Stiglitz PT:n 40-vuotisbileissä
Palkansaajien tutkimuslaitoksen ja sen edeltäjän, Työväen taloudellisen tutkimuslaitoksen, toiminnassa on korostunut puuttuminen suomalaiseen kapitalismiin liittyviin epäkohtiin, esimerkiksi taloudelliseen eriarvoisuuteen. Muun muassa sen takia talousnobelisti Joseph E. Stiglitzin 40-vuotisjuhlassamme käyttämä puheenvuoro sopi tilaisuuteen parhaalla mahdollisella tavalla.
Stiglitzin keskeinen viesti oli, että pitäisi pyrkiä pelastamaan kapitalismi siltä itseltään. Nykyinen talouskriisi ja sitä edeltänyt nousukausi osoittivat, kuinka huonosti vähän säädelty kapitalistinen markkinatalous voi toimia.
Yhdysvalloissa nykykriisiä edeltänyt ajanjakso oli tuotannollisten voimavarojen täysin virheellisen kohdentamisen aikaa, johon lisäksi liittyi taloudellisen eriarvoisuuden raju kasvu. Valtaosa yritysten voitoista syntyi rahoitussektorilla, jonka tulisi olla väylä rahavirtojen kanavoimiseen myös tavallisia ihmisiä hyödyttävään toimintaan eikä itseisarvoinen väline harvojen rikastuttamiseksi keinottelun avulla.
Stiglitzin mukaan Yhdysvalloissa ei ole rauhan aikana tuhlattu niin paljon resursseja kuin ennen kriisiä tuhlattiin rahoitusmarkkinoilla. Toisaalta huomattava osa investoinneista kiinteään pääomaan tehtiin kiinteistöihin siinä toivossa, että niiden arvot nousisivat. Näin kävikin, mutta nousu jäi tilapäiseksi, ja romahduksen seurauksena miljoonat yhdysvaltalaiset menettivät kotinsa.
Taantuma on puolestaan ollut massiivista tuotannollisten voimavarojen vajaakäytön aikaa. Stiglitz korosti tuotantoresurssien vajaakäytön pahentavan velkaongelmaa, olipa se sitten julkista tai yksityistä velkaa. Siksi velkaongelmasta ei voida päästä eroon, ellei vajaakäytössä olevia tuotantoresursseja aleta käyttää. Talouspolitiikan perusongelma on parhaillaan kysynnän puute, jonka tukemisessa – tai tukematta jättämisessä – hallitukset ovat ratkaisevassa roolissa.
Stiglitz kritisoi erittäin voimakkain sanoin vyönkiristyspolitiikka, jota parhaillaan toteutetaan – tai suunnitellaan toteutettavaksi – muun muassa eri puolilla Eurooppaa. Sen avulla ei vauhditeta tuotantoresurssien käyttöä vaan pikemmin varmistetaan taantuman synty Eurooppaan, jos se ei muuten synny. Stiglitzin mielestä finanssipoliittista liikkumavaraa omaavien maiden tulisikin käyttää sitä ja tukea paitsi oman maan kasvua myös auttaa muita huonommassa asemassa olevia euroalueen maita.
Vaikka talouskriisin takia Stiglitzin puheenvuorossa korostui lyhyen aikavälin näkökulma eli tarve tukea talouskasvua, hän kuitenkin korosti, ettei huomion kiinnittäminen pelkän talouskasvun ylläpitämiseen riitä asioita pidemmän aikavälin näkökulmasta tarkasteltaessa jo pelkästään sen takia, että kasvu voi olla ekologisesti kestämätöntä. Siihen voi myös liittyä tuloerojen voimakas kasvu ja elämänlaadun heikkeneminen.
Stiglitzin puheenvuoron yksi perussanoma oli, ettei kapitalismi pysty pelastamaan itseään ilman julkisen vallan vahvaa väliintuloa. Sitä tarvitaan paitsi markkinamekanismin säätelyyn ja hallintaan myös terveen kasvun tukemiseen sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden turvaamiseen. Nykyisen kaltaisen kehityksen seuraukset saattavat Stiglitzin mielestä olla erityisesti Yhdysvalloissa tuhoisat.
Stiglitzin ajattelua tuntevalle hänen sanomansa oli valtaosiltaan tuttu, mutta se ei vähennä puheenvuoron merkitystä. Sen ajoituskaan ei olisi voinut olla parempi. Eduskunnassa alkoi viime viikolla keskustelu valtiontalouden kehyksistä vuosille 2012–2015, ja ensi vuoden alussa keskustelu hallitusohjelmaan kirjatuista valtiontalouden tervehdyttämisen kannalta mahdollisesti tarpeellisista lisäsopeutustoimista vauhdittuu.
Stiglitz piti Helsingin Sanomiin 24.11. antamassaan haastattelussa Suomea maana, jonka kannattaa lähitulevaisuudessa tukea talouskasvua vaikka velkarahalla ja pakotti kansanedustajat reagoimaan. Kokoomuksen Kimmo Sasi luonnehti Stiglitziä (ja hänen kanssaan samoilla linjoilla olevaa toista nobelistia Paul Krugmania) talouspolitiikan vennamolaisiksi, ja keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi totesi blogissaan Stiglitzin tulleen keskustan linjoille. Jos Stiglitzin keynesiläinen perusviesti pysyy keskustelun yhtenä lähtökohtana myös kehyksistä käytävissä jatkokeskusteluissa, hän on tehnyt arvokkaan keskustelunavauksen.