Acemoglulla on asiaa – hän ei ole asia
The Economist julkaisi elokuussa artikkelin1, jossa kysytään suoraan, ansaitseeko Daron Acemoglu asemansa taloustieteen huipulla. Otsikko julistaa maailman vaikutusvaltaisimman taloustieteilijän olevan yllättävän epäuskottava.
Syytöksiä on kolme: hänen kuuluisimman empiirisen tutkimuksensa menetelmät ovat kiistanalaisia, hänen kehittämänsä instituutioteoria saattaa selittää vähemmän kuin miltä näyttää ja hänen teknologiapessimisminsä vie päätelmät uskottavuuden rajoille. Acemoglu vastaa artikkelissa jokaiseen kohtaan asiallisesti. Lopputulos on silti langettava: taloustieteilijän tähtiasema on johtanut sekä hänet että hänen yleisönsä harhaan.
En ryhdy tässä ratkomaan näitä kiistoja. Kyse on empiirisistä ja teoreettisista kysymyksistä, joista väitellään tieteellisissä aikakauskirjoissa ja jotka saattavat jäädä osin ratkaisematta2. Tämän kirjoituksen aihe on toinen: miten yhden tutkijan nimestä tuli väline, jonka varassa taloustieteen tuloksia välitetään ja tulkitaan.
Arviointi ei ole täysin sokkoa
Tieteen normistoon kuuluu, että tutkimusta arvioidaan sen sisällön eikä tekijän aseman perusteella. Kaksoissokkoarvioinnin tarkoitus on suojata tätä normia: arvioitsija ei tiedä kirjoittajan nimeä eikä kirjoittaja arvioitsijan nimeä. Taloustieteessä suoja on kuitenkin usein näennäinen. American Economic Association -tiedeseuran lehdet luopuivat kaksoissokkoarvioinnista vuonna 2011. Perusteluna oli, että hakukoneet olivat heikentäneet nimettömyyden tehoa.
Väitteelle oli katetta. AEA:n julkaiseman American Economic Review‘n toimitus tunnisti omassa testissään 95 kirjoittajaa sadasta kaksoissokkokauden käsikirjoituksesta3. Käsikirjoitukset kiertävät työpapereina verkossa ja seminaareissa jo ennen lehtikäsittelyä, joten kirjoittajan salaamisesta oli tullut sekä tehotonta että työlästä. Yhdistys vetosi myös siihen, että nimettömyys vaikeutti mahdollisten eturistiriitojen havaitsemista.
Kirjoittajan nimettömyydestä luovuttiin, mutta itse arviointimenettelyyn ei rakennettu vastaavaa suojaa hänen nimensä ja asemansa vaikutusta vastaan. Pöytäkirjan läsnäolijalistassa on muuten tuttu nimi. Päätöksen tehneeseen toimikuntaan kuului myös Daron Acemoglu4.
Acemoglun kohdalla ongelma kärjistyy. Hänen vaativimpia tutkimuksiaan kykenee pätevästi arvioimaan vain rajallinen joukko tutkijoita, samalla kun hänen ympärilleen muodostunut kanssakirjoittajien, oppilaiden ja muiden ammatillisten yhteyksien verkosto on poikkeuksellisen laaja. Pelkästään vertaisarvioiduissa lehtiartikkeleissa hänellä on ansioluettelonsa mukaan 117 eri kanssakirjoittajaa5. Tässä on eräänlainen rakenteellinen pulma. Riittävän pätevän ja samalla täysin riippumattoman arvioitsijan löytäminen vaikeutuu.
Tunnustan oman osuuteni
Olemme tehneet Matti Apusen kanssa talouspoliittista podcastia vuodesta 2017 alkaen. Sen vakio-osio oli ”Acemoglulla on asiaa”. Kutsuimme häntä taloustieteen Usain Boltiksi. Vertaus oli mielestäni osuva, sillä taloustieteen alallakin on tuloslista: sitaattitilasto, jonka kärkipaikasta Acemoglu kilpailee. Osio oli ironinen. Jotkut kollegani karsastivat silti henkilöpalvontaamme. Ironia ei heidän mielestään riittänyt suojaksi.
Huhtikuussa 2019 olimme äänittämässä Acemoglu-aiheista jaksoa6, kun ovelle koputettiin. Kysyimme: ”Kuka siellä?” Oven takaa vastattiin: ”Daron Acemoglu.” ”Niin varmaan – ja minä olen Mick Jagger”, huudahdin.
Mutta Acemoglu oli oikeasti oven takana. Kiireisestä aikataulustaan huolimatta hän poikkesi luonamme, viipyi hetken ja heittäytyi vitsiin mukaan.
Huomasitteko, mitä juuri tein? Kerroin, että Daron Acemoglu kävi podcastissamme. Käytin hänen mainettaan hyväkseni kirjoituksessa, joka moittii maineen käyttämistä.
Huomasitteko, mitä juuri tein? Kerroin, että Daron Acemoglu kävi podcastissamme. Käytin hänen mainettaan hyväkseni kirjoituksessa, joka moittii maineen käyttämistä. Se kävi vaivattomasti.
Vierailu tapahtui viisi vuotta ennen taloustieteen Nobelia. Maine ei siis ollut palkinnon seuraus vaan sen edeltäjä.
Onko Daron Jeesus?
Juuri näin maine toimii. Se ei taivuta arvioitsijaa hyväksymään heikkoa paperia vaan tekee jotain hienovaraisempaa. Nimestä tulee tutkimustiedon hakusana. Kun pitää nopeasti kertoa, mitä instituutioista tiedetään, nimen muistaminen on helpompaa kuin tulosten eritteleminen. Kuulija saa mukaansa nimen, ei estimaattia. Robert Merton7 kutsui ilmiötä Matteus-vaikutukseksi: jolla on, sille annetaan. Lause on Matteuksen evankeliumista, jossa se on pantu Jeesuksen nimiin – ja juuri Jeesukseen minäkin aikanaan Acemoglua, ironisesti, vertasin toimittaja Oskari Onnisen Suomen Kuvalehteen tekemässä haastattelussa8. Osuin lähemmäs kuin tarkoitin.
Tätä kirjoitusta varten lähetin kyselyn noin kymmenelle suomalaiselle taloustieteilijälle. Monella heistä oli Acemoglusta omakohtaisia havaintoja. Vastauksissa toistuivat käsittämätön nopeus ja tuotteliaisuus sekä poikkeuksellinen reiluus. Myös The Economist korostaa, että Acemoglu on ollut poikkeuksellisen avulias nuoremmille tutkijoille. Jeesus hän tuskin on. Laupiaalta ihmeidentekijältä hän välillä vaikuttaa.
Paholaisen asianajaja
Taloustiede on omaksunut paholaisen asianajajan periaatteen. Katolinen kirkko loi viran esittämään kaikki mahdolliset vastaväitteet pyhimysehdokasta vastaan mutta lievensi sen roolia vuonna 1983. Taloustiede ei ole omaa käytäntöään pehmentänyt. Ulkopuolisen silmissä alan seminaarit saattoivat aiemmin näyttää jopa vihamielisiltä. Kulttuuri on muuttunut: kriittinen on mielestäni nykyään parempi kuvaus.
Tieteenalan sisäinen kulttuuri toimii osittain kaksoissokkoarvioinnin korvikkeena. Tutkimusta arvioidaan ankarasti, vaikka tekijöiden nimet ovat tiedossa.
Tieteenalan sisäinen kulttuuri toimii osittain kaksoissokkoarvioinnin korvikkeena. Tutkimusta arvioidaan ankarasti, vaikka tekijöiden nimet ovat tiedossa.
Ankaruus ei kuitenkaan jakaudu tasan. Tuhansia seminaareja, työnhakuesitelmiä ja konferenssiesityksiä kattavan aineiston mukaan naispuhujat keskeytetään useammin kuin miehet. Naiset joutuvat myös useammin sävyltään kielteisten ja kesken lauseen katkaisevien keskeytysten kohteiksi9. Tutkimus julkaistiin American Economic Review‘ssa, samassa lippulaivalehdessä, joka luopui kaksoissokkoarvioinnista. Paholaisen asianajaja on hyvä instituutio vain, jos se käy kaikkien kimppuun yhtä lujaa. Jotkut kyselyyni vastanneista arvioivat, että Daronia kohdellaan ehkä hieman helläkätisemmin kuin muita.
Huomatkaa silti, missä tämä ankaruus vallitsee. Seminaarihuoneessa Acemoglua haastetaan, podcastissa ei. Seminaarissa istuu kaksikymmentä ihmistä, jotka osaavat lukea liitetaulukot. Podcastin kuulija ei välttämättä osaa, eikä hänen tarvitsekaan. Korjausmekanismi on siis vahvimmillaan siellä, missä maineella on vähiten merkitystä, ja heikoimmillaan siellä, missä sillä on eniten.
Mitä maine saa tehdä
Silti olisi epärealistista ajatella, ettei tutkijan maineella voisi olla tutkimuksen arvioinnissa mitään merkitystä. Kun kaikkeen ei ehdi perehtyä, maine on järkevä oikotie. Jos tutkija on aiemmin osoittautunut huolelliseksi, on perusteltua odottaa samaa myös hänen uudelta tutkimukseltaan. Hyvän maineen säilyttäminen puolestaan kannustaa häntä pysymään huolellisena. Eräs tutkija kertoi, että Daron kantaa paljon huolta siitä, että koodaukset on varmasti tehty oikein – koska niitä tutkitaan haukan silmin.
Ongelma ei siis ole maineen huomioon ottaminen vaan se, että sen annetaan korvata tulosten varmistaminen juuri siellä, missä varmistaminen olisi tärkeintä – tutkimuksen ja politiikan rajapinnalla.
Lopuksi
The Economist julkaisee artikkelinsa ilman kirjoittajien nimiä. Käytäntö periytyy lehden perustamisvuodesta 1843. Lehti perustelee sitä juuri tässä kirjoituksessa puolustamallani ajatuksella: merkitystä on sillä, mitä sanotaan, ei sillä, kuka sanoo. Silti se julkaisi nimettömän jutun, joka on otsikoitu ja rakennettu yhden miehen ympärille. Jutun kovinta väitettä edeltää vihjaus siitä, että muutama drinkki saa jotkut ekonomistit paljastamaan todelliset ajatuksensa. Väitteen esittäjäksi ilmoitetaan vain ”tunnettu ekonomisti”.
En yritä saada lehteä kiinni ristiriidasta. Esimerkki osoittaa, ettei edes sisällön ensisijaisuutta korostava instituutio kestä henkilöitymisen vetovoimaa, kun aihe on tarpeeksi kiinnostava. Talous & Yhteiskunta on pitänyt The Economistia esikuvanaan mutta tehnyt päinvastaisen valinnan. Meillä kerrotaan kirjoittajan nimi ja taustayhteisö, koska pienessä maassa lukijan on tiedettävä, kuka puhuu ja mistä asemasta.
Myös tämä pääkirjoitus on allekirjoitettu, ja kannan sanoistani vastuun. Lukija voi siis arvioida sen laatua kirjoittajan maineen perusteella. Menetelmä on nopea ja vaivaton ja tässä tapauksessa myös harvinaisen turvallinen. Suomen kaltaisessa demokraattisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa harvan ihmisen maine riittää kannattelemaan väitteittä, jotka eivät itsekseen kantaisi. Minä tuskin olen yksi heistä.
Kaksoissokkoarvioinnissa kirjoittajan nimettömyyden tarkoitus on suojata häntä arvioitsijan ennakkoluuloilta. The Economistin Acemoglu-jutussa nimettömyyden vaikutus on päinvastainen. Se suojaa arvostelijaa ja jättää arvostellun alttiiksi. Fraasi ”tunnettu ekonomisti” tekee nimettömälle sitaatille juuri sen, minkä juttu moittii maineen tekevän Acemoglun tuloksille: antaa painoa, jota lukija ei voi tarkistaa.
Viitteet
1 The Economist (2026), The world’s most influential economist is oddly unconvincing, 17.8.2026.
2 Albouy, D.Y. (2012), The Colonial Origins of Comparative Development: An Empirical Investigation: Comment, American Economic Review 102: 3059–3076;
Acemoglu, D., Johnson, S. ja Robinson, J.A. (2012), The Colonial Origins of Comparative Development: An Empirical Investigation: Reply, American Economic Review 102: 3077–3110.
3 American Economic Association (2012), Minutes of the Meeting of the Executive Committee in Chicago, IL, January 5, 2012.
4 American Economic Association (2011), Minutes of the Meeting of the Executive Committee in Chicago, IL, April 15, 2011.
5 Acemoglu, D. (2026), Curriculum Vitae, kesäkuu 2026, Massachusetts Institute of Technology.
6 Apunen, M. ja Maliranta, M. (2019), Jääkö ihminen koneen jalkoihin? – vieraana Daron Acemoglu, Apunen & Maliranta -podcast, EVA, 26.4.2019.
7 Merton, R.K. (1968), The Matthew Effect in Science, Science, 159: 56–63.
8 Onninen, O. (2021), Näiden joukoissa seison, Suomen Kuvalehti, 14.10.2021.
9 Dupas, P., Handlan, A., Modestino, A.S., Niederle, M., Seré, M., Sheng, H., Wolfers, J. & Seminar Dynamics Collective (2026), Gender Differences in Economics Seminars, American Economic Review, 116: 749–789.
