1. T&Y-lehti
2. Konkari lyttää leikkauspolitiikan

Konkari lyttää leikkauspolitiikan

Liisa Jaakonsaari syyttää hallitusta velkapaniikista ja perspektiivin puutteesta. Hänen mielestään leikkauksilla ei lisätä hyvinvointia eikä keskitytä olennaiseen.

Sosiaalidemokraattien konkaripoliitikko Liisa Jaakonsaari on keväästä asti seurannut tiiviisti uuden hallitusohjelman muodostamista ja hallituksen edesottamuksia, kuten varmasti kaikki muutkin politiikasta kiinnostuneet.

Jaakonsaari seuraa kuitenkin tilannetta eri lähtökohdista kuin useimmat meistä, koska hänellä on harvinaisen paljon omakohtaista kokemusta politiikasta ja sen kulisseista. Hän työskenteli ensin kansanedustajana ja sitten europarlamentaarikkona 40 vuotta, ja vielä yhtäjaksoisesti.

Kirjoittamassaan elämäkerrassaan Tarkoitus (Kirjapaja 2018) Jaakonsaari kertoo, että hänen puolisonsa on epäillyt, että Jaakonsaari asettuu ehdolle vielä kuolemansa jälkeenkin. Näyttää kuitenkin siltä, että Jaakonsaari on vaalikampanjansa kampanjoinut. Politiikkaa hän kommentoi edelleen.

Jaakonsaaren mielestä nykyinen hallitusohjelma on poikkeuksellinen monella tapaa. Ensinnäkin se painottaa leikkauksia enemmän kuin aikaisemmat hallitusohjelmat.

”Näyttää siltä, että hallituksessa on pieni paniikki suhteessa velkaan.”

Jaakonsaari sanoo, että leikkaamalla ei ratkaista niitä akuutteja ja vakavia ongelmia, jotka Suomea tällä hetkellä kurjistuttavat. Vakavimpana ja akuuteimpana ongelmana hän pitää sitä, että terveyspalvelut eivät toimi ja että koulutus rapautuu.

Hän kertoo ikäisestään naisesta, johon törmäsi taannoin Oulun kauppahallissa.

Nainen kertoi kärsivänsä kovista selkäkivuista ja odottavansa uusintaleikkausta. Kesken odotuksen hän sai kotiinsa kirjeen, jossa ilmoitettiin tylysti, että hänet on poistettu leikkausjonosta. Mitään selitystä ei annettu.

Kauppahallin nainen ei suinkaan ole ainoa. Suomessa on suuri joukko ihmisiä, joiden on hankalaa päästä lääkäriin. Ja koska väestö vanhenee, Jaakonsaari pelkää, että ongelma syvenee, jos siihen ei pian puututa. Siksi olennaista olisi etsiä ratkaisuja siihen, miten terveydenhuollon haasteisiin vastataan.

Liisan lista järkytti

Jaakonsaari itsekin muistetaan leikkauksista. Syksyllä 1994, kun hän työskenteli kansanedustajana, hän piti julkisuudessa kohua herättäneen puheen.

Puheessa hän kertoi, mistä kaikesta hänen mielestään voisi leikata, jos demarit voittaa seuraavat eduskuntavaalit.

Jaakonsaari luetteli konkreettisia säästötoimia kuten sen, että asuntolainojen korkovähennyksestä voitaisiin luopua ja että työttömyysturvan kestoa voitaisiin lyhentää.

Taustalla oli se perusajatus, että hyvinvointi lisääntyy, kun kasvu on nopeaa. Kun kasvu hidastuu, hyvinvointi vähenee.

”Halusimme kehittää hyvinvointiyhteiskunnan mallin, joka kestää myös talouden taantumat. Jos velka kasvaa, ainoa tapa toimia on ottaa sakset esiin ja osoittaa markkinoille, että asiat hoidetaan.”

Leikkauslista järkytti ihmisiä. Takana oli Euroopan taloushistorian syvin lama, ja ihmiset olivat kituuttaneet pitkään.

”Leikkauslista tuotti ihmisille raskasta pettymystä ja tunteen, että eikö tämä koskaan lopu.”

Jaakonsaari säikähti kohua. Hän pelkäsi, mitä hänen puolueelleen ja hänelle itselleen käy. Kohun silmässä kansanedustajakollega Arja Alho soitti hänelle ja sanoi, että mitään ei kannata alkaa perumaan.

Seuraavana vuonna pidettiin eduskuntavaalit. Demarit voitti ne selvästi. Puolue sai 28,3 prosenttia äänistä ja teki parhaan tuloksensa sitten sotien. Toiseksi tullut keskusta sai 19,8 prosenttia äänistä ja kokoomus 17,9 prosenttia.

Jaakonsaari uskoo, että äänestäjät ymmärsivät tilanteen vakavuuden ja arvostivat rehellisyyttä. Voitettiinko vaalit Liisan listalla?

”Kyllä ne kokonaisuudella voitettiin”, Jaakonsaari vastaa.

Hänen käsityksensä mukaan ihmiset uskoivat Paavo Lipposen talouspolitiikkaan ja kykyyn selviytyä lamasta.

”Tosin osa demareista ei hyväksynyt leikkauslinjaa. He sanoivat, että olisimme voittaneet vielä selvemmin, jos listaa ei olisi tehty.”

Myös koulut ja tiede vaarassa surkastua

Liisa Jaakonsaari perusteli leikkauksia hyvinvointivaltion säilymisellä. Hän ajatteli, että niillä voidaan estää joukkotyöttömyys ja se, että valtion velka kasvaa entisestään.

Esimerkiksi työttömyysturvan leikkaamisen hän ajatteli vaikuttavan joukkotyöttömyyteen niin, että ihmiset suostuvat ottamaan vastaan muitakin töitä kuin mihin olivat tottuneet. Pahinta ihmiselle on se, että työttömyys pitkittyy.

Myös nykyiset ministerit perustelevat leikkauksia hyvinvointivaltion säilymisellä. Mikä Orpon hallituksen leikkauksissa sitten eroaa Liisan listan leikkauksista?

Jaakonsaaren mielestä merkittävä ero on siinä, miten leikkaukset tehdään. Hän sanoo, että hänen ehdottamansa leikkaukset haluttiin tehdä oikeudenmukaisesti ja niin, että hyvinvointivaltio todella säilyy. Nykyisten leikkausten hän ei usko parantavan heikossa asemassa olevien tilannetta vaan huonontavan sitä. Leikkaukset ovat Jaakonsaaren mielestä ylimitoitettuja olemassa olevaan taloustilanteeseen nähden ja niitä painotetaan liikaa, jopa paniikinomaisesti.

Jaakonsaari painottaa myös sitä, että hänen poliitikkoaikanaan suunnitelmia tehtiin yhteistyössä eri tahojen, kuten AY-liikkeen ja elinkeinoelämän, kanssa.

”Velka pitää maksaa”

Velkapaniikki juontaa juurensa Jaakonsaaren näkemyksen mukaan siihen, että Ison-Britannian entinen pääministeri Margaret Thatcher vertasi aikoinaan valtion taloutta kotitalouksiin. Siitä lähti ajatus, jonka mukaan myös velka on aina haitallista.

Toisaalta Jaakonsaari ei innostu siitäkään, mitä jotkut, hänen mukaansa erityisesti nuoret, taloustieteilijät ajattelevat. Jaakonsaari tulkitsee heitä niin, että heidän mielestään valtion velkaa ei tarvitsisi koskaan maksaa pois tai että velan määrällä ei olisi mitään väliä.

”Ei se niinkään ole. Kaikki riippuu velan suhteesta valtion tuloihin.”

Jaakonsaari painottaa, että kasvuun pitää panostaa ja että avainsana on velkasuhde. Hän varoittaa, että velkapaniikin vuoksi vaarassa ovat terveydenhuollon lisäksi koulut ja yliopistot. Kouluja pitäisi nyt systemaattisesti parantaa ja Suomi pitäisi saada pärjäämään tiedemaailmassa.

Muuten voi käydä niin, että Suomi taantuu Saksan tielle. Saksa on rikas maa, mutta sen koulut ovat huonossa kunnossa. Opettajista on huutava pula. Saksassa keskustellaan Jaakonsaaren mukaan siitä, että maan huono kehitys johtuu osittain siitä, että kouluilla menee niin huonosti.

”Aika näyttää, ovatko Orpon hallituksen leikkaukset olleet oikeudenmukaisia.”

Hallituksen pitäisi katsoa kauas

Toisena hallitusohjelman ongelmana Jaakonsaari pitää sitä, että budjetista puuttuu perspektiivi. Leikkausten vaikutukset halutaan saada näkyviin mahdollisimman pian, vaikka päätöksiä tehtäessä pitäisi katsoa ainakin kymmenen vuoden päähän, kauemmaskin.

Se on hänen mielestään lyhytnäköistä. Julkisuudessa on keskusteltu pitkään siitä, että poliittisten päättäjien pitäisi hyödyntää entistä enemmän tutkimusta ja ymmärtää se, että esimerkiksi monet sosiaali- ja terveysalaan liittyvät hyödyt näkyvät vasta vuosien kuluttua. Mistä se johtuu, että poliitikot näyttävät unohtavan sen?

Yksi syy on Jaakonsaaren käsityksen mukaan se, että vaalien jälkeen voittajapuolue ja sen hallituskumppanit hakevat näytön paikkaa. On myös mahdollista, että jos jokin asia saa voimakasta kritiikkiä, poliitikot haluavat vetäytyä nopeasti. Politiikka on sykkeistä. Harva päättäjä haluaa suututtaa äänestäjiä.

Lisäksi moni päätettävä asia tulee nopeasti eteen. Läheskään aina päätöksiä ei ennätetä tai viitsitä pohtia perusteellisesti eikä riittävän monelta kannalta.

”Terveydenhuollon leikkauksista hallitus syyttää tietenkin hyvinvointialueita.”

Ennen kunnat vastasivat sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä, mutta vuoden 2023 alusta niistä vastaavat hyvinvointialueet.

Hyvinvointialueiden rahoitus tulee kuitenkin valtiolta, eli hallitus ja eduskunta päättävät, kuinka suuren summan alueet saavat. Miten hyvinvointialue jakaa rahan, on alueen päätettävissä. Aikaisemmin jos kunnan terveyspalveluiden rahat alkoivat vähetä, kunta saattoi ohjata palveluihin lisää rahaa. Nykyään kunnat eivät rahoita sosiaali- ja terveyspalveluita.

Perspektiivin ja myös pelisilmän puutetta Jaakonsaari näkee myös siinä, että yhteistyön ilmapiiri tuntuu kadonneen. Hallitusohjelma näyttää eräänlaiselta miehuuskokeelta, jossa avainhenkilöt haluavat näpäyttää etenkin AY-liikettä. Mehän ratkaisemme asiat ilman teitä!

Jaakonsaaren mielestä se on surullista. Hänen mukaansa Suomessa on aikaisemmin pystytty tekemään vaikeitakin ratkaisuja yhteistyössä eri näkemyksiä edustavien tahojen kanssa.

En usko, että AY-liike on edelleenkään niin junttura, ettei se pystyisi tekemään yhteistyötä oikeisto­hallituksen kanssa.

”En usko, että AY-liike on edelleenkään niin junttura, ettei se pystyisi tekemään yhteistyötä oikeistohallituksen kanssa.”

Onnistuminen työministerinä

Demarien voittamien eduskuntavaalien jälkeen Paavo Lipposesta tuli pääministeri ja Liisa Jaakonsaaresta hallituksen työministeri.

Ajat olivat vaikeat. Suomea piinasi massatyöttömyys, ja uutisista sai jatkuvasti lukea uusista YT-neuvotteluista ja irtisanomisista.

Jaakonsaari pitää työministerikauttaan suurimpana poliittisena onnistumisenaan. Hänen näkemyksensä mukaan nimenomaan hallitus onnistui nostamaan maan massatyöttömyydestä. Kasvu käynnistyi, ja työllisyys koheni, kun työnantajat uskalsivat jälleen palkata työntekijöitä ja työttömät lähtivät hakemaan töitä. Yleinen luottamus kasvoi.

”Se oli hieno kokemus.”

Oppositiossa oltiin kuitenkin sitä mieltä, että oli itsestään selvää, että talous lähti kasvamaan, mutta Jaakonsaaren mukaan kehitys vaati kovasti töitä eli sinnikästä työvoimapolitiikkaa.

Jaakonsaari sanoo vieläkin olevansa hieman vihainen siitä, että kokoomuksessa väheksyttiin työvoimapolitiikan merkitystä. Julkisuudessa alettiin puhua tempputyöllistämisestä.

Jaakonsaaren mielestä kyse ei ollut tempuista vaan aidosti hyvistä ratkaisuista. Työvoimapalveluita parannettiin, ja työttömille järjestettiin tukityöpaikkoja.

”Koulutuksella ja tukitöillä haluttiin katkaista työttömyys, ja moni saikin niiden avulla työpaikan ja säilyttivät työkyvyn. Olen usein marmattanut kokoomuslaisille siitä, että nämä teot jäivät temppujen varjoon.”

Vuorotteluvapaan lakkautus surettaa

Yksi Jaakonsaaren työministeriyden aikana tehdyistä muutoksista oli vuorotteluvapaa. Nykyinen hallitus on ilmoittanut, että se lakkautetaan.

Jaakonsaarta päätös tietenkin sapettaa. Hän ei ole ahkera tviittaja, mutta kesäkuussa 2023, kun hänen edellisestä tviitistään oli kulunut yli vuosi, hän päätti aktivoitua.

Vuorotteluvapaa lakkautetaan. Nyyh. Se oli minun beibi työministerinä.

Se oli mainio idea lyhentää elinikäistä työaikaa. Vuorotteluvapaata käytettiin opiskeluun, lasten ja ikääntyneiden vanhempien hoitoon ja monenlaisten unelmien toteuttamiseen. Säästöä 20 miljoonaa.

Hän ei myöskään ymmärrä, miksi aikuiskoulutustuki lakkautetaan. Hänen käsityksensä mukaan vuorotteluvapaaseen ja aikuiskoulutustukeen käytetyt summat eivät ole massiivisia, mutta hyödyt saattavat olla merkittäviä sekä yksittäisen ihmisen että yhteiskunnan kannalta.

Taloustieteilijät eivät yleensä ole kannattaneet kumpaakaan tukimuotoa, sillä tutkimusten mukaan ne näyttävät kohdistuvan valmiiksi hyväosaisiin eivätkä lisää työllisyyttä tai verotuloja.

”Monet eivät yksinkertaisesti jaksa tehdä pitkää työuraa ilman taukoa. Tauko voi siis pidentää työuraa. Näitä vaikeasti kansantalouden taseissa mitattavia seikkoja ei tutkimuksissa ja päätöksissä tietenkään näy eikä ymmärretä, kun uskottavuutta haetaan leikkauksilla.”

Kansanedustajan työ palkitsee

Liisa Jaakonsaari valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan vuonna 1979 Oulun vaalipiiristä. Hänen uransa kansanedustajana jatkui 30 vuotta aina vuoteen 2019. Silloin hänet valittiin Euroopan parlamenttiin, jossa hän työskenteli 10 vuotta.

Työtään hän piti ennen kaikkea palkitsevana. Kansanedustajana, ministerinä ja meppinä pääsee mielenkiintoisen tiedon äärelle ja saa kokonaiskuvan monista yhteiskuntaan vaikuttavista asioista. Se antaa Jaakonsaarelle energiaa ja inspiraatiota.

”Jos poliitikko haluaa kehittyä, hänellä on siihen erinomainen mahdollisuus, nykyään jopa vielä parempi kuin silloin, kun itse aloitin.”

Erityisen antoisana Jaakonsaari muistaa Sitran järjestämän kestävän talouspolitiikan johtajakoulutuksen, johon kutsutaan eri alojen päättäjiä. Myös monet EU:n järjestämät koulutukset ovat olleet Jaakosaarelle hyödyllisiä.

Toki tehtävä poliittisena päättäjänä on myös epäkiitollista ja julkinen kritiikki voi joskus olla ankaraa. Jaakonsaari kuitenkin kuittaa kritiikin toimenkuvaan kuuluvana.

Myös kompromissit ja niiden sietäminen kuuluu olennaisesti toimenkuvaan, joskin moni poliitikko pitää kompromisseihin tyytymistä raskaana. Jaakonsaari sanoo, että häntä kompromissit eivät ole jääneet kaivelemaan. Hän on lähes aina pystynyt iloitsemaan lopputuloksesta ja siitä, että lopputulos ylipäänsä on syntynyt.

”Kompromissit ovat välttämättömiä. Monet kompromissit vesittävät asioita, mutta monet vievät eteenpäin.”

Populismi uhkaa EU:ta

Populismin nousu huolestuttaa Jaakonsaarta. Se huolestuttaa häntä monesta syystä, myös siitä näkökulmasta, mitä se tekee EU:n kehitykselle.

Oikeistopopulistien yksi tavoitteista on hajottaa EU. Se on myös yksi perussuomalaisten pitkän tähtäimen tavoitteista. Jaakonsaari päättelee, että silloin perussuomalaisten tavoite on vääjäämättä ensin heikentää unionia.

”Se tietää raskaita aikoja EU:lle ja myös Suomelle. Miten EU ja Suomi pärjäävät silloin esimerkiksi Kiina-haastetta vastaan?”

Kiina on selvästi ottamassa ja on jo ottanut jalansijaa maailmassa. Afrikassa on jo nähty, kuinka Kiina hylkää yhteistyön muiden maiden kanssa ja hakee hegemoniaa.Tätä hegemoniaa vastaan EU voi toimia, mutta Suomi ei voi yksin.

Hyviä presidenttiehdokkaita

Politiikan loppuvuosi jatkuu taatusti kuumana. Jaakonsaari seuraa mielenkiinnolla, miten hallitus huomioi terveydenhuollon, koulutuksen ja ilmastonmuutoksen haasteet. Myös presidentinvaaleja hän seuraa kiinnostuneesti. Jaakonsaari riisuu hetkeksi demarilasit ja sanoo, että mukana on Jutta Urpilaisen lisäksi muitakin hyviä ehdokkaita.

Olli Rehniä hän pitää erittäin kokeneena ja pätevänä. Alexander Stubb saattaa hänestä olla suuri yllättäjä, miksei Mika Aaltolakin, jonka alku ei tosin Jaakonsaaren mielestä vaikuta lupaavalta. Hänestä Aaltola antaa itsestään itsekeskeisen kuvan. Ainakin toistaiseksi hän voisi periaatteessa äänestää ketä tahansa kärkiehdokkaista paitsi Jussi Halla-ahoa.

Jaakonsaari toivoo, että vaalien alla syntyy hyvää turvallisuuspolitiikkaa koskevaa keskustelua. Natoon on jo menty, mistä Jaakonsaari iloitsi vuosien Naton kannattamisen jälkeen. Nyt hän haluaisi kuulla, millaisia ajatuksia presidenttiehdokkailla on siitä, millaiseksi jäseneksi Suomi muovautuu ja mitä annettavaa Suomella on Natolle.

”Toivottavasti ehdokkaat uskaltavat ottaa riskejä eivätkä luettele ainoastaan vanhoja totuuksia.”