1. T&Y-lehti
2. Päättäjän pitää osata luopua, Leila Kostiainen ajattelee

Päättäjän pitää osata luopua, Leila Kostiainen ajattelee

Leila Kostiainen on aina ollut huono sanomaan ei. Siksi hän on päätynyt perustamaan Tehyä, opiskelemaan varttuneella iällä juristiksi ja luotsaamaan eläkevuosinaan lainsäädännön arviointineuvostoa. Sieltä hän lähti, kun huomasi alkaneensa toimia diktaattorimaisesti.

LEILA KOSTIAINEN tietää, että Suomessa on ainakin yksi toinenkin fysioterapeuttitaustainen juristi. Työurallaan ay-liikkeessä, politiikassa ja lainsäädännön arviointineuvostossa hän ei ole samanlaiseen koulutusyhdistelmään törmännyt.

Kostiainen ajattelee, että harvinainen koulutustausta on ollut hänen työurallaan hyödyllinen.

”Fysioterapian kautta oppi vuorovaikutusta. Fysioterapeutithan opettavat ja yrittävät saada ihmisen toimimaan uudella tavalla. Kun ei voi toisen ihmisen puolesta harjoituksia tehdä, joutuu eri tavoilla saamaan hänet ymmärtämään, että ’sinun pitää tehdä näin’”, Kostiainen sanoo.

Tästä yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa on pitkälti kysymys. Sitä hän teki suurimman osan työurastaan muun muassa Tehyn juristina, STTK:n pääsihteerinä, sosiaali- ja terveysministerin poliittisena valtiosihteerinä ja eläkevuosinaan lainsäädännön arvioin­tineuvoston puheenjohtajana.

KOSTIAINEN ON HARMISSAAN siitä, että toisiin tutkintoihin suhtaudutaan nykyään niin jyrkästi. Aikuiskoulutustukikin lakkautettiin. Hän ymmärtää, että kaikille nuorille halutaan turvata opiskelupaikka, mutta pitää päätöstä silti lyhytjänteisenä.

”Jos ajatellaan tämän hetken teknologista kehitystä, ammatinvaihdon ja osaamisen uudistamisen tarve on aivan valtava ja tulee olemaan vielä suurempi tulevaisuudessa.”

Näin hän puhuu yksityishenkilönä, eläkeläisenä. Kun lainsäädännön arviointineuvosto käsitteli hallituksen esitysluonnosta aikuiskoulutustuen, ammattitutkintostipendin ja vuorotteluvapaan lakkauttamisesta vuonna 2024, esitys sai viisiportaisella asteikolla numeron 3 – esitysluonnos siis täytti lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeen vaatimukset tyydyttävästi. Perusasiat olivat kunnossa, mutta esimerkiksi esitysluonnoksen vaikutukset erilaisille opiskelijaryhmille olisi pitänyt kuvata paremmin. Neuvoston tehtävä on auttaa parantamaan lakiehdotusten laatua, ei ottaa kantaa poliittisiin päätöksiin.

Arviointineuvosto perustettiin huhtikuussa 2016 Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudella. Taustalla oli pitkään jatkunut huoli lakiesitysten vaikutusarvioinneista, joita esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirasto oli pitänyt puutteellisina. Kostiainen oli neuvoston jäsen alusta asti, ja vuonna 2017 liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) pyysi häntä puheenjohtajaksi. Pääministeri Sipilä oli delegoinut neuvoston Bernerin vastuulle.

Kostiainen muistaa, miten hänen puhelimensa eräänä iltana alkoi soida.

”Istuttiin sohvalla mieheni kanssa, katsottiin varmaan telkkaria. Katsoin, että joku soittaa puhelimella. Sanoin miehelleni, että ei ole numeroa, ministeri soittaa. Mies sanoi, että älä vastaa.”

Kostiainen kuitenkin vastasi. Ministeri siellä tosiaan soitti ja tarjosi puheenjohtajuutta. Kostiainen pyysi saada miettiä hetken.

”Sitten mietin hetken ja sanoin, että jos kerran ministeri pyytää.”

”Olen ollut huono sanomaan ei. Jos joku on ehdottanut, että ’sähän voisit tehdä tuota’, niin helposti sanoin ’joo, kyllä se mulle sopii’. Esimerkiksi ay-asioissa pääsee heti johonkin paikallisyhdistyksen hallintoon tai spesiaalitehtävään, kun vain suostuu, koska halukkaita ei ole kovin paljon. Ne ovat tehtäviä, joista ei makseta ja jotka eivät ole mitään eliittihommia. Sitä kautta pikkuhiljaa edetään.”

NÄIN KOSTIAISEN URA on usein edennyt. Hän on harvoin hakeutunut itse mihinkään. Ainoa kerta, kun hän on itse asettunut vaaleissa ehdolle, oli vuonna 1978, kun hän haki ja tuli valituksi Lääkintävoimistelijaliiton johtoon. Puheenjohtajana hän oli perustamassa viiden muun ammattiliiton kanssa Tehyä vuonna 1982.

”Työurani kaikkein suurin asia on ollut Tehyn perustaminen. Sillä on ollut yhteiskunnallisesti paljon merkitystä. Uskon, että se on antanut voimia myös muille naisvaltaisille aloille näyttämällä, että voimia voidaan yhdistää. Eivät ne kuusi järjestöä erillisinä olisi tällaisia toimijoita, se on minusta ihan selvää.”

Ay-toiminnassa hän kiinnostui yhteiskunnallisista asioista, jos tosin niistä oli puhuttu paljon jo lapsuudenkodissa, vaikka Kostiainen ei tiedä, ovatko hänen vanhempansa esimerkiksi kuuluneet mihinkään ammattiliittoon.

”Olen ollut pieni tyttö, kun äiti on sanonut, että jokaisella naisella pitää olla oma ammatti.”

Tehyn perustamisen jälkeen Kostiaiselle varmistui, että hän haluaa kouluttautua juristiksi. Hän koki, ettei ole lääkintävoimistelijana eli modernimmin fysioterapeuttina niin hyvä kuin haluaisi olla, ja toisaalta ammattijärjestössä oli vaikea edetä pelkällä fysioterapeutin koulutuksella.

Kostiainen haki opiskelemaan ensin oikeustieteen alempaan tutkintoon eli varanotaariksi. Hän pohtii, että johtui ehkä ”tyttömäisestä itsetunnon puutteesta”, ettei hän hakenut suoraan juristin opintoihin.

”Sen jälkeen, kun valmistuin, totesin, että ei, ei tämäkään riitä, ja sitten hain juristin koulutukseen.”

Hänellä oli tiukka suunnitelma, että joka ilta töiden jälkeen hän opiskelee kaksi tuntia ja joka toinen viikonloppu kaksi päivää. Hän oli myös kahden teinin yksinhuoltaja.

”Kun opiskelin keittiössä ja lapset olivat kavereineen muissa huoneissa, opin keskittymään ihan hirveän hyvin. Lapset joskus sanoivat minulle, että ’äiti, sä oot sitten rasittava. Kun sä luet Hesaria, sä et kuule mitään’”.

Opinnot valmistuivat 4,5 vuodessa. Ensimmäisen syksyn hän piti opintovapaata, että tutustuisi opiskelukavereihinsa, muuten hän opiskeli töiden ohessa.

UUDEN TUTKINTONSA AVULLA Kostiaisesta tuli Tehyn juristi. Hänen vastuullaan olivat etenkin tasa-arvoasiat. Hän auttoi esimerkiksi raskauden takia syrjittyjä naisia ja ajoi neuvotteluissa palkkatasa-arvoa.

”Ne olivat minulle läheisiä aiheita, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Ne ovat olleet tärkeitä lapsesta asti, ne olivat kotona opetettuja asioita.”

Kostiainen osasi lukea lakipykäliä, mutta hän osasi myös selittää ne liiton luottamushenkilöille ymmärrettävästi. Tästä hän kiittää fysioterapeutin opintojaan ja sitä, että opiskeli juristiksi vasta varttuneella iällä. Juristislangi ei ikinä tarttunut häneen, ainakaan kovin pahasti.

”Olin hyvä kouluttaja ja luennoitsija, koska pystyin puhumaan juridiikkaa sellaisella kielellä, jota luottamushenkilöt ymmärsivät, ja lisäksi tunsin heidän työpaikkansa ja sen työn, mitä he tekivät.”

Vuonna 2001 häntä pyydettiin edunvalvontayksikön johtajaksi toimihenkilöiden keskusjärjestöön STTK:hon. Siirtymä isompiin saappaisiin yhdestä ay-tehtävästä toiseen oli luonteva. Kukaties ura olisi kuitenkin voinut kääntyä toiseenkin suuntaan. Kostiainen kertoo, että olisi kenties voinut mennä töihin työnantajaleiriinkin. Kukaan ei vain koskaan kysynyt.

Jos on kaksi vastapuolta, tekee pelkästään hyvää, että molemmilla puolilla on eri tavalla ajattelevia ihmisiä.

”En näe esimerkiksi työnantajayrityksiä minään porvarileirinä. Ne ovat edunvalvontajärjestöjä. Jos on kaksi vastapuolta, tekee pelkästään hyvää, että molemmilla puolilla on eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Varsinkin neuvotteluissa pitäisi aina pystyä ymmärtämään se, mistä tulee vastapuolen tarve johonkin tiettyyn asiaan.”

Kostiainen sanoo olevansa ajatusmaailmaltaan tannerilainen oikeistodemari. Hän ajattelee, että vaikka markkinatalous ei ole täydellinen järjestelmä, se on paras tarjolla oleva – kunhan sitä välillä suitsitaan demokraattisesti tehdyillä päätöksillä.

JULKISUUDESSA TYÖMARKKINANEUVOTTELUT näyttäytyvät Kostiaisen mukaan usein riitaisammilta kuin neuvottelupöydässä. Neuvottelijoilla on kuitenkin kaikilla aina omat emäntänsä ja isäntänsä, eli järjestön jäsenet.

Aina neuvottelijoiden ja heidän taustajoukkojensa näkemykset eivät kohtaa. Kostiainen muistaa Tehyn ajoilta tapauksen, jossa hänet lähetettiin takaisin neuvottelemaan sen jälkeen, kun neuvottelutulos oli jo syntynyt. Papereissa oli kohta, joka Kostiaisen mielestä olisi ollut jäsenkunnan parhaaksi, mutta josta Tehyn valtuusto ei pitänyt.

”Valtuusto päätti, että neuvottelija menee nyt takaisin ja pyytää, saisiko pois tämän edun, jonka sai neuvoteltua. Ei se ollut minulle vaikeaa, koska se oli vain työtä, mutta kyllähän se harmitti. Niin sanottua vastaneuvottelijaa vähän nauratti, mutta hän ymmärsi oikein hyvin.”

Nykyisen hallituksen hallitusohjelmasta Kostiainen ajattelee, että ammattineuvottelijat ovat tulleet jäsenkuntansa jyräämiksi. Siitä kertoo hänen mielestään se, että elinkeinoelämä on saanut hallitusohjelmaan läpi lähes kaiken, mitä on toivonut. Ammattineuvottelijat ovat Kostiaisen mukaan olleet jo pitkään jokseenkin yksimielisiä siitä, että vastapuolesta ei kannata milloinkaan ottaa selkävoittoa. Samojen ihmisten ja osapuolten kanssa pitää neuvotella jatkossakin.

”Uskon, että neuvottelijat ovat voineet kertoa, että tästä ei välttämättä seuraa hyvää pitkällä aikavälillä, mutta isännät ovat olleet eri mieltä.”

Kostiainen on tehnyt koukkauksen myös puoluepolitiikkaan. Vuonna 2005 häntä pyydettiin demarien sosiaali- ja terveysministerin Sinikka Mönkäreen poliittiseksi valtiosihteeriksi. Siitäkin työstä hän oli innoissaan, sillä hän halusi saada kokemusta myös ”poliittisesta elämästä”.

Valtiosihteerinä toimiessaan Kostiaista kysyttiin myös ehdolle eduskuntavaaleihin. Hän ei suostunut, koska ajatteli, että puolueeseen pitäisi tulla sisään puolueosaston ja kuntavaalien kautta ja kasvaa politiikkaan pikkuhiljaa. Tai ainakin hänen itsensä olisi pitänyt. Yleisemmin hän ajattelee, että politiikkaan voi kyllä pyrkiä minkälaisista elämäntilanteista tahansa. Lisäksi ehdokkuus Helsingissä olisi vaatinut mittavaa taloudellista panostusta.

Kausi valtiosihteerinä päättyi vuoden 2007 eduskuntavaaleihin, joiden jälkeen keskustan Matti Vanhanen kokosi toisen hallituksensa ilman sosiaalidemokraatteja. Vähän vaaleja ennen Kostiainen valittiin STTK:n pääsihteeriksi, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 2015.

VIIME VUODEN KEVÄÄNÄ Kostiainen jätti myös lainsäädännön arviointineuvoston. Hän ehti toimia siinä yhdeksän vuotta, joista kahdeksan puheenjohtajana. Hän kertoo nauttineensa työstään, etenkin siitä, että sai olla käynnistämässä ja kehittämässä aivan uutta toimintaa.

Yksi osa työstä oli tehdä uutta neuvostoa tutuksi. Tuskinpa sitä kovin moni tavallinen kansalainen vielä tuntee, Kostiainen arvelee, mutta iloitsee siitä, että ainakin tiedotusvälineet ovat alkaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana kirjoittaa vaikutusarvioinneista.

Neuvoston vuosikatsauksen mukaan sen suosituksia noudatettiin vuonna 2025 noin 75 prosentissa tapauksista. Se on Kostiaisen mielestä ”aika hyvä” tulos, mutta hän sanoo myös, että esityksiin tehtyjen korjausten laadullinen arvioiminen on paljon vaikeampaa.

Poliittisia päättäjiä hän kiittää siitä, että he ovat toimineet koko neuvoston olemassaoloajan ”erittäin korrektisti ja arvostavasti”. Painostusyrityksiä hän ei ainakaan itse ole kohdannut. Muilta tahoilta yksittäisiä painostuskokeiluja on tullut, mutta ”ne on ollut helppo torjua kulmakarvoja nostamalla”.

Seitsenhenkinen eri alojen asiantuntijoista koostuva arviointineuvosto valitsee itse käsittelemänsä lakiesitykset, mutta sillä ei ole valtuuksia esimerkiksi keskeyttää lainvalmistelua tai palauttaa esitystä uusintavalmisteluun. Tämä vaivasi Kostiaista joskus, kun ministeriön esityksen vaikutusarvioinnit olivat niin heikot, ettei lakiesitystä neuvoston mielestä olisi pitänyt edes päästää eduskuntaan.

”Keksin, että minäpä soitan ministerille ja ehdotan, että jospa te vetäisitte tämän takaisin ja korjaisitte näiltä ja näiltä osin. Ensimmäisellä kerralla se ei toiminut mitenkään, ministeri pyyhki pöytää ehdotuksellani. Toisella kerralla ministeri otti asian vakavasti, halusi keskustella, ja he ottivat kaksi viikkoa lisäaikaa ja saivat esityksen paljon paremmaksi. Se meni nätisti eduskunnassa läpi.”

HARVAT LAIT HERÄTTÄVÄT kansassa suuria tunteita, mutta huonosti laaditut lait aiheuttavat ennen pitkää monenlaista harmia. Jos esimerkiksi työsuhteita koskeva laki on epäselvä ja tulkinnanvarainen, siitä seuraa riitoja työpaikoilla, ja riidat työpaikoilla jatkuvat herkästi tuomioistuimissa. Ja jos laki on epäselvä, tuomioistuimetkin ovat sen kanssa vaikeuksissa. Lainvalmistelussa säästetty aika ja raha peritään takaisin niiltä, joita laki koskee.

Yksi tällainen esimerkki on Kostiaisen mukaan EU:n tietosuoja-asetus. Lakia ollaan nyt korjaamassa, mutta se on aiheuttanut paljon hämmennystä ja päänvaivaa – ja saanut kansalaiset soveltamaan lakia oman päänsä mukaan, Kostiainen sanoo.

”Edellyttääkö laki todella, että lasten futisjoukkueiden äitien ja isien järjestämästä kuljetusringistä pitää tehdä rekisteri?”

Yleisin arviointineuvoston esiin nostama ongelma on jo vuosia ollut esitysluonnosten luettavuus ja ymmärrettävyys. Lakiesityksiä on toisin sanoen usein vaikea ymmärtää. Kostiainen moitti useampana vuonna ministeriöitä siitä, että niiden lakiesityksistä paistaa kiire. Toinen toistuva ongelma ovat olleet puutteelliset vaikutusarvioinnit. Etenkin päätösten yhteisvaikutusten arvioinnilla on Suomessa vasta ohut perinne.

Nykyinen hallitus sai vuonna 2023 muun muassa oikeustieteilijöiltä kritiikkiä sosiaaliturvan heikennysten yhteisvaikutusten arvioinnista. Hallitus päätti heikentää samaan aikaan muun muassa asumistukea, työttömyysturvaa ja toimeentulotukea. Moni leikkaus osui samoihin ihmisiin, mutta vaikutuksia arvioitiin vain yksi muutos kerrallaan, ei kokonaisuutena.

”Valitettavasti yhteisvaikutusten arviointi tuli myöhään, vasta eduskuntakäsittelyn aikana. Se on silloin vähän hankalaa, koska puolueet ovat jo lyöneet kannat aika tiukasti kiinni, ja on hallituksen esitys, jonka takana hallitusryhmät yrittävät pysyä.”

VAIKKA PUUTTEITA ON edelleen, eteenpäin on Kostiaisen mukaan menty. Vaikutusarvioiden puutteet on hänen mukaansa jo tunnustettu ministeriöissä. Tästä puhui huhtikuussa Helsingin Sanomien haastattelussa myös valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen.

Kostiainen on ilahtunut myös siitä, että lakiesityksiä ministeriöissä valmistelevien virkahenkilöiden itsenäisyys on lisääntynyt. He uskaltavat kirjoittaa esityksiin aiempaa rohkeammin omat arvionsa, etenkin lakien vaikutuksista.

”Lisääntynyt rohkeus on mielestäni erittäin hyvä asia, eikä viestintuojaa saisi ampua koskaan.”

Etenkin arviointineuvoston alkuaikoina neuvoston kriittiset arviot herättivät ministeriöiden virkakunnassa Kostiaisen mukaan usein närää, mutta nykyään osapuolet ymmärtävät hänen mukaansa paremmin toisiaan.

”Suomalaiset virkahenkilöt ovat erittäin lojaaleja ja luotettavia. He osaavat myös erottaa toisistaan poliittisen päättäjän oikeuden päättää asioista ja oman velvollisuutensa tehdä hyvää tietoon perustuvaa lainvalmistelua.”

ENTÄ KUKA ARVIOI arvioijia? Kysymys johtaa helposti päättymättömään luuppiin, eikä sikäli ole kriittinen, koska arviointineuvostolla ei ole suoraa valtaa päätöksentekoon.

Kostiainen itse on kyllä arvioinut omaa toimintaansa. Yksi virhe häntä on jäänyt vaivaamaan erityisesti. Se tapahtui koronapandemian alkuaikoina keväällä 2020, kun hallitus päätti, että kaikki pandemialait käsitellään kiireellisesti. Kostiainen esitti tuolloin arviointineuvostolle, että se ei antaisi näistä kiireellisistä lakiesityksistä lausuntoja lainkaan. Hän ajatteli, että poikkeusaika ei kestäisi kuin muutaman kuukauden, eikä hän halunnut vaikeuttaa pandemian hoitoa. Syksyllä hän tajusi olleensa väärässä, ja neuvosto muutti suuntaa. Nyt hän ajattelee, että nimenomaan kiireellisissä laeissa olisi arviointineuvoston alusta pitäen pitänyt lausua esimerkiksi perusoikeusvaikutusten arvioinnista.

Mikä minä olin kuvittelemaan, että pandemia on ohi kolmessa kuukaudessa?

”Siinä tein virheen. Se oppi, joka tapauksesta minulle tuli, oli se, että juristien ei pitäisi ryhtyä virologeiksi. Mikä minä olin kuvittelemaan, että pandemia on ohi kolmessa kuukaudessa?”

Noin vuosi ennen kautensa loppumista Kostiainen ilmoitti, ettei ole käytettävissä arviointineuvoston vuonna 2025 alkavalla uudella kaudella. Hän ajatteli, että näin oli parempi sekä hänelle itselleen että arviointineuvostolle. Hän oli alkanut kokea, että on ehkä jo antanut neuvoston kehittämiselle ja eteenpäin viemiselle sen, mitä oli annettavana. Hän oli myös huomannut alkavansa toimia toisinaan ”diktaattorimaisesti”, käyttää hyväkseen esimerkiksi sitä, että voi päättää asioista muilta kysymättä. Nämä olivat merkkejä siitä, että oli aika lähteä.

”Olisi erittäin hyvä, että pystyisi tunnistamaan sen, milloin alkaa itse kypsyä niin, ettei pysty enää tuottamaan parasta tulosta johtamisella.”