1. T&Y-lehti
2. Mikrosimulointi talouspolitiikan päätöksenteon tukena

Mikrosimulointi talouspolitiikan päätöksenteon tukena

Tilastokeskuksen ylläpitämä SISU-mikrosimulointimalli on ollut laajassa käytössä jo noin kymmenen vuoden ajan. Tänä aikana mallia on ministeriöissä käytetty mm. talouspolitiikan tulonjakovaikutusten ja työllisyysvaikutusten arvioimisessa. Mikrosimulointi on ministeriöiden arkityössä kuitenkin vain yksi menetelmä muiden joukossa. Tietotarpeiden kasvaessa mallien ja aineistojen kehitystyöhön tulee panostaa, jotta ne tukisivat tietoon perustuvaa päätöksentekoa jatkossakin. SISU-mallin osalta keskeistä on huolehtia käyttäjien ja mallin ylläpitäjien yhteistyössä tapahtuvasta kehittämistoiminnasta, jotta malli pysyy relevanttina talouspolitiikan arviointivälineenä tulevaisuudessakin.

Tilastokeskuksen ylläpitämä ja laajasti talouspolitiikan vaikutusarvioinnissa käytetty SISU-mikrosimulointimalli on saavuttamassa kymmenen vuoden iän. Onkin hyvä aika tehdä katsaus mallin syntyhistoriaan, sen käyttöön käytännön talouspoliittisen päätöksenteon tukena sekä pohtia mallin tulevaisuutta.

Mikrosimuloinnista puhutaan julkisuudessa yleensä vero- ja sosiaaliturvakysymysten kohdalla, mutta itse menetelmä huomattavasti laaja-alaisempi. Käytännössä mikrosimuloinnilla viitataan yleisesti menetelmään, jossa ohjelmoituja sääntöjä sovelletaan yksikkötason aineistoon. Vero- ja sosiaaliturvamallien tapauksessa mikrosimulointimalliin on ohjelmoitu vero- ja sosiaaliturvajärjestelmän säännöt, joita sovelletaan yksilö- ja kotitaloustason tulo- ja taustatietoja sisältävään rekisteriaineistoon. Mikrosimulointia tutkimusmenetelmänä voidaan hyödyntää vero- ja sosiaaliturvakysymysten lisäksi mm. liikennetutkimuksessa, yritystutkimuksessa, sekä esimerkiksi epidemiologisissa mallinnuksissa.

SISU-mallin ”syntyhetken” tarkka määrittely ei ole täysin yksiselitteistä. Uuden mikrosimulointimallin kehittämiseen tähdännyt valtiovarainministeriön asettama Mikrosimuloinnin kehittämishanke käynnistyi vuonna 2010, Tilastokeskuksen asettama mikrosimulointimallin rakentamisen kehittämisprojekti käynnistyi vuonna 2011, SISU-mallin ensimmäinen pilottiversio valmistui testattavaksi vuonna 2012 ja laajaan käyttöön tarkoitettu versio valmistui vuonna 2013.

Ennen SISU-mallia Suomessa oli käytössä useita rinnakkaisia mikrosimulointimalleja, kuten Kelan, Palkansaajien tutkimuslaitoksen ja Åbo Akademin kehittämä JUTTA-malli, valtiovarainministeriön ja VATT:n ylläpitämä TUJA-malli sekä STM:n ja THL:n ylläpitämä SOMA-malli. Yksi SISU-mallin kehittämisen syitä olikin poistaa rinnakkaisten mallien aiheuttamaa päällekkäistä työtä sekä turvata mikrosimulointimallien kehitystyö laajemmalla käyttäjäkunnalla. Kehittämistyö kokosikin yhteen eri mallien osaajat Suomessa vahvistaen organisaatioiden välistä yhteistyötä, ja projektin myötä mikrosimulointiosaaminen laajeni aiempaa huomattavasti suuremmalle käyttäjäkunnalle.

Perustamisprojektin kautta syntynyt uusi mikrosimulointimalli poikkesi edeltäjistään. Arkkitehtuuri mukaili pitkälti Jutta-mallin ratkaisuja, joskin kieli ja alusta olivat vaihtuneet SAS-perusteisiksi. Esimerkiksi C:llä kirjoitetut vanhat lakimakrot oli kuitenkin käännetty lähes sellaisinaan. Mallin oli tarkoitus myös olla laajemmin saatavilla sekä helpommin lähestyttävissä kuin aiempien ratkaisujen. Syvällisemmän tarkastelun perusteella merkittävin muutos oli kuitenkin uusi aineistopohja. Aiemmin mikrosimulointimalleissa aineistona käytetyn haastattelupohjaisen tulonjakotilaston palveluaineistojen rinnalle muodostettiin huomattavasta pientä otosaineistoa laajempi noin 400 000 kotitaloutta kattava rekisteriperusteinen aineisto, jota oli mahdollisuus käyttää Tilastokeskuksen etäkäyttöjärjestelmässä. Rekisteriaineisto kattaa satoja erilaisia etuus- ja verotietoja, joiden perusteella esimerkiksi etuuksissa ja tuloveroissa tapahtuvien muutosten välittömiä vaikutuksia voidaan päätellä. Lisäksi Suomen merkittävä asema laadukkaiden ja kattavien hallinnollisten rekistereiden maana avaa ovia huomattavalle kehittämistyölle. Tämä kehittämistyö on avainasemassa laadukkaampien vaikutusarvioiden tuottamisessa ja tietoon perustuvan päätöksenteon edistämisessä.

Pian varsinaisen, aiempien mallien sisällöt pitkälti toistaneen rekisteripohjaisen perusaineiston rinnalle muodostettiinkin jo ensimmäinen uusi aineisto, osinkoverotukseen liittyvä lisätiedosto, jossa oli aiempaa täsmällisempää tietoa (kuten tietoa omistuksista) osinkoverotusta ajatellen. Lisäaineistoa ei ollut saatavilla kyselypohjaiselle tulonjakotilaston aineistolle, ja näin se edusti ensimmäistä askelta kohti puhtaasti rekisteriaineistojen maailmaa, mahdollistaen aiempaa monipuolisemman ja täsmällisen analyysin osinkojen verotuksesta.

Mikrosimulointimallin käyttö levisi nopeasti 2010-luvulla SISU-mallin käyttöönoton myötä: eduskunnan tietopalvelu profiloitui merkittävänä uutena käyttäjänä, ja myös Kansaneläkelaitoksessa sekä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksessa panostettiin mikrosimulointiosaamiseen. Etujärjestöt ja tutkimuslaitokset ottivat myös mallia käyttöön. Nykyään mallilla on 80 käyttäjää 22 eri organisaatiosta. Valtiovarainministeriössä itse SISU-mallia käytetään lähinnä budjettiosastolla: verotuksen mallintamisessa painopiste on siirtynyt yhä enemmän kohti verohallinnon aineistojen suoraa hyödyntämistä.

Mikrosimulointi ministeriön arjessa

Julkisessa keskustelussa valtiovarainministeriössä tehdyt mikrosimulointilaskelmat nousevat esille usein kahdessa yhteydessä: tulonjakolaskelmien ja työllisyysvaikutusarvioiden yhteydessä. Vero- ja sosiaaliturvamuutosten tulonjakoarvioissa mikrosimulointi on laajasti hyödynnetty menetelmä. Työllisyysvaikutusten arvioinnissa mikrosimulointi saa julkisuudessa ehkä jopa ansaitsemaansa suuremman huomion. Työllisyysvaikutusten arvioinnissa mikrosimulointi on vain yksi menetelmä muiden joukossa.

Tulonjakovaikutusarvioiden lisäksi mikrosimulointimallien arvioidaan arkityössä laajemminkin vero- ja sosiaaliturvamuutosten kohdentumista eri väestöryhmiin. Mikrosimulointia käytetäänkin myös muun muassa vero- ja sosiaaliturvamuutosten sukupuoli- ja lapsivaikutusten sekä alueellisen kohdistumisen arvioinnissa. Yksi SISU-mallin etu aiemmin Suomessa käytössä olleisiin mikrosimulointimalleihin verrattuna on sen laaja rekisteriaineisto. Noin 800 000 henkilön rekisteriaineiston avulla SISU-mallilla voidaan aiempaa tarkemmin arvioida vero- ja sosiaaliturvamuutosten kohdistumista myös pienempiin väestöryhmiin. Tämä mahdollistaa entistä tarkemmat arviot vero- ja sosiaaliturvamuutosten vaikutuksista.

SISU-mallin pohjana toimii merkittävä rekisteriaineisto, ja malli koostuu olennaisesti laajasta joukosta lainsäädännön mukaisia päättelysääntöjä. Nämä päättelysäännöt eivät ole monimutkaisia, mutta niitä on paljon, ja niillä on lukuisia kytkentöjä toisiinsa, kuten lainsäädännöllä käytännössäkin¹. Näihin lainsäädännön sisältöihin voidaan tehdä ohjelmakoodissa tai parametreissa muutoksia, jonka jälkeen mallilla voidaan laskea näistä eri muunnoksista sekä nykyisestä lainsäädännöstä koostuvien vaihtoehtoisten tilojen välisiä eroja. Vaikka esimerkiksi hallituksen talousarvioesityksen välittömiä vaikutuksia kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin, ja sitä kautta kokonaisuuksien vaikutuksia esimerkiksi tuloeroihin. Mikrosimulointimallien avulla voidaan arvioida myös vero- ja sosiaaliturvamuutosten staattisia vaikutuksia julkiseen talouteen, esimerkiksi verotuloihin tai sosiaaliturvamenoihin. Nämä vaikutukset ovat kuitenkin ns. staattisia vaikutusarvioita eli yön yli-arvioita, jotka eivät huomioi vero- ja sosiaaliturvamuutosten mahdollisia käyttäytymisvaikutuksia.

Poliittista päätöksentekoa koskevassa keskustelussa korostuu usein lainsäädännön epäsuorat vaikutukset, tai ns. dynaamiset vaikutukset – kuten vero- ja etuusmuutosten työllisyysvaikutukset. Dynaamisiin vaikutuksiin voidaan katsoa kuuluvan sekä politiikkamuutosten suorat käyttäytymisvaikutukset, että välilliset vaikutukset kuten makrotason yleisen tasapainon vaikutukset². Poliittisen keskustelun keskittyminen lainsäädäntömuutosten käyttäytymisvaikutuksiin on monesti hyvin perusteltua, sillä usein lainsäädännön muutosten tarkoitus on usein nimenomaan vaikuttaa ihmisten päätöksentekoon. Staattisella mikrosimulointiarviolla ei kuitenkaan voida vastata näihin kysymyksiin, vaan niitä varten tarvitaan dynaamiset vaikutukset huomioivia malleja.

Ensimmäinen SISU-mikrosimulointimallilla tehty ratkaisu kannustin- ja käyttäytymisvaikutusten mallintamiseksi lienee Kotamäen (2014) työllistymisveroastelaskelma. Kotamäki seuraa aiemmilla malleilla laadittuja arvioita ja muodostaa arvioita työllistymisen taloudellisista kannustimista. Muodostamalla yhä arvioita näistä kannustimista erilaisten reformivaihtoehtojen puitteissa voidaan saada muodostaa arvio taloudellisten kannustimien muutoksista. Yhdistämällä arvioon työnteon kannustinten muutoksista relevantti akateemisesta tutkimuksesta saatavaa arviota siitä, kuinka työn tarjonta reagoi työnteon kannustimien muutoksiin (esim. Jäntti ym. 2017) voidaan saada arvio siitä, miten paljon työllisyys reformin myötä muuttuisi.

Nämä yksinkertaiset muutokset avaavat ovia monenlaiselle analyysille, kuten esimerkiksi työttömyysturvareformien työllisyysvaikutuksille ja nämä huomioiville tulonjakovaikutuksille. Yksinkertaista ns. ekstensiivisen marginaalin ratkaisua näiden ”dynaamisten tulonjakovaikutusten” arvioimiseksi onkin sovellettu Suomessa jo melko laajasti. Nämä ratkaisut ovat kuitenkin vastanneet vain kysymykseen siitä, ovatko ihmiset ylipäänsä töissä vai eivät – eli ns. ekstensiivisen marginaalin kysymykseen. Intensiivisen marginaalin kysymyksen osalta, eli työtuntien määrän valinnan osalta, kehitystyötä ovat tehneet Ollonqvist ym. (2021). Matkaa kohti kansainvälisessä kirjallisuudessa tuttuja diskreetin valinnan malleja, eli hyötyfunktion maksimointiin perustuvia joustavia rakenteellisia työn tarjonnan malleja on kuitenkin vielä. Tällaisten mallien kehittäminen ja käyttöönotto ovat kuitenkin staattista perusmallia huomattavasti enemmän akateemisia voimavaroja vaativia hankkeita.

Mikrosimulointi on menetelmä muiden joukossa

Mikrosimulointimalleihin liittyvä keskustelu keskittyy monesti sosiaalietuuksien tason muutoksiin ja niiden vaikutuksiin. Rajoite ei oikeastaan johdu mallintamistekniikasta: mikrosimulointi on monesti vain termi laadukkaaseen tutkimusaineistoon perustuvalle soveltavalle analyysityölle. Vastaavalla analyysimenetelmällä on mahdollista tuottaa erilaisia arvioita myös muista kysymyksistä, kuin tulo- ja kulutusveroista sekä etuuksista. Mikrosimulointimalliin on kytketty tietoja erilaisista palveluista, ja näin on voitu arvioida sosiaali- ja terveyspalveluiden tulonjakovaikutuksia. Suomalaisessa järjestelmässä, jossa merkittävä osa julkisista tulonsiirroista myönnetään luontoismuotoisina tulonsiirtoina (palveluina kuten hammaslääkärikäynteinä sekä tavaroina kuten lääkkeinä) tämän näkökulman huomioiminen tuo arvokasta lisätietoa päätöksenteon tueksi. Lisäksi uudet aineistot voivat mahdollistaa esimerkiksi palveluiden muutosten vaikutusten ja niiden kohdistumisen analysoimisen, ja näin avata jälleen uusia ovia erilaisten kiinnostavien käyttäytymisvaikutusten mallintamiseksi.

Mikrosimulointi tuleekin ymmärtää yhtenä aineistoon perustuvan tilastollisen ja soveltavan analyysin työkaluna muiden joukossa. Avainasemassa on analyysityön mahdollistava yksikkötason tietoaineisto sekä soveltavat arviot mahdollistava laadukas tutkimustieto tai tutkimukseen perustuva teoreettinen mallinnusratkaisu. Laadukkaan vaikutusarvion laatiminen mikrosimulointia hyödyntäen edellyttää laadukasta yksikkötason tietoaineistoa sekä laadukasta tutkimustietoa hyödyntävää käyttäytymisvaikutusten arviointiin liittyvää sovellusta.

Vaikka välillä julkisessa keskustelussa mikrosimulointi korostuu esimerkiksi työllisyyspolitiikan vaikutusarvioinneissa, ei mikrosimulointi itse asiassa muodosta edes kovin mittavaa osaa valtiovarainministeriön budjettiosaston rakenneyksikössä tehtävistä politiikka-analyyseistä, vaan se on yksi menetelmä muiden joukossa. Esimerkiksi ns. 55+-vuotiaiden työllisyyttä edistävien keinojen vaikutusarvioinnissa sovellettiin erilaista kirjoa vaihtelevia arviointimenetelmiä, joille oli yhteistä useimmiten se, että ne perustuivat yksikkötason aineistosta laadittuihin laskelmiin. Toisin kuin julkisessa keskustelussa yleensä todetaan, arvioita tehtiin paitsi etuusmuutoksista, myös muista seikoista, kuten esimerkiksi muutosturvan muutosten vaikutuksista. Joissakin tilanteissa mikroaineiston käyttö ei syystä tai toisesta ole hyödyllistä. Tällöin saatetaan laatia arvioita erilaisiin aggregaattitietoihin perustuen; joskin näitäkin saatetaan paikoin koostaa yksikkötason tiedoista.

Yhdistävä tekijä mikrosimuloinnin ja näiden arvioiden välillä on empiirisen tilastoaineiston, oli se sitten yksikkö- tai aggregaattitason aineistoa, yhdistäminen vaihtoehtoisen politiikkatilan ja nykytilan väliseen arvioon sekä käyttäytymisvaikutusten arvioiminen tutkimuskirjallisuuteen tukeutuen. Päätöksenteon tiedonjanon ja vaatimustason kasvaessa myös käytettävissä olevien aineistojen ja mallinnusvälineiden laatuun kohdistuu kasvavassa määrin kehittämispaineita.

Arkityön kannalta ei kuitenkaan voi korostaa liikaa sitä, että virkamiestyössä ei ole yhtä vasaraa, eikä yksiä saksia: kuhunkin tilanteeseen ja kysymykseen räätälöidään siihen sopiva soveltava ratkaisu, parhaalla käytössä olevalla analyysiratkaisulla. Mallilla voidaan tällä hetkellä arvioida lähinnä sosiaalietuuksiin ja verotukseen kohdistuvia muutoksia, ja tästä syystä sen soveltaminen esimerkiksi työllisyysvaikutusten arvioinnissa on varsin rajallista. Muun muassa palveluiden vaikutuksia voidaan kyllä arvioida, mutta siihen tarvitaan eri työkaluja. Yhdessä asiassa SISU-malli on kuitenkin ollut ylivertainen: läpinäkyvyyden osalta malli on ollut yhteismitallisuutensa ja avoimuutensa näkökulmasta edelläkävijä. Valtiovarainministeriössä onkin viime aikoina seurattu näillä jalanjäljillä ja pyritty julkaisemaan muihinkin kysymyksiin liittyviä vaikutusarviolaskelmia.

Miten varmistetaan SISU-mallin käyttökelpoisuus tulevaisuudessakin?

SISU-mikrosimulointimalli otti 2010-luvun alkupuolella merkittävän askeleen kohti hallinnollisten rekisteriaineistojen hyödyntämistä tietoon perustuvan päätöksenteon tukena. Malli sekä sille kehitetyt soveltamisratkaisut näyttelivät merkittävää roolia esimerkiksi ns. kannustinloukkutyöryhmän työssä. Sittemmin malli on vakiinnuttanut asemansa tulonjakovaikutusten arvioinnissa sekä yksinkertaisissa vero- ja etuusmuutosten työllisyysvaikutusten arvioissa.

Vuosien varrella kehittynyt vaikutusten arviointikulttuuri ja tarpeet uhkaavat kuitenkin ajaa ohi mallin tietopohjasta, jos mallin kehitystyö ei pysy uusien tarpeiden tahdissa. Esimerkiksi perhevapaauudistusten valmistelussa mallin tietoaineisto ei ole taipunut tarpeisiin, ja näin laskelmia on tehty laajalti muihin tietolähteisiin perustuen. Samoin kävi hiljattain mietintönsä julkaisseella työttömyysturvatyöryhmällä: vaikka laskelmia tehtiin merkittävissä määrin valtiovarainministeriön rakenneyksikössä, ei mikrosimulointimallia aineistopuutteiden johdosta hyödynnetty. SISU-mallin jatkuva kehitystyö yhdessä käyttäjien kanssa on tärkeää, jotta malli voi tulevaisuudessa palvella vieläkin paremmin tietoon perustuvaa päätöksentekoa.

Tulevaisuudessa toiveet laadukkaampien vaikutusarvioiden osalta eivät varmasti ainakaan pienene. Valtiovarainministeriön virkatyössä näihin haasteisiin pyritään vastaamaan ennakoimalla tarpeita, kehittämällä ja hakemalla ratkaisuja soveltuvien tietoaineistojen saamiseksi, sekä edistämään empiirisen tutkimuksen mahdollisuuksia. Esimerkiksi sosiaaliturvakomitean työ tulee varmasti seuraavina vuosina haastamaan monet aiheen ympärillä toimivat tekijät ministeriöissä, tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa. Yksi keskeinen kysymys on, miten SISU-mikrosimulointimallin kehittämistyö vastaa tähän haasteeseen ja miten varmistetaan se, että SISU-malli tarjoaa tulevaisuudessa joustavan, soveltuvan tietoalustan myös esimerkiksi sosiaaliturvakomitean tarpeisiin. Esimerkiksi perustuslakinäkökulmasta yhden keskeisen elementin, toimeentulotuen, aineistopohja on nykyisellään aineistossa hyvin heikko siitä huolimatta, että perustoimeentulotuen Kela-siirto tarjoaa mittavan joukon mahdollisuuksia rekisteriaineistojen näkökulmasta. Onkin tärkeää havaita, että SISU-mallin voima piilee suurelta osin ainutlaatuisessa aineistossa, joka mahdollistaa monipuolisen analyysityön. Tämä tulee huomioida myös kehittämistyössä, jossa olisi syytä vahvistaa erityisesti mallin aineistollista pohjaa.

Sosiaaliturvakomitean työn lisäksi esimerkiksi ilmastopolitiikka asettaa yhä suurempia tietotarpeita päätösten vaikutusten arvioinnista. Makrotason ilmasto- ja talousvaikutusten lisäksi on tärkeää tietää miten eri ilmastotoimet ja itse ilmastonmuutos vaikuttaa eri väestöryhmien asemaan. Näissä kysymyksissä mikrosimulointi voi olla hyödyllinen työkalu esimerkiksi ilmastopolitiikkaan sisältyvien kulutusverojen kohtaannon arvioimisessa, mutta tämä vaatii malleilta ja mallintajilta vielä kehitystyötä.

Työllisyyspolitiikan osalta useissa maissa on vaikutusarvioinnissa käytössä mikrosimulointia hyödyntäviä rakenteellisia työn tarjonnan malleja, joiden avulla voidaan arvioida vero- ja sosiaaliturvamuutosten vaikutuksia sekä työllisyyteen että työn määrään. Rakenteellisten työn tarjonnan mallien kehitystyötä on tehty Suomessa jo pitkään osin myös SISU-mallia hyödyntäen, mutta vielä on matkaa siihen, että kyseiset mallit olisivat valmiita talouspolitiikan vaikutusarvioinnin työkalupakkiin.

Dynaamisten vaikutusten osalta mikrosimulointimalleja on laajennettu huomioimaan ihmisten käyttäytymisvaikutuksia muun muassa työn tarjonnan osalta. Laajempia makrotason ns. yleisen tasapainon vaikutuksia ei mikrosimulointimallien avulla voi kuitenkaan suoraan huomioida, vaan niitä arvioidaan makrotalouden simulointimallien avulla. Muutamissa maissa on kuitenkin rakennettu mikro- ja makrosimulointimallien yhdistelmiä, joissa voidaan hyödyntää mikrotason arvioita päätösten vaikutuksista työn tarjontaan ja samalla arvioida makrotason yleisen tasapainon vaikutuksia mikrotasolla eri väestöryhmien taloudelliseen asemaan.

Tuloerojen arvioinnin osalta tietotarpeet ovat myös kasvamassa. Välittömien verojen ja sosiaalietuuksien tulonjakovaikutusten lisäksi myös välillisten verojen vaikutukset tuloeroihin saavat yhä laajempaa huomiota sekä kansainvälisessä että kotimaisessa keskustelussa. Kulutusverojen tulonjakovaikutuksia arvioidaan säännöllisesti talousarvioesitysten yhteydessä, mutta esimerkiksi yhteisöverotuksen kohtaanto on haastavampi kysymys sekä tutkimuksen että vaikutusarvioinnin näkökulmasta – toivomukset tällaistenkin seikkojen huomioimiseksi ovat kuitenkin perusteltuja. Tuloerojen lisäksi myös varallisuuserojen arviointiin olisi yhä enemmän kysyntää.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana SISU-malli on vakiinnuttanut paikkansa talouspolitiikan vaikutusarvioinnissa tulonjakoarvioiden yhteydessä. Mallia on myös kehitetty sen käyttäjien toimesta ja näiden ”lisäpalikoiden” avulla malli on laajasti käytössä myös vero- ja sosiaaliturvamuutosten kannustin- ja työllisyysvaikutusten arvioinnissa. Nyt kymmenen vuoden kohdalla on hyvä hetki pohtia, millä toimilla varmistetaan se, että SISU-malli pysyy kasvavien tietotarpeiden vauhdissa ja säilyttää asemansa tietoon perustuvan päätöksenteon keskiössä. Tässä kehitystyössä olennaista on yhteistyö mallin käyttäjien ja ylläpitäjien kesken. Tietotarpeet todennäköisemmin kasvavat kuin kutistuvat ja päätöksenteon tukena käytettävien tutkimusmenetelmien pitää kehittyä näiden kasvavien tarpeiden tahdissa. Hyvällä yhteistyöllä ja kehitystyöllä voidaan varmistaa se, että SISU-malli tukee tietoon perustuvaa päätöksentekoa vielä seuraavatkin vuosikymmenet.