuraamaan arkisia kokemuksia ja sillä voi tavoittaa identiteetin, riittämättömyyden, yksinäisyyden ja oman suunnan löytämisen näkökulmia. Tutkimus vaatii luottamuksen rakentamista ja eettistä pohdintaa. Tutkijan pitää miettiä omiakin kysymyksiään, ettei lähde toistamaan normatiivista ajatusta ”oikeasta” elämänkulusta.
Westerbackin väitöstyön tutkimusajankohtana työllistyminen oli yleisesti helpompaa kuin nyt. Koronapandemian alku hidasti toisilla työnhakua, mutta sen vaikutus oli lyhyt. Työpaikkojen määrä lähti kasvuun vuonna 2021 ja oli ennätyslukemissa vuonna 2022.
Westerback haastatteli hiljattain osaa osallistujista uudelleen. Jotkut etsivät yhä töitä ja elämän suuntaa. Westerbackin mukaan on tärkeä tunnistaa, että kyse ei ole vain motivaatiosta ja valmiuksista. Työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarjolla kaikille.
Westerback sanoo, että vaikka nuorilla on paineita, he eivät ainoastaan sopeudu niihin. He myös kyseenalaistavat niitä ja rakentavat elämää ja identiteettiä omilla tavoillaan, kuten vapaaehtoistyön tai taiteen tekemisen kautta.
Westerbackin mukaan yhteiskunnan tavoitteet, nopea valmistuminen ja hyppy työputkeen, ovat usein ristiriidassa nuoruuteen kuuluvan etsinnän kanssa.
”Olisiko nuoruudessa tilaa myös suunnan etsimiselle, pysähtymiselle ja hidastamiselle, ja voisivatko nämä olla sosiaalisesti hyväksytty osa elämänkulkua?” Westerback kysyy.
