Digitaalitekniikka ei delpannutkaan keskiluokkaa
Löytyykö Suomesta merkkejä ammattirakenteen polarisoitumisesta vuosina 2012–2019 Tilastokeskuksen aineistojen perusteella? Näkemys saa tukea yksityisen sektorin ja miespalkansaajien osalta, mutta ei työmarkkinoiden osalta kokonaisuutena.
Suomessa on keskusteltu viime vuosina keskiluokan ahdingosta, kuihtumisesta tai jopa katoamisesta.1 Keskustelua on siivittänyt digitaalitekniikan kehitys, jonka on katsottu johtavan keskitason osaamista vaativien työtehtävien vähenemiseen. Autor, Levy ja Murnane2 ovat esittäneet, että tietokoneistaminen vaikuttaa erilaisiin työtehtäviin kolmella eri tavalla: (i) Korkeaa osaamista vaativissa ei-rutiininomaisissa, kognitiivisissa tehtävissä tietokoneistaminen toimii komplementtina johtaen työn laadulliseen kehittymiseen. (ii) Rutiininomaisissa kognitiivisissa ja manuaalisissa tehtävissä, jotka vaativat tyypillisesti keskitason osaamista, seurauksena on tehtävien lisääntyvä automatisointi. (iii) Matalaa osaamista vaativiin ei-rutiininomaisiin, manuaalisiin tehtäviin tietokoneistaminen vaikuttaa vähiten. Seurauksena ei ole osaamisvaatimusten yleinen nousu, kuten aiemmin yleisesti uskottiin, vaan polarisoituminen.
Näkemystä on ryhdytty kutsumaan rutiinipainotteiseksi teknologian muutos -hypoteesiksi (routine-biased technological change, RBTC). Se on saanut laajan hyväksynnän tutkijoiden keskuudessa niin kansainvälisesti3 kuin Suomessa4.
Näkemystä on myös kritisoitu. Fernández-Macías ja Hurley5 ovat kritisoineet väitettä, jonka mukaan rutiininomaiset tehtävät keskittyisivät juuri keskitason ammatteihin. Heidän 15 EU-maata vuosina 1995–2013 käsitelleen tutkimuksensa perusteella keskitason ja matalaa osaamista vaativat tehtävät eivät juuri eronneet rutiininomaisuudessa. Heidän toinen RBTC-hypoteesin vastainen tuloksensa oli, että rutiininomaisten tehtävien väheneminen oli maittain epätasaista. Osasta maita löytyi merkkejä polarisoitumisesta. Osassa maita ammattirakenne painottui korkeaan osaamiseen ilman merkkejä polarisoitumisesta. Osassa maita suurin kasvu taas kohdistui juuri keskitason ammatteihin. Tutkijat korostivat institutionaalisten ja kulttuuristen tekijöiden merkitystä erojen taustalla. Suomen tulokset poikkeavat monesta muusta maasta. Eroa voivat selittää työmarkkinajärjestelmän erityispiirteet ja julkisen sektorin polarisoitumiskehitystä tasaava työnantajarooli.
Tuotannolliset tehtävät korvautuvat palveluvaltaisilla
Oesch ja Piccitto6 sekä Tåhlin7 kutsuvat polarisoitumista myytiksi. Edellisten tutkijoiden neljää Euroopan maata vuosia 1992–2015 koskenut tutkimus ei tukenut väitettä polarisoitumisesta minkään maan osalta. Tåhlinin tulokset Ruotsista pitkältä ajanjaksolta ovat samansuuntaisia. Hänen mukaansa maan ammattirakenteen muutokset ovat seurausta yleisestä elinkeinorakenteen muutoksesta, jossa tuotannolliset tehtävät korvautuvat palveluvaltaisilla. Monet näistä tuotannollisista tehtävistä ovat miesvaltaisia ja ne ovat sijoittuneet palkkahierarkian keskivaiheille. Niiden väheneminen näkyy miespalkansaajien polarisoitumisena. Sen sijaan naispalkansaajia ja työmarkkinoita kokonaisuutena ei polarisoituminen Ruotsissa koske. Tämä mekanismi selittää Tåhlinin mukaan Ruotsin ammattirakenteen muutoksia RBTC-hypoteesia paljon paremmin.
Miehet ovat yliedustettuja kolmessa ylimmässä palkkakvintiilissä, naiset kahdessa alimmassa.
Tutkimukset ammattirakenteen muutoksesta eroavat metodologialtaan monella tavalla toisistaan. Osassa tutkimuksia on käytetty pelkästään tai ensisijaisesti Kansainvälisen työjärjestön ISCO-ammattiluokituksen8 pääkategorioita9, osassa taas kaksitasoista10 ja osassa kolmitasoista11 luokitusta. Toinen ero koskee tapaa mitata ammatissa vaadittavaa osaamista. Yleisin tapa on ollut käyttää kriteerinä ansiotasoa. Tämä ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Ansiotaso voi heijastaa myös muita tekijöitä, kuten ammattiryhmän neuvotteluvoimaa, sukupuoli- tai muita sosiaalisia normeja tai monissa tuotannollisissa töissä vaativaa työympäristöä tai työn raskautta kompensoivia elementtejä.12 Ammatteja on myös luokiteltu osaamiseltaan eri tavoin. Yleinen tapa on ollut käyttää jakoa korkean, keskitason ja matalan osaamisen ammatteihin13, mutta osassa tutkimuksia on käytetty myös jaottelua neljään14, viiteen15 tai kymmeneen16 kategoriaan.
Miten aineisto valittiin
Artikkeli tutkii ammattirakenteen muutosta Suomessa vuosina 2012–2019 arvioiden sitä RBTC-hypoteesin ja sen polarisoitumisnäkemyksen valossa. Muutosta tarkastellaan koko työmarkkinoiden ohella erikseen yksityisellä ja julkisella sektorilla sekä mies- ja naispalkansaajien osalta. Kirjoitus ajantasaistaa ja täydentää Alasoinin ja Varjeen17 aiemmin julkaistua vuosia 2002–2016 käsitellyttä analyysia.
Suomessa on yksi maailman jäykimmistä palkanmuodostusmekanismeista.
Tutkimus soveltaa samanlaista metodologiaa kuin Oesch ja Piccitto18 sekä Tåhlin19, jotka ovat käyttäneet ammattien kolmitasoista ISCO-luokitusta ja jaotelleet ammatit viiteen samankokoiseen ryhmään osaamistason mukaan. Kolmitasoisen ISCO-luokittelun etuna on, että se ottaa yksi- tai kaksitasoista luokittelua paremmin huomioon kategorioiden sisäisen heterogeenisuuden. Viisitasoisen osaamisjaottelun etuna on, että se antaa enemmän mahdollisuuksia tarkastella polarisoitumisnäkemyksen kannalta keskeisten keskitason osaamisen ammattien eroja. Ammattien osaamistasoa mitataan mediaanipalkalla.
Tiedot ammattirakenteen muutoksista perustuvat Tilastokeskuksen työvoimatutkimukseen. Tiedot ammattiryhmien mediaanipalkoista perustuvat Tilastokeskuksen palkkarakennetilastoon, joka sisältää tietoja palkansaajien ansioista talouden kaikilta sektoreilta. Ammattien mediaanipalkkaa määriteltäessä tulosperusteiset palkkiot jätettiin palkanlisien ulkopuolelle niiden epäsäännöllisyyden ja suhdanneriippuvuuden johdosta. Osa-aikaisten ansiot estimoitiin vastaamaan kokoaikaisten palkansaajien ansioita kertomalla tuntiansiot toimialan ja työsuhdemuodon yleisimmällä säännöllisellä työajalla. Analyysissa käytetyistä tilastoista on rajattu pois palkansaajat, joiden työaika on pienempi kuin viisi prosenttia toimialan ja työsuhdemuodon kokoaikaisten palkansaajien yleisimmästä viikkotyöajasta, sekä ne, joiden ansiot ovat alle 44 prosenttia palkansaajan ammattiryhmän (kolminumerotasolla) mediaaniansioista. Analyysi rajoittuu 16–64-vuotiaisiin. Palkkarakennetilastosta puuttuvat alle viiden hengen yrityksissä työskentelevien ansiotiedot. Lisäksi muutamien ammattiryhmien ansiotiedot on suojattu tietosuojakäytänteiden johdosta sillä perusteella, että ammattiryhmänimikkeellä olevia on vain alle kolmessa yrityksessä tai yksi yritys kattaa yli 90 prosenttia ammattiryhmän palkansaajista.
Analyysissa on näiden rajausten jälkeen 119 ammattiryhmää. Niiden koon määrittelemiseksi käytettiin Tilastokeskuksen toimittamia painotettuja tietoja, joissa työvoimatutkimuksen luvut on korotettu väestötasoisiksi luvuiksi. Ammattien ryhmittelyperusteena käytettiin jakson viimeisimmän vuoden palkkatietoja, mikä on ollut yleinen käytäntö tutkimuksissa.20
Polarisoitumista lähinnä yksityisellä sektorilla
Ammattirakenteen muutoksen tarkastelu koko palkansaaja-aineistossa ei tue selvästi väitettä polarisoitumisesta. Palkansaajien määrä kasvoi vuosina 2012–2019 yksinomaan kahdessa ylimmässä kvintiilissä. Määrä väheni eniten keskimmäisessä, mutta vähennys oli lähes yhtä suurta alimmassa (taulukko 1).
Taulukko 1. Muutokset palkkakvintiilien mukaisessa ammattirakenteessa koko palkansaaja-aineistossa 2012–2019
Sektoreittainen tarkastelu kertoo erilaisesta muutosdynamiikasta yksityisellä ja julkisella sektorilla. Väite polarisoitumisesta saa tukea yksityisen sektorin, muttei julkisen osalta. Yksityisellä sektorilla kasvua on ollut kaikissa paitsi keskikvintiilissä. Julkisella sektorilla taas kasvu on kohdistunut vain kolmeen ylimpään kvintiiliin (taulukko 2).
Taulukko 2. Muutokset palkkakvintiilien mukaisessa ammattirakenteessa yksityisen ja julkisen sektorin palkansaaja-aineistossa 2012–2019
Taulukko 3. Muutokset palkkakvintiilien mukaisessa ammattirakenteessa mies- ja naispalkansaaja-aineistossa 2012–2019
Mies- ja naispalkansaajat jakautuvat eri kvintiileihin hyvin eri suhteissa. Miehillä on selvä yliedustus kolmessa ylimmässä kvintiilissä, naisilla taas kahdessa alimmassa. Ero on tarkastelujaksolla kuitenkin supistunut. Muutos näkyy miesten kohdalla selvästi havaittavana polarisoitumisena, jossa eniten ovat samanaikaisesti kasvaneet ylin ja alin kvintiili. Sen sijaan naisilla muutos on ollut vahvasti osaamispainotteista (taulukko 3). Tulos on identtinen Tåhlinin21 Ruotsia koskevien tulosten kanssa. Yksityiskohtaisempi analyysi (jota ei tässä esitetä omana taulukkonaan) kertoo, että polarisoituminen koskee miehiä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla erikseen tarkasteltuna. Miespalkansaajien määrä on kasvanut molemmilla sektoreilla eniten ylimmässä ja alimmassa kvintiilissä. Naisilla taas kasvu on molemmilla sektoreilla kohdistunut eniten kahteen ylimpään kvintiiliin.
Suomalainen keskiluokka siivoaa kotinsa itse
Tilastoanalyysi ei tue RBTC-hypoteesin mukaista näkemystä ammattirakenteen polarisoitumisesta Suomessa vuosina 2012–19 koko palkansaaja-aineistossa. Tulos on samansuuntainen kuin Fernández-Macías ja Hurley22 saivat vuosia 1995–2012 koskevassa tutkimuksessaan Suomen osalta. Kirjoittajat luokittelivat Suomen yhdessä Ruotsin, Tanskan, Irlannin ja Luxemburgin kanssa EU15-maiksi, joissa ammattirakenteen muutoksen keskeisenä piirteenä oli ammattirakenteen painottuminen korkeaan osaamiseen ilman merkkejä polarisoitumisesta. Heidän metodologiansa eroaa tässä tutkimuksessa käytetystä siinä, että ammatit luokiteltiin karkeammalla kaksitasoisella ISCO-luokituksella.
Fernández-Macías ja Hurley eivät analysoi yksityiskohtaisemmin, mistä erilaiset kehityssuunnat EU15-maiden välillä johtuvat. He viittaavat ainoastaan yleisesti eroihin institutionaalisissa ja kulttuurissa tekijöissä maiden kesken. Myöskään tämä artikkeli ei pysty vastamaan suoraan siihen, miksi Suomen ammattirakenteen muutos poikkeaa monesta muusta EU15-maasta ja erityisesti Yhdysvalloista, jossa polarisoituminen on jatkunut jo pitkään.23 Esitän seuraavassa kuitenkin kaksi tekijää, joilla voi olla merkitystä.
Yhdysvalloissa julkisen sektorilla työskentelevien prosenttiosuus on vain puolet siitä mitä Suomessa.
Näistä ensimmäinen liittyy palkanmuodostukseen. Suomessa on Maailman talousfoorumin kilpailukykyraportin mukaan yksi maailman jäykimmistä palkanmuodostusmekanismeista24 sekä kansainvälisesti verraten erittäin vahva ja kattava työehtosopimusten yleissitovuus.25 Nämä tekijät yhdessä ovat hillinneet ammattiryhmien välisten palkkaerojen kasvamista viime vuosina. Suhteellisen matalina pysyneet tuloerot ammattiryhmien kesken eivät ole kannustaneet Suomessa korkean osaamisen työvoiman valmiutta erilaisten (usein matalaa osaamista vaativien) henkilökohtaisten palvelujen ostamiseen samalla lailla kuin monissa suurempien tuloerojen maissa. Vähäinen palkkajoustavuus on myös voinut lisätä työnantajien motivaatiota automatisoida matalan osaamisen työtä aina kun mahdollista. RBTC-hypoteesin taustalla olevat oletukset ovat siis saattaneet toimia Suomen kohdalla puutteellisesti.
Opettajat ja sairaanhoitajat lihottavat keskiluokkaa
Toinen tekijä, joka voi selittää tuloksia, liittyy julkisen sektorin rooliin ja merkitykseen työnantajana Suomessa. Julkisella sektorilla työskentelevien palkansaajien osuus kaikista palkansaajista on ollut tutkimusjaksolla lähes kolmannes. Monet tänä ajanjaksona syntyneet uudet tehtävät julkisella sektorilla esimerkiksi hoivaan ja opetukseen ovat sijoittuneet ammatti- ja palkkarakenteen keskiosiin. Julkisen sektorin ”lihominen” tällaisten töiden osalta on näin voinut toimia vastavoimana RBTC-hypoteesin mukaiselle keskitason osaamisen ammattien vähenemisestä teknologisen kehityksen myötä.
Molemmat institutionaaliset tekijät erottavat Suomen selvästi esimerkiksi Yhdysvalloista, jossa polarisoituminen on jatkunut jo 1980-luvun alkupuolelta niin talouden nousu- kuin laskukausina. Dwyer ja Wright26 kytkevät polarisoitumisen ja matalapalkka-ammattien kasvun Yhdysvalloissa ammatillisen järjestäytymisen laskuun sekä elinkeinoelämää ja työmarkkinoita koskevan sääntelyn väljentymiseen siirryttäessä teollisuusvaltaisesta taloudesta palveluvaltaiseen. Myöskään julkisella sektorilla ei ole ollut Yhdysvalloissa samanlaista tasoittavaa roolia. Yhdysvalloissa julkisella sektorilla työskentelevien palkansaajien osuus on vain noin 15 prosenttia eli vain puolet siitä mitä Suomessa.
Ammattirakenteen muutokseen kohdistuneet tutkimukset ovat eronneet metodologialtaan toisistaan monellakin tapaa. Erot ovat koskeneet erityisesti sitä, kuinka yksityiskohtaista ammattiluokitusta käytetään, kuinka ammatissa vaadittavaa osaamista arvioidaan, kuinka ammatteja jaotellaan eri osaamistasoille sekä millaisia rajauksia halutaan tai joudutaan tekemään kohdejoukkojen osalta. Esimerkiksi eri maiden työvoimatutkimuksiin ja palkkarakennetilastoihin sisältyy aukkoja, joita ei monesti, varsinkaan vertailevissa tutkimuksissa, tuoda selvästi esiin. Oman ongelmansa tuovat myös ammatteja koskevat luokitusmuutokset sekä katkokset tilastointijärjestelmissä ja -käytännöissä. Olen empiirisessä analyysissa pyrkinyt tuomaan yksityiskohtaisesti esiin kaikki tehdyt valinnat ja rajaukset.
Yksi tapa lähestyä metodologisen kirjavuuden ongelmaa on tehdä vertailevia analyyseja useita erilaisia metodologisia valintoja soveltaen. Toinen keino rikastaa tietämystä ammattirakenteen muutokseen vaikuttavista mekanismeista ovat maakohtaiset vertailevat tutkimukset. Niiden yhtenä erityishaasteena on, kuinka varmistaa mahdollisimman pitkälle menevä vertailtavuus eri maiden aineistojen kesken. Esimerkiksi jo yksin Pohjoismaiden kesken on suuria eroja siinä, millä tavalla koottuna ja kuinka kattavasti tietoja on saatavissa eri ammattiryhmien koosta ja mediaanipalkoista ja niiden muutoksista.27 Toinen erityishaaste vertailevissa tutkimuksissa on selitysten löytäminen maiden välisille eroille. Tämä vaatii tilastollisten analyysien rinnalle laadullisempia tutkimusotteita ja syvällisempää ymmärrystä eri maiden työmarkkina- ja koulutusjärjestelmistä ja muista instituutioista.
Kuva: Maarit Kytöharju
Tuomo Alasoini
Tuomo Alasoini työskentelee tutkimusprofessorina Työterveyslaitoksella Hyppäys digiin -yksikössä. Hän on valtiotieteiden tohtori Helsingin yliopistosta (1990) ja tekniikan tohtori Aalto-yliopiston Perustieteiden korkeakoulusta (2016).
Viitteet
1 Esim. Maczulskij (2020), Riihelä ja Tuomala (2019) ja Siltala (2017).
2 Autor ym. (2003).
3 Esim. Ernst ym. (2019), Goos ym. (2014), Michaels ym. (2013) ja Peugny (2019).
4 Esim. Asplund ym. (2011), Böckerman ym. (2019), Maczulskij (2020) ja Maczulskij ja Kauhanen (2016).
5 Fernández-Macías ja Hurley (2017).
6 Oesch ja Piccitto (2019).
7 Tåhlin (2019).
8 ILO (2012).
9 Esim. Maczulskij (2020) ja Peugny (2019).
10 Esim. Asplund ym. (2011), Fernández-Macías ja Hurley (2017), Goos ym. (2014) ja Maczulskij ja Kauhanen (2016).
11 Esim. Oesch ja Piccitto (2019).
12 Oesch ja Piccitto (2019) ja Tåhlin (2019).
13 Esim. Asplund ym. (2011), Ernst ym. (2019), Goos ym. (2014) ja Maczulskij ja Kauhanen (2016).
14 Esim. Peugny (2019).
15 Esim. Fernández-Macías ja Hurley (2017), Oesch ja Piccitto (2019) ja Tåhlin (2019).
16 Esim. Böckerman ym. (2019).
17 Alasoini ja Varje (2021).
18 Oesch ja Piccitto (2019).
19 Tåhlin (2019).
20 Esim. Asplund ym. (2011), Goos ym. (2014) ja Maczulskij ja Kauhanen (2016).
21 Tåhlin (2019).
22 Fernández-Macías ja Hurley (2017).
23 Dwyer ja Wright (2019).
24 Schwab (201).
25 Ahtiainen (2019) ja Eurofound (2015).
26 Dwyer ja Wright (2019).
27 Berglund ym. (2020).
Kirjallisuus
Ahtiainen, L. (2019), Työehtosopimusten kattavuus vuosina 2017/2018, Työ- ja elinkeinoministeriön Työelämä-julkaisuja 2019:62, Helsinki.
Alasoini, T. ja Varje, P. (2021), ”Ammattirakenteen muutos Suomessa vuosina 2002–16: osaamisvaatimusten yleinen nousu vai polarisoituminen?”, Sosiologia 58: 38–53.
Asplund, R., Barth, E., Lundborg, P. ja Nilsen, K.M. (2011), “Polarization of the Nordic labour markets”, Finnish Economic Papers 24: 87–110.
Autor, D.H., Levy, F. ja Murnane, R.J. (2003), “The skill content of recent technological change: an empirical exploration”, Quarterly Journal of Economics 118: 1279–1333.
Berglund, T., Alasoini, T., Dølvik, J.E., Rasmussen, S., Steen, J.R. ja Varje, P. (2020), Changes in the Occupational Structure of Nordic Employment: Upgrading or Polarization?, Fafo Nordic future of work project 2017–2020: working paper 2 (viitattu 2.8.2021).
Böckerman, P., Laaksonen, S. ja Vainiomäki, J. (2019), “Does ICT usage erode routine occupations at the firm level?”, Labour 33: 26–47.
Dwyer, R.E. ja Wright, E.O. (2019), “Low-wage job growth, polarization, and the limits and opportunities of the service economy”, The Russell Sage Foundation Journal of the Social Sciences 5:4, 56–76.
Ernst, E., Merola, R. ja Samaan, D. (2019), “Economics of artificial intelligence: implications for the future of work”, IZA Journal of Labor Policy 9 (viitattu 4.8.2021).
Eurofound (2015), Collective Bargaining in Europe in the 21st Century, Publications Office of the European Union, Luxembourg.
Fernández-Macías, E. ja Hurley, J. (2017), “Routine-biased technical change and job polarization in Europe”, Socio-Economic Review 15: 563–585.
Goos, M., Manning, A. ja Salomons, A. (2014), “Explaining job polarization: routine-biased technological change and offshoring”, American Economic Review 104: 2509–2526.
ILO (2012), International Standard Classification of Occupations ISCO-08: Volume I, International Labour Organization, Geneva.
Maczulskij, T. (2020), Teknologinen kehitys ja katoava keskiluokka: mihin työntekijät päätyvät?, Teollisuuden palkansaajat TP, Espoo.
Maczulskij, T. ja Kauhanen, M. (2016), ”Työmarkkinoiden polarisaatio ja työvoiman liikkuvuus – mihin rutiininomaista työtä tekevät työntekijät päätyvät?”, Kansantaloudellinen aikakauskirja 112: 284–296.
Michaels, G., Natraj, A. ja Van Reenen, J. (2014), ”Has ICT polarized skill demand?: evidence from eleven countries over 25 years”, Review of Economics and Statistics 96: 60–77.
Oesch, D. ja Piccitto, G. (2019), “The polarization myth: occupational upgrading in Germany, Spain, Sweden, and the UK, 1992–2015”, Work and Occupations 46: 441–469.
Peugny, C. (2019), “The decline in middle-skilled employment in 12 European countries: new evidence for job polarization”, Research and Politics 6: 1–7.
Riihelä, M. ja Tuomala, M. (2019), ”Polarisaatiosta ja keskiluokan kuihtumisesta”, Yhteiskuntapolitiikka 84: 214–225.
Schwab, K. (toim.) (2019), The Global Competitiveness Report 2019, World Economic Forum, Cologny/Geneva.
Siltala, J. (2017), Keskiluokan nousu, lasku ja pelot, Otava, Helsinki.
Tåhlin, M. (2019), Polariseringsmyten: försvinner verkligen de medelkvalificerade jobben?, Arena Idé, Stockholm.
