Miten veroilla tulisi elvyttää?
Nykyisessä taloustilanteessa on selvää, että elvyttää täytyy, kysymys on vain suuruusluokasta ja keinoista. Perinteisen keynesiläisen ajattelun mukaan varmin tapa olisi julkisen kulutuksen ja investointien tilapäinen lisäys, ja näin ollaan ilmeisesti tekemässäkin. Talousnobelisti Joseph Stiglitz kirjoittaa Financial Times-lehdessä 16.1., että elvytyksen painopisteen pitäisi ensisijaisesti olla juuri menopuolella. Investointien tukeminen verokeinoin löytyi myös Stiglitzin ohjelistasta.
Jos halutaan lisäksi elvyttää veroilla tai tulonsiirroilla, miten tämä puoli pitäisi hoitaa? Ensinnäkin haluaisin, että asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä. Sellaista pysyväksi tarkoitettua veronkevennystä, joka vain satutaan tekemään ajoituksellisesti nyt, ei pitäisi sanoa suhdannepoliittiseksi toimeksi. Tällaisessa politiikassa, joista esimerkkejä ovat kuluvan vuoden ansiotuloverojen ja ruuan arvonlisäveron alennukset tai mahdolliset SATA-komitean tuomat sosiaaliturvan parannukset, on kyse halusta muuttaa julkisen vallan kokoa pysyvästi suuntaan tai toiseen.
Toiseksi pitää päättää, alennetaanko tuloveroa vai jotakin muuta veroa. Tuloveron alennuksessa on tässä tilanteessa se suuri riski, ettei ylimääräinen ostovoima mene kulutukseen, vaan ihmiset ovat syystäkin entistä varovaisempia ja käyttävät rahat säästöjen lisäykseen ja velkojen maksuun. Juuri näin kävi Yhdysvalloissa viime vuonna ylimääräisten veronpalautusten kohdalla, joista alle puolet päätyi kulutuksen kasvuun. Koska pienituloiset keskimäärin säästävät pienemmän osan tuloistaan, suurin kulutussysäys saataisiin todennäköisesti suuntaamalla veronkevennykset pienituloisille tai heidän työnantajilleen. Joistakin rakenteellisesta syistä joku haluaisi jatkossa varmasti keventää progressiota, mutta tätä rakenteellista argumenttia ei pitäisi sekoittaa suhdannepoliittisiin tarkoituksiin.
Britit ovat päätyneet veroelvytyksessä käyttämään epäsuoraa verotusta. Alv-astetta on nyt alennettu ja sitä tullaan reilun vuoden päästä taas nostamaan. Tässä toimenpiteessä kuluttaja saa hyödyn veronalennuksesta vain jos kuluttaa ja kuluttaa vielä nyt eikä tulevaisuudessa. Riskinä on se, että veronalennus meneekin voittojen kasvuun eikä näy kuluttajahinnoissa täysimääräisesti. Suomessa tämä voi kilpailun ongelmien takia olla toki suurempi ongelma kuin Britanniassa. Suomessa ajatus alv:lla elvyttämisestä tyrmättiin silti liian suoraan – ”Katainen: alv-ale on kamala idea” (Taloussanomat 11.12.2008). Yksi peruste alv-alen vastustamiseen voisi olla, että verotuksen painopistettä pitäisi suunnata kulutusveron suuntaan. Mutta tämä on taas pitkän aikavälin tavoite, joka voidaan joka tapauksessa tehdä, vaikka alv:a tilapäisesti alennettaisiinkin.
Vastauksena otsikon kysymykseen: tilapäisillä alennuksilla, jotka mahdollisesti kohdistuvat pienituloisiin (jolleivät he ole sitten kaikkein varovaisimpia). Mahdollisesti yksityisten investointien tukemisella. Alentamalla alv:ta tilapäisesti? Ainakin sitä pitäisi miettiä, eikä suoraan tyrmätä.