1. Julkaisuhaku
2. Mitä kuuluu maailmanpyörälle?

Mitä kuuluu maailmanpyörälle?

Olen pari kertaa aikaisemmin täällä ja täällä käsitellyt ilmiötä, jota olen nimittänyt maailmanpyöräksi: pelkistetysti sanottuna Kiina rahoittaa ulkomaankaupastaan saamillaan ylijäämillä USA:n velkaantumista, ja vastavuoroisesti ostamalla kiinalaisia tuotteita amerikkalaiset kuluttajat ylläpitävät Kiinan ulkomaankaupan ylijäämää. Mitä uutta sille kuuluu nykyään?

Finanssi- ja talouskriisin myötä Kiinan vaihtotaseen ylijäämä kutistui noin kolmanneksella viime vuonna ja noin puolella kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä verrattuna edellisen vuoden vastaavaan aikaan. Taustalla oli maan vientikysynnän heikkeneminen ja elvytystoimien kasvattama tuonti. Kiinan kokonaistuotanto kasvaa kuitenkin edelleen voimakasta, noin 10 prosentin vauhtia, eikä ole mitään merkkejä siitä, että maan poliittinen johto olisi luopumassa kasvutavoitteistaan.

Kiinan ulkomaankaupan ylijäämää uhkaa kolme tekijä Sen viennin piristyminen estyy, jos muu maailma ei toivu taantumasta nopeasti. Toiseksi palkat ovat alkaneet kohota nopeasti joissakin Kiinan suurimmissa kasvukeskuksissa. Tuotanto saattaa hakeutua maan halvempiin sisäosiin, mutta kiinalaiset tuotteet tulevat jatkossa silti kallistumaan, mikä heikentää sen viennin kilpailukykyä ja lisää myös tuontia. Kolmanneksi vastauksena kansainvälisiin paineisiin Kiina on ilmoittanut luopuvansa valuuttansa renminbin tiukasta sidoksesta dollariin, mikä merkitsisi sen vahvistumista (revalvoitumista) ja siten myös kilpailukyvyn menetystä.

On kuitenkin jokseenkin varmaa, ettei Kiinan johto anna talouskasvun hiipua näiden tekijöiden vaikutuksesta. Ulkomaankaupan ylijäämän supistuminen olisi sopusoinnussa kotimaista kysyntää lisäävän kehityksen kanssa. Maa on ylijäämillään jo ehtinyt kasata jättimäisen valuuttavarannon, joka kohosi 2,4 biljoonaan dollariin viime vuoden lopussa. Sen kerryttämisestä luopuminen olisi sikäli järkevää, että jo nyt Kiinan keskuspankin kurssitappioiden riski dollarin heikkenemisestä on valtavan suuri. Käytännössä on lähes sama, heikkeneekö kilpailukyky palkkojen nousun vai valuutan revalvoitumisen kautta.

Voitaisiin kuvitella, että Kiina ulkomaankaupan ylijäämän supistuessa ja siten sen keskuspankin vähentäessä valuuttavarantonsa sijoituksia USA:han olisi seurauksena jo ollut dollarin heikkeneminen ja korkojen nousu. Näin oltaisiin tultu lähelle ”Kelju K. Kojootti”-hetkeä: samalla tavoin kuin piirroshahmo Maantiekiitäjää takaa ajava kojootti alkaa pudota rotkoon vasta huomattuaan itse seisovansa tyhjän päällä alkavat dollarisijoittajat paeta vasta huomattuaan maailmanpyörän pysähtyneen.

Kuitenkin tosiasiassa viime aikoina USA:n dollari on vahvistunut muihin valuuttoihin nähden ja maan korkotaso on laskenut. Valtion 3 kuukauden velkapaperien korko on ollut viime aikoina nollan tuntumassa kuten viimeksi 1930-luvulla. Ulkomaisten sijoittajien suosikin ja maailman riskitöntä arvopaperia edustavan 10-vuotisen valtionobligaation korko painui tällä viikolla alle 3 prosentin – siitä huolimatta, että USA:n valtio velkaantuu hurjaa tahtia. Yli puolet USA:n valtionobligaatioista on nyt ulkomaalaisten hallussa.

Näyttääkin siltä, että maailmanmarkkinat ovat lykänneet dollarin ”Kelju K. Kojootti”-hetkeä ja suoneet USA:lle hengähdystauon. Maa ja sen valtion arvopaperit tarjoavat yhä turvasataman kriisiaikoina. Sijoituksia virtaa maahan matalista koroista huolimatta, ja kysyntä vahvistaa dollaria. Erityisesti euroalueella vellova kriisi karkottaa rahaa Atlantin taakse. Euro ei muodosta uhkaa dollarille niin kauan kuin euroalue ei tarjoa omaa yhtenäistä ja käytännössä riskitöntä obligaatiotaan.

USA on kuitenkin kasannut melkein 30 vuotta vaihtotaseen alijäämillä valtavaa ulkomaanvelkaa. Jossain vaiheessa pään täytyy tulla vetävän käteen eli sijoittajien epäilykset sen velanhoitokyvystä alkavat herätä. Kiinan suunta voi kääntyä, ja jos vielä euroalue onnistuu pääsemään takaisin jaloilleen, niin loppupeleissä voi tapahtua äkillinen valuuttareservien hajauttaminen pois dollarista. Silloin muistetaan taas, kuinka kävikään ”Kelju K. Kojootille”.