Taloustieteen opiskelijan ajatuksia työelämään siirtymisestä
Valmistuminen ja sen lähestyminen on monin tavoin mielenkiintoista aikaa korkeakouluopiskelijan elämässä. Opintojen alkuun verrattuna käsitys omista mahdollisuuksista työelämässä on vahvistunut, mutta taustalla painaa epävarmuus. Samaan aikaan viimeistellään kursseja ja päättötyötä, haetaan töihin tai jatko-opintoihin. Suunnitteilla saattaa olla myös muutto pois opiskelupaikkakunnalta tai perheen perustaminen. Tehdään valintoja, haetaan omaa paikkaa yhteiskunnassa.
Muiden taloustieteen opiskelijoiden kanssa keskustellessani olen huomannut, että töiden löytäminen on monille merkittävä stressin aihe varsinkin silloin, jos ensimmäisen harjoittelupaikan saaminen on kiven takana. Vaikka luottamus tutkinnon arvoon on korkealla, on työelämään siirtyminen silti hankala ja epävarmuuden tunnetta aiheuttava vaihe. Myös tutkijaksi tai jatko-opiskelijaksi pyrkivien huolet tuntuvat yllättävän samankaltaisilta kuin muiden maisterivaiheen opiskelijoiden.
Lisäksi juuri kriittiseksi koetun ensimmäisen oman alan työpaikan tai harjoittelun saaminen voi tuntua arvonnalta, kun samoihin paikkoihin pyritään samankaltaisella kokemuksella ja tutkinnolla. Läheskään kaikilla ei ole oman alan kokemusta vielä kandivaiheessa. Varsinaista erityisalaakaan ei taloustieteen kandidaatilla tai maisterilla yleensä ole, vaan valmiuksia on moneen. Tämä tarkoittaa, että hakiessa on vaikeaa erottautua joukosta. Monet lähettävätkin useita kymmeniä hakemuksia suurin piirtein kaikkiin keksimiinsä paikkoihin kesäharjoitteluun päästäkseen.
Yleinen kokemus vaikuttaa kuitenkin olevan, että ensimmäisen paikan auettua tilanne helpottuu huomattavasti. Aiemmassa paikassa kerrytetty kokemus kasvattaa hakijan uskottavuutta, mutta usein korostuu myös töistä saatavien suhteiden merkitys. Työpaikalla tapaa olla väkeä saman alan koulutuksen ja työkokemuksen eri vaiheista, mikä taas auttaa kirkastamaan näkemystä omista vaihtoehdoista.
Verkostoituminen jää helposti abstraktiksi käsitteeksi opiskeluaikana. Se tarkoittaa kuitenkin käytännössä ihmissuhteita ja arkisia kohtaamisia. Työnhaussa apu voi olla esimerkiksi seuraavanlaista: Opiskeluajan kesätyöpaikka palkkaa valmistuneen harjoittelijansa. Työkaveri ehdottaa, että voisi suositella tulokasta entiselle työnantajalleen. Opiskelukaveri vinkkaa avoimesta paikasta, johon ei ole julkista hakuprosessia.
Kontaktien kautta leviää myös muunlaista tietoa. Eri työyhteisöjen ilmapiireistä saattaa olla vaihtelevia kokemuksia, mikä voi vaikuttaa erityisesti aloittelevan työntekijän käsitykseen koko alasta. Myös tiedot työpaikkojen vaihtelevista johtamistavoista ja käytännöistä leviävät lounailla ja kahvitauoilla. Mielessä kannattaa kuitenkin pitää, että ihmiset ovat erilaisia, mikä näkyy muun muassa siinä, millaisia piirteitä työyhteisössä arvostetaan.
Työ- ja opiskelukavereille sopii ja kannattaa tietysti puhua muutenkin. Ainakin ekonomistit tuntuvat olevan toisilleen mieluista juttuseuraa.
Kirjoittaja toimi korkeakouluharjoittelijana Laboren Julkisen talouden tutkimuslohkolla kesällä 2023.
