1. T&Y-lehti
2. IMF:n uusi näkemys eriarvoisuudesta ja talouskasvusta

IMF:n uusi näkemys eriarvoisuudesta ja talouskasvusta

Hieman yllättäen Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) on viime vuosina puhunut eriarvoisuudesta ja etenkin sen yhteydestä talouskasvuun. Parikymmentä vuotta sitten IMF:n agendalla eivät olleet eriarvoisuusnäkökulmat, vaan talouskasvun turvaamiseksi suositeltiin rankkojakin rakenteellisia uudistuksia huomioimatta vaikutuksia tulojen jakautumiseen. Nykyään nämä näkökulmat sallitaan ainakin valuuttarahaston tutkimusosastolla. Tämän aihepiirin tutkimus on nyt tiivistetty populaarikirjaksi, jonka tekijöinä ovat valuuttarahaston tutkijat.

Kirjan lähtökohtana on, että osallistavan ja kestävän talouskasvun kannalta eriarvoisuus on huono asia. Eriarvoisuus aiheuttaa suoria kustannuksia, ja tästä syystä taloudellisia reformeja ei tulisi arvioida pelkästään niiden talouskasvuvaikutusten osalta vaan myös tasa-arvon ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien näkökulmasta. Tämän väitteen tueksi kirjoittajat esittelevät tutkimustuloksia eriarvoisuuden syistä ja kustannuksista.

Kirjoittajat viittaavat pitkälti omiin tutkimuksiinsa. Talouskasvun ja tuloerojen yhteyttä on tarkasteltu paljon myös akateemisessa tutkimuksessa, mutta Ostry et al. päätyvät kirjassaan jättämään näiden tutkimustulosten perkaamisen minimiin. Tutkijana jäin kaipaamaan hieman laajempaa katsausta aikaisempaan kirjallisuuteen, menetelmiin ja tutkimusten rajoituksiin, mutta tekijät ovat selkeästi halunneet pitää kirjan sisällön mahdollisimman yksinkertaisina, jotta heidän pääviestinsä ei katoa akateemisen keskustelun lomaan. Kirjan kohdejoukkona onkin selkeästi laajempi yleisö, ja esimerkiksi tutkimusmenetelmiä on avattu vain kirjan liitteessä.

Kirjassa tarkastellaan eriarvoisuutta kuudesta eri näkökulmasta. Ensimmäiseksi tarkastellaan eriarvoisuuden ja kestävän talouskasvun (määritelty kasvukauden pituuden mukaan) yhteyttä ja päädytään maavertailussa sellaiseen joh­topäätökseen, että kasvukaudet ovat pidempiä tasaisempien tuloerojen maissa. Rakenteellisten uudistusten ja säästöpolitiikan yhteyttä eriarvoisuuteen ja talouskasvuun tarkastellaan kolmessa erillisessä luvussa.

Kirjan pääviesti on, että kasvupolitiikan vaikutukset tulonjakoon tulee arvioida ja tarvittaessa oikaista.

Yhdessä luvussa keskustellaan myös rahapolitiikan roolista tulonjaon taustalla ja suositellaan, että keskuspankkien pitäisi ymmärtää paremmin toimiensa vaikutukset myös eriarvoisuusnäkökulmasta, vaikka vaikuttaminen tulonjakoon ei olekaan keskuspankkien tehtävä. Kirjassa sivutaan myös robottien ja teknologian mahdollisia vaikutuksia eriarvoisuuteen mutta tässä aihepiirissä ei ole vielä tarpeeksi tutkimusta, joten luvun anti on hyvin pintapuolinen.

Kirjan politiikkasuositukset perustuvat enimmäkseen toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat suoraan markkinatulojen jakaumaan. Esimerkiksi köyhille maille kirjoittajat suosittelevat, että ennen rahoitusmarkkinoiden kansainvälistä avaamista tulisi huolehtia, että maan finanssi-infrastruktuuri kattaa suurimman osan kansalaisista, jotta mahdollisimman moni voi hyödyntää lisääntyviä pääomavirtoja. Historiassa on monia esimerkkejä, joissa pääomamarkkinoiden vapauttaminen johti tuloerojen huimaan kasvuun, koska suurin osa taloudesta pyöri epävirallisella sektorilla ilman pääsyä kansainvälisille rahoitusmarkkinoille.

Yleisemmin kirjan politiikkasuositukset sisältävät muistutuksia huolehtia terveydenhuollon ja koulutuksen panostuksista, jotta työntekijöillä on tarpeeksi terveyttä ja tuottavuutta talouskasvun mahdollistamiseksi. Nämä panostukset parantavat myös ihmisten mahdollisuuksia menestyä, joka näkyy eriarvoisuuden pienentymisenä. Lopuksi kirjassa tarkastellaan uudelleenjaon ja talouskasvun yhteyttä. Kirjoittajat eivät havaitse aineistostaan yhteyttä uudelleenjaon ja talouskasvun välillä. Sen sijaan pienten tuloerojen maissa talouskasvu on kestävämpää. Tästä syystä kirjoittajat suosittelevat, että maltillista uudelleenjakoa tulisi tehdä myös talouskasvun nimissä.

Kirjan näkemyksistä voi vetää Suomen kaltaiselle kehittyneelle taloudelle ainakin sen johtopäätöksen, että äärimmäisten tuloerojen ja muunlaisen äärimmäisen eriarvoisuuden estäminen (etukäteen) on ensisijaisen tärkeää. Tulee siis huolehtia etenkin koulutuksen ja terveydenhuollon rahoituksesta ja saatavuudesta, koska nämä vaikuttavat suoraan työntekijän tuloihin. Suomessa satsaukset näihin tasa-arvon elementteihin ovat olleet ensiluokkaisen hyviä. Kirjalla on vähemmän vastauksia Suomen kaltaiseen tilanteeseen, jossa äärimmäistä eriarvoisuutta ei ole. On mahdotonta sanoa, mikä määrä eriarvoisuutta heikentää talouskasvua tai talouskasvun kestävyyttä Suomen kaltaisissa kehittyneissä talouksissa.