1. Julkaisuhaku
2. Yhdysvalloissa tällä kertaa on toisin

Yhdysvalloissa tällä kertaa on toisin

Koko maailmantaloutta rajusti ravistellut finanssikriisi sai alkunsa Yhdysvaltain asuntomarkkinakuplan puhkeamisesta ja erityisesti siihen sotkeutuneen investointipankki Lehman Brothersin syyskuussa 2008 tapahtuneesta konkurssista. Kriisi johti taantumaan ja työttömyyden voimakkaaseen kasvuun. Samalla liittovaltion budjettialijäämä repesi yli 10 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Velka on jo yhtä suuri kuin maan bruttokansantuote. Sinänsä tässä tapahtumien kulussa noudatettiin tavanomaista finanssikriisien jälkeistä kaavaa: yksityistä ylivelkaantumista seurasi julkisen velan voimakas paisuminen.

Carmen M. Reinhartin ja Kenneth S. Rogoffin toissa vuonna ilmestynyt ja paljon kehuttu kirja “This Time Is Different” (ks. esittely Talous & Yhteiskunta -lehden numerossa 4/2009) käsitteli eri maiden finanssikriiseistä kokoamaansa suurta joukkoa historiallisia kokemuksia, jotka noudattelivat pitkälti nytkin koettua kaavaa. Kirjan nimi “tällä kertaa on toisin” viittasi siihen usein toistettuun hokemaan ja harhakuvitelmaan, että juuri sillä kertaa käynnissä oleva nousuhuuma ei päättyisikään entisenlaiseen romahdukseen. Tässä mielessä toisin ei käynyt nytkään.

Reinhart ja Rogoff analysoivat kirjassaan myös finanssikriisien jälkeisiä sopeutumisprosesseja, jotka ovat tyypillisesti olleet vaikeita ja kestäneet useita vuosia, kun velkataakkojen keveneminen on vienyt paljon aikaa. Kun erityisesti Yhdysvaltojen osalta olemme tottuneet odottamaan, että sen joustava talous toipuu taantumasta melko nopeasti, niin tässä mielessä tällä kertaa onkin toisin.

Tämä kuvio havainnollistaa erinomaisesti, mistä nyt on kysymys. Toisen maailmansodan jälkeen koetuissa Yhdysvaltain taantumissa työllisyys toipui pitkään varsin nopeasti taantumaa edeltävälle tasolle. Tällä kertaa – vuodesta 2007 lähtien – työllisyyden menetys on ollut entistä suurempi ja sen kiinnikurominen näyttää kestävän todella pitkään. Työllisyys kyllä kasvaa nyt jonkin verran, mutta täytyy myös muistaa, että Yhdysvalloissa väestö ja työvoima(n tarjonta) myös kasvavat verraten nopeasti. Niinpä maan työllisyys- ja työttömyysasteet ovatkin jämähtäneet lähes paikoilleen. Toipumista ei niissä ole juurikaan havaittavissa.

Myös jo 10 ja 20 vuotta sitten alkaneissa taantumissa ilmeni samanlaista hidasta sopeutumista. Niissäkin oli joitakin finanssikriisin piirteitä, mutta tässä yhteydessä herää myös kysymys, onko Yhdysvaltain talouden ja työmarkkinoiden sopeutumiskyky jotenkin heikentynyt uudessa globalisoituneessa toimintaympäristössä.

Yhdysvaltojen talousennusteita on viime aikoina reivattu alaspäin, mutta useat ennustelaitokset eivät selvästikään ole sisäistäneet Reinhartin ja Rogoffin johtopäätöksiä. Kenties viime vuoden kohtalaisen vahva talouskasvu, kolme prosenttia, on saanut monet kuvittelemaan, että tästäkin taantumasta toivuttaisiin nopeasti. Heiltä on kuitenkin jäänyt huomaamatta sekin, että lähes puolet tuosta kasvusta, 1,4 prosenttiyksikköä, perustui itse asiassa varastoinvestointeihin. Taantuman aikana purkautuneita varastoja siis täydennettiin vuonna 2010, mutta sen jälkeen tämä kasvusysäys on hiipunut.

Yhdysvaltojen on nyt erittäin vaikea saada aikaan talouskasvua millään muullakaan tavalla. Kotitalouksien asuntovarallisuudesta haihtui 60 prosenttia parissa vuodessa. Tämä tuhosi miljoonien kotitalouksien taseet ja vähensi näiden kulutusta merkittävästi. Niiden nettovarallisuus on pudonnut 1990-luvun jälkipuoliskon tasolle. Tämän vuoden alkupuoliskolla kotitalouksien yhteenlasketun velkataakan supistaminen on lähes pysähtynyt. Vaikka monet suuret pankit ovatkin aikaisempaa paremmassa kunnossa, ovat ne – sattuneesta syystä – varsin varovaisia luotottamaan kotitalouksia. Myös yritysten taseet ovat keskimäärin hyviä, mutta tässä tilanteessa monet niistä mieluummin parkkeeraavat varojaan erilaisiin finanssisijoituksiin kuin reaali-investointeihin.

Poliittinen tilanne Yhdysvalloissa on nyt niin takalukossa, että presidentti Obaman lienee mahdotonta saada kongressissa läpi mitään merkittävää finanssipoliittista elvytyspakettia. Pikemminkin ensi vuonna on luvassa lisää entisten elvytystoimien purkua. Keskuspankki Fed on jo painanut ohjauskorkonsa lähelle nollaa, eikä siltäkään ole odotettavissa mitään käänteentekeviä toimenpiteitä. Maa onkin vaarassa vaipua uudelleen taantumaan, ts. kokonaistuotanto voi supistua vähintään puolen vuoden ajan. Siitä saatetaan taas toipua jonkin verran ja ainakin vähäksi aikaa, mutta silloinkaan velkaongelmista ei oltaisi vielä täysin toivuttu.